thumb|300px|Daqin (大秦國) esiintyy tämän kiinalaisen maailmankartan, Sihai Huayu Zongtun länsilaidalla. Daqin (, pinyin: Dàqín, Wade–Giles: Ta4-ch'in2; vaihtoehtoisia translitteraatioita Tachin, suomenkielisessä kirjallisuudessa joskus myös Ta-Tšin) on vanha kiinalainen nimitys, jolla yleensä tarkoitettiin Rooman valtakuntaa tai asiayhteydestä riippuen Lähi-itää, varsinkin Syyriaa. Se tarkoittaa sananmukaisesti "Suurempaa Kiinaa", sillä Qin oli Kiinan keisarikunnan perustanut dynastia, josta Kiina on myös saanut nimensä. Historioitsija John Fosterin esittämän määritelmän mukaan Daqin oli yhtä kuin "Rooman valtakunta, tai pikemminkin se ainoa osa siitä, jonka kiinalaiset tunsivat, Syyria." Kiinalaisissa lähteissä sen pääkaupungiksi mainitaan vaihdelleen Antiokia tai Konstantinopoli, mutta itse Rooman kaupunkia ei missään selvästi mainita. Kiinalaisissa lähteissä kuvaillaan Daqinin lakeja, sikäläisiä tapoja, pukuja ja rahoja. Tang-dynastian ajoista (618–907) Daqinin sijasta alettiin käyttää nimeä Fulin (), minkä Friedrich Hirth ja muut tutkijat ovat selittäneet tarkoittavan Itä-Rooman valtakuntaa eli Bysanttia. Nimi Daqin yhdistettiin usein myös Kiinassa Tang-dynastian aikana asuneisiin syyriankielisiin nestoriolaisiin kristittyihin. Toisaalta varhaisten kiinalaisten käsitys Daqinista saattoi helposti sekaantua myös heidän vanhoihin myytteihinsä kaukaisesta lännestä.
Kiinalaisissa lähteissä mainitaan myös useiden roomalaisten lähetystöjen saapuneen Kiinaan, ensimmäisen kerran vuonna 166 ja jatkuen 200-luvulla. Näiden varhaisten lähetystöjen mainitaan saapuneen meriteitse Etelä-Kiinan meren yli kiinlaiseen Jiaozhin provinssiin, nykyiseen Pohjois-Vietnamiin. Arkeologiset löydöt kuten roomalaiset rahat todistavat roomalaisten ja Kaakkois-Aasian välisistä kauppasuhteista. Myöhemmin, 600-luvulta 1000-luvulle saakka, Bysantin lähetystöjen mainitaan saapuneen Kiinaan maateitse Silkkitietä pitkin, kuten muidenkin eurooppalaisten. Bysantin kreikkalaisia tiedetään olleen mongolihallitsija Kublai-kaanin (1260–1294) hovissa Khanbaliqissa (Pekingissä), kun taas vuosina 1368–1398 hallinnut keisari Hongwu, Ming-dynastian perustaja, lähetti ainakin yhden kirjeen Bysantin keisari Johannes V Palaiologokselle.
Etymologia Daqin Termi Daqin (, pinyin: Dà qín, Wade–Giles: Ta4-ch'in2), "Suurempi Qin," johtuu Qin Shihuangin perustamasta Qin-dynastiasta. Qin Shihuangdi oli Kiinan ensimmäinen keisari, joka vuonna 221 eaa. yhdisti Kiinan taistelevat läänitysvaltiot yhdeksi valtakunnaksi. Etuliitettä "da" (大), "suuri", käytettiin ilmaisemaan, että Rooman valtakunta oli Qin-valtakunnan kanssa tasavertainen suurvalta, joka vaikutti Parthian valtakunnan tuolla puolen olevalta utooppiselta maalta. Nimi "Daqin" ei ilmeisesti mitenkään foneettisesti juonnu latinankielisestä nimestä Rooma eikä sen kreikankielisestä vastineesta Romaikē. Sitä vastoin on mahdollista, että Kiinasta käytetty latinakielinen nimi Serica ("Silkkimaa"), kreikaksi Serikon, jonka yleisesti oletetaan tarkoittavan "silkkimaata" ja johtuvan kiinan kielen silkkiä tarkoittavasta sanasta si , johtuisikin Qin-dynastian nimen muinaiskiinalaisesta ääntämyksestä, jossa nimen lopputavu päättyi r-äänteeseen. Tällaiseen ääntämykseen viittaa se, että Qin-dynastian merkkiä 秦 käytetään kiinalaisissa Han-dynastian aikaisissa teksteissä myös transkriboitaessa ulkomaalaisia r-äänteeseen päättyneitä nimiä.
Fulin Termiä "Daqin" käytettiin jo Han-dynastian (202 eaa. – 220 jaa.) aikana, mutta Tang-dynastian ajoista lähtien kiinalaisissa aikakirjoissa käytetään Itä-Rooman valtakunnasta uutta nimeä Fulin (, Fú lǐn). Friedrich Hirth on arvellut, että nimi Fulin johtuisi Konstantinopolin kreikankielisen nimen akkusatiivimuodosta, joka päättyi -polin. Kantoninkiinan ja japanin historiallisen ääntämyksen perusteella Hirth on myös pitänyt mahdollisena, että keskikiinalainen nimi Fulin olisi äännetty Butlim tai Butlam, ja että se johtuisikin Betlehemin nimen syyriankielisestä ääntämyksestä. Muutamat tutkijat väittivät 1900-luvulla, että Fulin olisi Israelista aikoinaan käytetyn Efraim-nimen kiinankielinen translitteraatio, mutta Samuel N. C. Lieu on korostanut, että uudemman tutkimuksen mukaan Fulin todennäköisimmin johtuu Rooman valtakunnan iranilaisissa kielissä käytetyistä nimistä (keskipersiaksi hrwm, parthiaksi frwm, sodgiksi ßr'wm- ja baktriaksi фромо).
Historia
thumb|Kiinalainen kuva Daqinin asukkaasta Ming-dynastian aikaisessa ensyklopediassa Sancai Tuhui. (Kuvateksti: Da Qin on maa, jossa läntiset kauppamiehet kokoontuvat. Kuningas peittää päänsä pyramidin muotoisella vaatteella. Tämä maa tuottaa korallia, kultaa, kuvioitua brokadia, kuvioimattomia silkkivaatteita, helmiä ym.)
Gan Yingin varhaiset kuvaukset
Sen jälkeen kun silkkitie avautui toisella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, kiinalaiset mielsivät Rooman valtakunnan Kiinan valtakunnan sivistyneeksi vastineeksi. Roomalaiset asuivat kauppareitin toisessa ääripäässä, kiinalaiset toisessa.
Kiina ei vanhalla ajalla koskaan pyrkinyt ottamaan suoraa yhteyttä Rooman valtakuntaan, joskin kenraali Ban Chao lähetti Gan Yingin edustajaksi "Daqiniin" vuonna 97 jaa. Gan Ying ei päässyt Daqiniin saakka: hän joutui pysähtymään erään suuren meren rannalle, koska "parthialaisen länsirannan merimiehet" kertoivat hänelle, että meren ylitys voisi kestää liian kauan ja olla vaarallista. Gan Ying laati yksityiskohtaisen kuvauksen Rooman valtakunnasta, mutta sen oletetaan yleensä perustuvan parthialaisilta saatuun toisen käden tietoon: Siellä on enemmän kuin 400 muurien ympäröimää kaupunkia. Siellä on muutamia kymmeniä pienempiä epäitsenäisiä kuningaskuntia. Kaupunkien muurit on tehty kivestä. He ovat asettaneet kulkijoita varten hevosen vaihtoasemat tietyin välein, ja ne kaikki on rapattu ja pesty valkoisiksi. Siellä on mäntyjä ja sypressejä sekä kaikenlaisia puita ja kasveja.
Gan Ying kuvaili Rooman hallitusmuotoa hyvin ihannoivaan sävyyn, mikä todennäköisesti perustuu johonkin tarinaan, joka hänelle kerrottiin vuonna 97 hänen käydessään Persianlahdella:
Maininta kuninkaiksi nimitetyistä ansioituneista miehistä viittaa ilmeisesti Rooman konsuleihin. Lisäksi Gan Ying kuvaili hieman realistisempaan sävyyn myös valtakunnan tuotteita:
Maantieteelliset kuvaukset Weilüe-teoksessa thumb|Silkkipukuista mainadia esittävä roomalaisaikainen pompejilainen seinämaalaus Napolin arkeologisessa museossa. Yu Huanin (noin 239–265) kirjoittamassa Weilüe -nimisessä tekstissä, joka on säilynyt Pei Songzhin vuonna 429 julkaisemassa teoksessa Kolmen valtakunnan kronikka, kuvaillaan Rooman valtakunnan itäisiä alueita ja varsinkin Egyptiä jo tarkemmin. Sinologi Friedrich Hirth käänsi 1800-luvulla tämän osuuden englannin kielelle yrittäen samalla tunnistaa siinä mainitut paikannimet. Jerome S. Arkenbergin vuonna 2000 tulkitsemana teksti kuuluu seuraavasti (suluissa olevat nimet ovat Hirthin ja Arkenbergin tulkintoja alkutekstissä olevista kiinankielisistä nimistä):
thumb|Itäisen Han-dynastian (25–220 jaa.) aikaisesta haudasta Kiinan Guanxista löydetty vihreä roomalainen lasikuppi Weilüe mainitsee myös, että Daqinilla oli pienempiä "riippuvaisia" vasallivaltioita, joita siinä sanotaan olevan liian monia lueteltaviksi. Vain muutamia niistä mainitaan nimeltä kuten Ala-san (Aleksandria tai Charax-Spasinu, Lu-fen (Nikeforium), Ch'ieh-lan (Palmyra, Hsien-tu (Damaskos), Si-fu (Emesa) ja Hi-lat (Hira). Osa näistä viittaa mahdollisesti valtioihin, jotka Rooma väliaikaisesti valloitti roomalais-parthialaisissa sodissa vuosien 66 ja 217 välisenä aikana, jolloin esimerkiksi Rooman keisari Trajanus eteni Persianlahdelle saakka ja valloitti Characenen, jonka pääkaupunki oli Charax Spasinu. Weilüe ilmoittaa myös, millä etäisyydellä (kiinalaisina li-yksikköinä) ja missä suunnassa toisiinsa nähden nämä kaupungit sijaitsivat, ja Myöhemmän Han-dynastian kirjan tavoin sekin mainitsee myös Eufratin ylittäneen ponttonisillan ("lentävän sillan") roomalaisessa Zeugman kaupungissa (nykyisessä Turkissa).
Hirthin ja Arkenbergin mukaan Si-fu () oli Emesa. John E. Hill väitti kuitenkin, että se olisi ollut Nabatean Petra, mihin viittaavat Weilüessa ilmoitetut suunnat ja etäisyydet Yuluosta (Al Karak)ista samoin kuin se seikka, että Petra tuli Rooman vallan alaisuuteen keisari Trajanuksen aikana vuonna 106. Vielä vakuuttavampana todisteena Hill piti sitä, että kiinan kielessä Si-fu tarkoittaa "joen haaraa, joka yhtyy takaisin päävirtaan" tai yksinkertaisemmin "uudelleen yhtyviä vesivirtoja". Hän on väittänyt tämän viittaavan vesisäiliöihin ja altaisiin, joiden avulla säädeltiin monien asutusten läpi kulkevien jokien tulvia sekä lähellä olevia uomia eli wadeja kuten Wadi Musaa ("Mookseksen laaksoa").
Kristinusko thumb|200px|Daqin-pagodi, joka aikoinaan kuului Kiinan nestoriolaiselle kirkolle thumb|200px|right|Nestoriaaninen muistomerkki, joka pystytettiin Kiinaan vuonna 781. Siihen kaiverrettu kiinankielinen teksti merkitsee: "Daqinin loistokkaan uskonnon Kiinaan levittämisen muistomerkki".
Suunnilleen vuodesta 550 lähtien syyrialaiset kristityt asettuivat kaikkialle Silkkitien varrelle ja perustivat lähetyskirkkoja. Tämän jälkeen Kiinassa nimellä Daqin tai Tai-ch'in tarkoitettiin tavallisimmin juuri näiden alueiden kristittyä väestöä, ei Roomaa tai roomalaiskatolista kirkkoa. Esimerkiksi kun taolainen Tang-keisari Wuzong 800-luvun puolivälissä sulki kristityt luostarit, keisarillisessa määräyksessä sanottiin:
Tässä Tai-ch'in tarkoitti syyrialaisia kristittyjä ja Muh-hu zarathustralaisia.
Nimeä "Daqin" käytettiin kiinalaisissa kartoissa Roomasta vielä 1500-luvulla, esimerkiksi vuonna 1532 julkaistussa Sihai Huayi Zongtu -nimisessä kartassa. Eri aikoina ja eri yhteyksissä se saattoi tarkoittaa joko Länsi-Rooman tai Itä-Rooman valtakuntaa tai myös kristillistä nestoriolaista kirkkoa. Tang-dynastian pääkaupunkiin Chang'aniin vuonna 781 pystytetyssä Nestoriolaisen muistomerkissä on hakattu teksti, joka sisältää lyhyen yhteenvedon siitä, mikä kiinalaisissa historiateoksissa siihen mennessä oli tiedetty Daqinista, ja siinä mainitaan, että siellä harjoitettiin vain "loistavaa" uskontoa, toisin sanoen kristinuskoa.
Pääkaupungit Kiinalaisissa lähteissä Daqinin pääkaupunkina mainitaan "An-tu", toisin sanoen Antiokia, ensimmäinen suuri kristitty kaupunki. Kuitenkin Vanhassa Tangin kirjassa ja Uudessa Tangin kirjassa, joissa samastetaan Daqin ja "Fulin" (拂菻; toisin sanoen Bysantin valtakunta), mainitaan toinen pääkaupunki, ilmeisesti Konstantinopoli. Siitä mainitaan, että sen kaupunginmuuri oli "erittäin korkea" ja että sitä kerran piiritti Da shi ( -nimisen maan sotilaskomentaja "Mo-yi" /; Pinyin: Mó zhuāi fá zhī) Friedrich Hirthin mukaan kiinalaisten lähteiden Mo-yi oli Muawija I, Umaijadien kalifaatin perustaja, joka ennen kalifiksi tuloaan oli Syyrian ensimmäinen kuvernööri ja joka piiritti Konstantinopolia vuosina 674–678. Rooman kaupunkia itseään varhaisissa kiinalaisissa lähteissä ei ilmeisesti mainita lainkaan.
Lähetystöt thumb|Probalintoksessa, Kreikassa noin vuonna 161 tehty Marcus Aureliusta esittävä veistos, nykyisin Louvressa, Pariisissa