Taras (), roomalaisella kaudella Tarentum (lat.), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisen Italian alueella. Se on kehittynyt nykyiseksi Taranton kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.
Taras oli Suur-Kreikan merkittävimpiä kreikkalaisia siirtokuntia ja tärkeä satama- ja kauppapaikka. Se perustettiin 700-luvun eaa. lopulla ja kukoisti aina siihen saakka, kun Rooma valtasi sen vuonna 272 eaa. Kaupunki oli olemassa myös roomalaiskaudella, jolloin se tunnettiin Tarentumin nimellä.
Maantiede
Taras sijaitsi siitä nimensä saaneen Taraksenlahden (Tarantinos kolpos, , lat. Tarentinus sinus) eli nykyisen Tarantonlahden pohjoisrannalla. Kaupungin akropolis eli yläkaupunki oli rakennettu rannikolle pienelle niemelle, joka oli nykyisin nimellä Mare Piccolo tunnetun pienen lahden tai laguunin suulla, toisin sanoen nykyisen Taranton vanhankaupungin paikalla. Nykyisin niemenkärki muodostaa saaren, sillä sen poikki kaivettiin keskiajalla kanava vanhankaupungin itäpuolitse, mutta antiikin aikana akropoliilta oli yhteys mantereelle kapean kannaksen kautta. On kuitenkin mahdollista, että kaupunkia perustettaessa se oli alun perin saarella. Myöhemmin kaupunki laajeni huomattavasti niemeltä kaakkoon ympäröivälle tasangolle Taranton nykyisen uuden kaupungin (Città Nuova) alueelle.
Laguunilahti toimi kaupungin sisempänä satamana. Se oli suojainen ja koko lähirannikon paras satamapaikka, millä oli suuri merkitys koko kaupungille. Meren puolella sijaitsi ulompi satama ja sen edustalla sitä suojanneet Khoirades-saaret, nykyiset Isola di San Pietro ja Isola di San Paolo. Taras-joki, josta kaupunki sai nimensä, on yhdistetty noin 6,5 kilometriä länteen sijaitsevaan jokeen, jonka nimi on edelleen Tara (myös Fiume di Terra). Toinen merkittävä joki alueella oli Galaisos, joka laski satamalahden pohjoisosaan. Se tunnettiin myös Spartan Eurotakseen viittaavasti nimellä Eurotas. Muita lähialueen antiikin aikaisia paikkoja olivat Aulon-kukkula, joka tunnettiin erinomaisesta viinistään, sekä Satyrion, joka toistuu usein paikannimenä kaupungin yhteydessä antiikin kirjallisuudessa, mutta jonka kohde on epäselvä. Taras tunnettiin antiikin aikana hyvästä ilmastostaan ja hedelmällisestä maaperästään.
Roomalaisella kaudella Tarentum luettiin osaksi Calabrian provinssia.
Historia Esihistoria
Myöhemmän kaupungin läheltä on löydetty neoliittisen kauden talojen jäänteitä sekä hautoja, mikä osoittaa paikan olleen asutettu jo tuolloin. Paikalta on löydetty myös merkkejä pronssikautisesta asutuksesta, mukaan lukien mykeneläisen kauden keramiikkaa, sekä varhaisen rautakauden asutuksesta. Varhaisimpien rautakautisten asuttajien oletetaan olleen iapygejä, jotka käyttivät oman keramiikkansa lisäksi kreikkalaista keramiikkaa. Nämä asuivat seudulla ennen kreikkalaisten siirtokuntalaisten tuloa.
Arkaainen kausi
Taras perustettiin Spartan siirtokuntana noin vuonna 708–706 eaa., joitakin vuosia alueen akhaialaisten siirtokuntien Sybariin ja Krotonin jälkeen. Siirtokuntalaisten johtajaksi mainitaan Falanthos. Perustajien kerrotaan olleen äpärinä syntyneitä nuoria miehiä, jotka tunnettiin nimellä Partheniai. Nämä olivat syntyneet spartalaisten naisten ja heloottien laittomasta suhteesta sillä aikaa, kun naisten aviomiehet olivat sotimassa ensimmäisessä messenialaissodassa. Koska miehille ei myönnetty kansalaisoikeuksia, nämä yrittivät ensin kansannousua ja sen epäonnistuttua lähtivät etsimään onneaan uuteen maahan. Kehotuksen siirtokunnan perustamisesta antoi Delfoin oraakkeli.Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 8.21, 15.66; Strabon: Geografia 6.3.2.Pausanias: Kreikan kuvaus 10.10.6–8.
pienoiskuva|vasen|Nikeä esittävä pronssiveistos Taraksesta, n. 500 eaa. British Museum. Siirtokunta sijaitsi alun perin ilmeisesti joitakin kilometrejä etelämpänä ja siirtyi sittemmin myöhemmälle paikalleen. Kreikkalaisten kerrotaan voineen asuttua seudulle vaivatta, ja olleen hyvissä väleissä alkuperäisasukkaiden kanssa. Kaupungin nimi saattoi olla peräisin seudun varhaisemmilta asukkailta, ja se viittasi samannimiseen pieneen jokeen alueella. Kuten yleensä, kreikkalaiset selittivät nimen kuitenkin tulleen samannimisestä heeroksesta, joka olisi ollut Poseidonin ja paikallisen nymfin poika. Taraksella oli kaupungissa heeroskultti, ja hänet yhdistettiin usein perustajana Falanthokseen. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Tarantinos (), myöhemmin latinaksi Tarentinus.
Muiden Suur-Kreikan kreikkalaiskaupunkien tavoin myös Taraksen varhaisesta historiasta ensimmäisen kahdensadan vuoden ajalta tiedetään antiikin lähteiden perusteella vain vähän. Kaupunki vaikuttaa kuitenkin nousseen kukoistavaksi ja vauraaksi, vaikkakin jäi tässä pitkään akhaialaisten naapuriensa varjoon. Kaupunki sai alueella johtoaseman vasta myöhemmin. Kaupungin vauraus oli sen hyvien maanviljelyolosuhteiden ja kaupankäynnin ansiota. Vaikkakaan alue ei sopinyt yhtä hyvin viljan viljelyyn kuin läheisten Metapontionin ja Siriin alue, se sopi hyvin oliivinviljelyyn, ja sen laidunmaat tuottivat arvostettua villaa. Rannikko tunnettiin myös merenelävistään. Niihin kuului myös punapurppuraa tuottanut murex, ja kaupungin purppuraa pidettiin parhaana heti Tyyroksen jälkeen. Kaupunki oli myös hyvän satamansa ansiosta koko Suur-Kreikan merkittävin satamapaikka ja kaupan keskus. Herodotoksen kertoma tarina Arionista osoittaa Taraksella olleen laajat kauppasuhteet Korinttiin jo Periandroksen aikana n. 625–585 eaa.Herodotos: Historiateos 1.24.
500-luvun eaa. lopulla Taraksessa tiedetään olleen kuningas Spartan mallin mukaisesti. Tuolloin kuninkaana tiedetään olleen Aristofilides.Herodotos: Historiateos 3.136. Muissa Suur-Kreikan kaupungeissa vaikuttaneilla, myös poliittisia muutoksia aikaansaaneilla pythagoralaisilla ei näytä olleen Taraksessa yhtä suurta vaikutusta kuin muualla. Pythagoraan oppilaisiin kuului kuitenkin useita taraslaisia, eikä kaupunki varmaankaan välttynyt täysin näiden vaikutukselta.Iamblikhos: Pythagoraan elämä 262, 266; Porfyrios: Pythagoraan elämä 56.
Taraksen laajennettua alueitaan ajan kuluessa se joutui ristiriitoihin seutua asuttaneiden ei-kreikkalaisten heimojen messapien ja peuketien kanssa, mikä johti myös sotiin. Kaupunki sai näistä sotavoittoja, joiden kunniaksi se pystytti Delfoihin kaksi muistomerkkiä, ja valloitti messapien kaupungit yksi toisensa jälkeen.
Klassinen kausi
Vuonna 473 eaa. Taras kärsi kuitenkin suuren tappion barbaareja vastaan yhdessä Rhegionin kanssa. Tämä on kaupungin historian ensimmäisiä tapahtumia, joiden ajankohta tiedetään tarkasti. Herodotos kutsui tappiota suurimmaksi minkään kaupungin kokemaksi miestappioksi, josta hän oli tietoinen, mainitsematta kuitenkaan lukumääriä. Koska tappio koski ennen kaikkea yläluokkaa, tämä johti samalla vallankumoukseen ja aristokraattisen hallinnon vaihtumiseen demokratiaksi. Muutoin tappiolla ei vaikuta olleen pitkäkestoista vaikutusta kaupungin menestykseen.Herodotos: Historiateos 7.170; Diodoros Sisiliainen: Historian kirjasto 11.52; Aristoteles: Politiikka 5.3, 6.5.
Taras oli suurimmassa kukoistuksessaan 400-luvun eaa. puolessa välissä Krotonin taannuttua, ja siitä tuli alueen vauraimpia ja vahvimpia kaupunkeja. Noin vuonna 433–432 eaa. Taras vastusti Thurioin aikomuksia ottaa noin vuonna 550–510 eaa. tuhotun Siriin alue eli Siritis valtaansa. On epäselvää, miksi Taras pystyi vaatimaan kyseistä aluetta itselleen, koska Metapontionin alue sijaitsi Siritiin ja Taraksen välissä. Joka tapauksessa kiista johti sotaan Thurioin kanssa. Lopulta kaupungit tekivät sopimuksen, ja perustivat alueelle yhdessä Herakleian siirtokunnan vuonna 432 eaa. Virallisesti sitä pidettiin kuitenkin Taraksen siirtokuntana.
pienoiskuva|Taraksen lyömä raha, n. 330–302 eaa. Kuvituksessa kantharoksia. pienoiskuva|Taraksen lyömä raha, n. 302 eaa. Kuvituksessa ratsastava ja itsensä seppelöivä nuorukainen sekä delfiinillä ratsastava heeros Taras tai Falanthos. pienoiskuva|Taraksen lyömä raha, 212–209 eaa. Sama kuvitus kuin edellä, mutta nyt nuorukainen seppelöi hevosensa. Ateenan Sisilian sotaretken aikaan peloponnesolaissodassa vuosina 415–413 eaa. Taras pyrki ensin pysymään puolueettomana monien muiden alueen kaupunkien tavoin, eikä sallinut ateenalaisten rantautua rannikolleen tai huoltaa aluksiaan. Myöhemmin taraslaiset kuitenkin sallivat Ateenan toisen, Demostheneen johtaman laivaston tulla Khoirades-saarille. Lopulta Taras vaikuttaa asettuneen Sisilian Syrakusan puolelle ja antoi laivojaan sen laivastoon.Thukydides: Peloponnesolaissota 6.44, 7.33, 8.91.2.
300-luvun eaa. alkupuolella kaupunki kukoisti edelleen, nyt pythagoralaisen filosofi-matemaatikko Arkhytaan johdolla. Hänen saavuttamaansa asemaa on verrattu Perikleen asemaan Ateenassa. Arkhytas toimi seitsemän kertaa strategoksena noin vuosina 380–360 eaa., vaikka laki salli vain yhden kauden kullekin. Hänen kerrotaan menestyneen kaikilla sotaretkillään. Tästä tiedosta voidaan päätellä, että kaupunki soti tuohon aikaan usein, todennäköisesti messapeja vastaan.Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 8.4.79–82. Näiden lisäksi Suur-Kreikan kaupunkeja kohtasi uusi uhka, sillä Syrakusan tyranniksi noussut Dionysios alkoi tavoitella valtaa myös Suur-Kreikan puolella, uhaten aluetta etelästä päin, kun taas pohjoisesta ja lännestä uhkasivat nyt lukaanit. Taras oli jonkin aikaa suojassa hieman sivussa olleen sijaintinsa vuoksi, eikä ole selvää, liittyikö se vielä alussa Suur-Kreikan kaupunkien liittoon mainittuja uhkia vastaan. Dionysioksen vallattua tai tuhottua eräitä kaupungeista Taras vaikuttaa nousseen alueella johtoasemaan. Taraksen liityttyä liittoon sen yhteiset kokoukset pidettiin Herakleiassa, Taraksen siirtokunnassa, mikä kertoo kaupungin saavuttamasta asemasta.Strabon: Geografia 6.
Taras otti nyt johtoaseman taistelussa lukaaneja vastaan. Se joutui kuitenkin pyytämään apua Spartan kuninkaalta Arkhidamokselta. Tämä toi Italiaan suuren armeijan vuonna 346 eaa. ja soti siellä useita vuosia. Hän koki tappion ja kaatui taistelussa, ilmeisesti lukaanien ja messapien yhtynyttä armeijaa vastaan, Mandurian lähellä vuonna 338 eaa.Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.63, 16.88.
Hellenistinen kausi
Muutamia vuosia Arkhidamoksen kuoleman jälkeen taraslaiset kutsuivat apuun Epeiroksen kuninkaan Aleksanterin. Tämä saapui Italiaan armeijoineen vuonna 332 eaa. ja jatkoi sotimista siellä vuoteen 326 eaa. saakka. Aleksanteri soti ensin messapeja vastaan ja pakotti nämä tekemään rauhan taraslaisten kanssa. Tämän jälkeen hän soti lukaaneja ja bruttiumlaisia vastaan, ja voitti nämä suuressa taistelussa Poseidonian lähellä. Lopulta Aleksanteri kääntyi Tarasta vastaan, valtasi sen siirtokunnan Herakleian ja siirsi suurkreikkalaisten kokoontumispaikan sieltä Akalandros-joelle Thurioin alueelle. On kuvattu, että Aleksanterin kuolema lopulta ennemminkin vapautti kreikkalaiset vihollisesta, sen sijaan että olisi ollut liittolaisen menetys.Strabon: Geografia 6; Livius: Rooman synty 8.24; Junianus Justinus 12.2.
Vuonna 303 eaa. taraslaiset pyysivät apua vuorostaan Spartalta. Sparta lähetti Italiaan suuren armeijan Kleonymoksen johdolla. Tämä sai messapit ja lukaanit taipumaan rauhaan, mutta toisaalta hankki käytöksellään kreikkalaisten vihat päälleen. Strabonin mukaan taraslaiset olisivat tämän jälkeen pyytäneet apua Syrakusan tyrannilta Agathokleelta.Strabon: Geografia 6; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.104.