pienoiskuva|283x283px|Salossa sijaitseva Rikalan Linnamäki kuvattuna vuonna 2008. Salon seutu korostuu rikkaana muinaisesineiden löytöalueena aina merovingiajalle asti.Haggrén, s. 264 Suomen muinaislinnat eli linnavuoret sijaitsivat mäillä, kallioilla tai harjuilla, joiden loivemmille rinteille tehtiin sodankäyntiin kuuluneita kivi- tai maavalleja. Myös koko paikkaa linnoineen kutsuttiin linnaksi. Vallit tukivat hirsivalmisteisia seinä- tai arkkurakenteita, joiden päällä oli rintavarustuksia.Haggrén, s. 360–361 Jokunen muinaislinna tehtiin jo kivikaudella, mutta varsinaisesti niitä alettiin rakentaa pronssikaudella.Haggrén, s. 224Haggrén, s. 79 Eniten niitä käytettiin rautakaudella ja keskiajalla.

Suomesta tunnetaan varmuudella noin sata muinaislinnaa. Lukumääräisesti eniten muinaislinnoja sijaitsee Hämeessa ja Varsinais-Suomessa. Niiden lisäksi on lukuisia epävarmoja kohteita. Usean tällaisen paikan nimi tai perimätieto viittaa muinaislinnaan, vaikka arkeologinen todiste linnasta puuttuu. Menetetyn Karjalan alueelta tunnetaan 40 muinaislinnaa. Lisäksi siellä on epävarmoja kohteita on lisäksi 30.

Muinaislinnojen käyttöaika ja tarkoitus pienoiskuva|281x281px|Sulkavan Linnavuoren varustusten jäänteitä vuonna 2007. Paikoin kolme metriä korkeaa muurinperustaa on nähtävillä yhä noin 120 metrin matkalta. Useiden linnavuorien läheisyydestä on löytynyt kivikautista esineistöä sekä kalliomaalauksia. Iijoen varrella Yli-Iin Kierikkisaaressa oli kivikaudella linnoitus. Se rakennettiin paalujen varaan, ja siinä oli paalu­aitaus. Länsirannikon jätinkirkot ovat ehkä myös olleet kivikauden linnoituksia.Haggrén, s. 136

Suomen muinaislinnat on rakennettu pääasiassa myöhäisrautakaudella. Suomesta tunnetaan myös pronssikautisia linnoja, kuten Laitilan Hautvuori, Veitakkalan linnamäki sekä Liedon Vanhalinna. Muinaislinnoja käytettiin ja rakennettiin tiettävästi "1400-luvulle saakka". Rautakautisen nopean ryöstö- ja hävityssodan oloissa muinaislinnat soveltuivat aggressiiviseen puolustussodankäyntiin, joka sitoi hyökkääjän voimia vastahyökkäysten takia. Väestöä ja karjaa tuskin on siirretty linnaan; metsissä oli parempia piiloja. Muinaislinnat alkoivat muuttua hiljalleen tarpeettomiksi vasta kun vihollisen tarkoituksena oli ryöstelyn, polttamisen ja nopean vetäytymisen sijaan valloittaa alue pysyvästi.

Muinaislinnat on yleensä rakennettu tilapäiskäyttöön, mutta Liedon Vanhalinna ja Halikon Rikalan Linnamäki ovat olleet myös asuttuja.Haggrén, s. 317 Jotkut muinaislinnat, kuten Salmenkylän Linnamäki, ovat suojanneet tärkeitä kauppapaikkoja. Suomen suurimman linnavuoren, Rapolan muinaislinnan, varustukset ovat noin kilometrin pituiset. Sen noin viiden hehtaarin alueelta on löydetty 80 asuinpaikan sijainniksi tulkittua syvennystä sekä 13 uunimaista tulisijaa. On arvioitu, että 20 miestä olisi pystynyt varustamaan tyypillisen suomalaisen muinaislinnan muutamassa päivässä, mutta Rapolan linnoittamiseen on varovaistenkin arvioiden mukaan tarvittu kymmeniä miehiä useiden kuukausien ajan.Haggrén, s. 361 pienoiskuva|279x279px|Rapolan muinaislinnan noin kilometrin mittaisten varustusten jäänteitä. Mahdollisesti Suomen suurimman muinaislinnan pinta-ala on kaikkiaan 5,2 hehtaaria. Linnalta on löydetty muun muassa 80 asunnon jäänteet.

Tutkimus Valtionarkeologi Hjalmar Appelgren-Kivalon vuonna 1891 julkaisema väitöskirja Suomen muinaislinnat oli ensimmäinen laaja tutkimus aiheesta. Siinä on tietoja Suomen 361:stä mahdollisesta muinaislinnasta. Sittemmin muinaislinnoja ovat Suomessa tutkineet muun muassa Julius Ailio, Jouko Voionmaa, Jukka Luoto, Vesa Mäkinen ja Jussi-Pekka Taavitsainen.

Jukka Luoto on todennut, että "Suomen muinaislinnoista on kirjoitettu itse asiassa kohtuuttoman paljon, kun otetaan huomioon, että vain harvalla linnalla on suoritettu kaivauksia ja löydöksiä on saatu talteen vähän". Toisaalta Taavitsainen totesi väitöskirjassaan vuonna 1990, että suhteellissa mielessä muinaislinnat ovat Suomen ehkä laajimmin kaivettu muinaisjäännösryhmä: hänen vuonna 1990 listaamistaan Suomessa ja menetetyssä Karjalassa sijainneista 95 muinaislinnasta 38 prosenttia oli ollut kaivaustutkimusten kohteena.Taavitsainen, s. 13 Hän kuitenkin näki Julius Ailion vuonna 1925 esittämän näkemyksen, jonka mukaan muinaislinnojen kokonaisvaltainen tutkimus on vielä vähänlaista, pitävän yhä paikkansa.Taavitsainen, s. 169 Myös 2010-luvulla on löydetty linnavuoria. Muinaislinnojen ajoittaminen on ollut vaikeaa ja tarvitsee yhä lisätutkimusta.

Hämeen linnavuoriketju

Suomen historian kannalta merkittävän kokonaisuuden muodostaa Hämeen linnavuoriketju. Vaikka usein käytetään yksiköllistä nimitystä, ketjuja on varsinaisesti kaksi. Eteläisempi ketju kulkee nykyisen Valtatie 3:n läheisyydessä pääosin Valkeakosken − Janakkalan alueilla. Pohjoisempi ketju sijaitsee valtatien 12 tuntumassa Kangasalan ja Lahden välillä. Valkeakosken Sääksmäellä eteläisen ketjun keskivaiheilla sijaitsevaa Rapolan muinaislinnaa pidetään linnavuoriketjun keskuslinnana. Joidenkin tutkijoiden mukaan linnavuorten välillä on ollut näköyhteyteen perustuva merkkitulijärjestelmä. Niin kutsuttujen vainovalkeiden avulla on voitu varoittaa lähestyvästä uhasta. Katso myös Luettelo luovutetun Karjalan muinaislinnoista

Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta

Taavitsainen, J.-P: Kun nuoruus on ongelma – Rapolan muinaislinnan keskuslinna-ajatuksen purkuyritys. Masunni. Kirjoituksia Tampereelta ja Pirkanmaalta 3. Tampere 1999.

Aiheesta muualla