Emil Väinö Stenbäck (13. kesäkuuta 1862 Alavus – 19. marraskuuta 1937 Porvoo) oli suomalainen tehtailija, maallikkosaarnaaja ja suomentaja.Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
Stenbäckin vanhemmat olivat kirkkoherra, lääninrovasti, tuomiokapitulin asessori Karl Emil Stenbäck ja Selma Josefina Grönberg. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta 1884 ja opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa.
Stenbäck oli tehtailijana Porvoossa ja toimi aluksi Vapaakirkon maallikkosaarnaajana. Stenbäck oli Suomen vapaakirkollisen liikkeen sisälle 1890-luvulla syntyneen lakihenkisen synnittömyysliikkeen toinen johtaja Akseli Skutnabbin rinnalla.Tampereen Vapaakirkkoseurakunnan historiaa Hän toimi vuonna 1900 perustetun Evankeliset ystävät -liikkeen saarnaajana ja johtajana.Pääkaupunkiseudun ateistit ry.: Laihian vapaahautausmaa Suomen sisällissodan jälkeen Stenbäck oli Suomenlinnan vankileirin kasvatusapulaisena.Olli Korjus: Kuusi kuolemantuomittua. Atena 2014, luku Vankien suhtautuminen uskontoon (Google Kirjat -linkki)
Väinö Stenbäck oli naimisissa vuodesta 1893 Ingrid Sofia Nybergin kanssa. Heidän poikansa oli jääkärimajuri Gunnar Stenbäck.
Suomennoksia Otto Stockmayer: Israelin epäusko matkalla Punaisesta merestä Siinaille; suom. Wäinö Stenbäck ym.; Turku, Wäinö Stenbäck, 1895 William Reid: Jeesuksen veri. Kuopio, C. J. Bergström, 1903, 2. painos 1904 Georg Ljungström: Nostradamus: maailmankuulun ennustajan ennustukset maailman vaiheista v:sta 1558 v:teen 3797: ennustukset vuodesta 1558 tähän päivään ovat tarkoin toteutuneet; tekijän luvalla suom. Akseli Skutnabb ja Väinö Stenbäck. Tampere, Kirjavälitys, 1923
Lähteet
Luokka:Suomalaiset uskonnolliset vaikuttajat Luokka:Suomentajat Luokka:Vuonna 1862 syntyneet Luokka:Vuonna 1937 kuolleet