thumb|right|Mats Traat 2011. Mats Traat (s. 23. marraskuuta 1936 Arula, Otepään kunta, Viro – 27. kesäkuuta 2022Suri Mats Traat, Kultuur.err.ee, 28.6.2022, viitattu 29.6.2022 ) oli virolainen runoilija ja prosaisti.
Elämänvaiheet Traat kävi maatalouskoulun ja opiskeli sen jälkeen vuosina 1959–1964 Moskovan Gorki-instituutissa (). Valmistuttuaan hän toimi 1960-luvulla elokuva-alalla ja vuodesta 1970 hän on ollut vapaana kirjailijana Tallinnassa. Hänet luetaan 1960-luvun alussa aloittaneeseen Viron kirjailijapolveen, kuten Jaan Kaplinski, Paul-Eerik Rummo, Mati Unt, Arvo Valton ja Enn Vetemaa. Hänen tuotantonsa jakautuu kolmeen kauteen: vuosina 1962–1970 hän tuotti erityisesti lyriikkaa, vuosina 1971–1975 proosaa ja vuodesta 1976 samanaikaisesti kumpaakin.
Kirjailija Traatia on usein verrattu Jaan Krossiin. Toisin kuin Kross, joka kirjoittaa ihmisistä, joiden vaikutteet ovat peräisin virolaisen kulttuurin ulkopuolelta, Traat kirjoittaa syntyperäisistä virolaisista. Hänen keskeisiä aiheitaan ovat virolaisen maaseutuelämän muutokset ja kehittyminen vuosisatojen kuluessa, ja paino on kansan eettisissä valinnoissa. Teoksessa Puud olid, puud olid hellad velled (1979) nuori päähenkilö joutuu vastentahtoisesti kamppailemaan pitääkseen maatilan elossa.Mats Traat. Elm.einst.ee (Web Archive). Viitattu 22.12.2021.
Karukell, kurvameelsuse rohi (1982, sensuroimaton versio 1990) kertoo toisaalta muinaisten liiviläisten kohtalosta, kun kristilliset hyökkääjät alistivat heidät valtaansa, joskin he säilyttivät pakanalliset uskonsa, toisaalta maalaiselämän ongelmista pysähtyneisyyden aikana Viron neuvostotasavallassa, aihe joka liittyy mainittuja muinaisia liiviläisisiä koskevista aiheista kirjoja kirjoittavan kirjailijan omien ongelmien teemoihin.
Tants aurukatla ümber (1971; alkujaan elokuvakäsikirjoitus, joka toteutettiin vasta 1988) kuvaa viiden höyrykattilan kanssa tanssitun "tanssin" kautta puolen vuosisadan kuluessa tapahtuvia maaseutuelämän muutoksia. Perestroikan aikana kuvattuun elokuvaan on lisätty kuudes "tanssi", joka kertoo päähenkilöiden vanhuudesta taustana 1980-luvun maaseutu: teollisista ja teknologisista kehityksestä yhdistettynä holtittomaan ympäristön tuhoamiseen.
Traat julkaisi ensiteoksenaan 1962 runokokoelman. Runoissaan hän esittää usein yhteiskuntaa ja tieteen ihailua koskevia kommentteja. Hän ylistää runoissa luontoa ja kotimaataan Viroa. Hän on kääntänyt runoja slaavilaisista kielistä (puola, makedonia, tšekki).
Traat on kirjoittanut myös novelleja, joista hän sai neljästi Friedebert Tuglasin novellipalkinnon.Friedebert Tuglase novelliauhinna laureaadid. (Web Archive) Viitattu 22.12.2021.
Suomennetut teokset Viisi tanssia, suom. Martti Rauhala. Karisto, 1976. (Neuvostokirjallisuutta.). . Inger: vuosi saarella, suom. Jyväskylän yliopiston suomen kielen ja viestinnän laitoksen työryhmä Toivo Kuldseppin johdolla. Karisto, 1981. (Neuvostokirjallisuutta.). . Riippusilta: romaani, suom. Martti ja Elina Rauhala. Karisto, 1982. (Neuvostokirjallisuutta.). . Vilukko, suom. Eva Lille. Tammi, 1985 (Neuvostokirjallisuutta.). . Karthagon pikajuna, suomentanut Martti Rauhala. M. Rauhala, 2001 . Haralan elämäkertoja, suom. Merja Aho ja Hannu Oittinen. Ntamo, 2011 .
Suomennettuja runoja Julkaisussa Kaltio, 1981, nro 2; s. 22, suom. Aino Kaasinen. Haralan elämäkertoja: Anna Järvson Haralan elämäkertoja: Henriette Vestrik Haralan elämäkertoja: Peeter Ots
Julkaisussa Kaltio, 1973, nro 1; s. 9, suom. Aino Kaasinen. Intohimo Piirrän sinun kuvasi hiekkaan
Teoksessa 20 nykyvirolaista runoilijaa, s. 215–219. Tammi, 1969, suom. Kari Sallamaa. Herbert Rannamees Kuu Sarjasta Haralan elämäntarinoita: M. Varik Sinisen oven takana: X
Teoksessa Ajattelen koko ajan rahaa. Kivikovaa virolaista nykyrunoutta, Johnny Kniga, 2006, suom. Kaisu Lahikainen. Pyöreä pöytä, s. 58–59. Uusintoja, s. 81.
Lähteet Estonian Literature Information Center
Viitteet
Luokka:Virolaiset runoilijat Luokka:Virolaiset kirjailijat Luokka:Novellikirjailijat Luokka:Vuonna 1936 syntyneet Luokka:Vuonna 2022 kuolleet