Kulttuurin tuet Suomessa tarkoittavat tässä artikkelissa ensisijaisesti rahallisia tukia kulttuurille, esimerkiksi taiteelle Suomessa.
Yhteiskuntamalli vaikuttaa tapoihin, joilla kulttuurin ja taiteen tukia voidaan kanavoida. Suomen kaltaisessa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on paljon vaihtoehtoja siihen, kuinka suuri osa taiteen rahoituksesta tulee julkiselta vallalta, kuinka paljon markkinoilta tai yksityisiltä lahjoittajilta. On analysoitu, että julkinen tuki muodostaa tulevaisuudessakin kulttuurin rahoituksesta välttämättömän osan. Julkisen tuen vähentäminen johtaisi syvällisiin muutoksiin kulttuurin perusrakenteissa. Tuen väheneminen käytännössä heikentää ensi sijassa kulttuurista nauttijoiden alueellista ja sosiaalista tasa-arvoa.
Taideyliopisto julkaisi vuonna 2022 tietopaketin, jonka mukaan valtio tuki kulttuurialaa 1,2 miljardilla eurolla ja ala tuotti 13 miljardin euron tuotoksen vuonna 2020. Ala työllistää 123 000 henkilöä. Kulttuurialan palkkasumma oli kerrannaisvaikutuksineen 5,1 miljardia euroa vuodessa. Julkinen sektori keräsi näistä vero- ja maksutuloja yhteensä 3,3 miljardia. Kotitaloudet ostivat kulttuuria 5,7 miljardin euron arvosta vuonna 2020.
Julkisen tuen lisäksi taidetta rahoittavat yksityiset säätiöt ja lahjoittajat. Apurahoja ja avustuksia tarjoavat esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto ja Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Yritysyhteistyöllä on myös kasvava merkitys kulttuurin tukemisessa.
Miljardi euroa vuodessa Julkisen sektorin tuki kulttuurille oli ainakin miljardi euroa vuodessa vuonna 2017, mistä opetus- ja kulttuuriministeriön osuus on lähes puoli miljardia. Tukia tulee myös muilta ministeriöiltä ja monilta muilta lähteiltä.
Kuntien kulttuurimenot olivat 636 miljoonaa euroa vuonna 2004, mistä kirjastojen osuus oli 242 miljoonaa. Yritysten kulttuurituki oli 9 - 10 miljoonaa euroa vuonna 1999, 4 miljoonaa vuonna 2004.Kuntien kulttuurimenot yli 600 miljoonaa euroa, Tilastokeskus
Valtion kulttuurimenot olivat 293 miljoonaa euroa vuonna 2000. Siitä 71 prosenttia tuli veikkauksesta ja raha-arpajaisista. Yksin neljä suurinta kulttuurisäätiötä tukivat kulttuuria 14 miljoonalla eurolla.Valtion kulttuurimenot ja säätiöiden tuki kasvussa, Tilastokeskus
Kotitalouksien joukkoviestintä- ja kulttuurimenot olivat vajaat 3000 miljoonaa euroa vuonna 2001. Kotitaloudet käyttivät kulttuuriin ja joukkoviestintään keskimäärin 1200 euroa vuodessa, mistä lehtien ja kirjojen osuus oli 420 euroa.Kulttuuriin ja joukkoviestintään 5 prosenttia kotitalouksien kulutusmenoista, Tilastokeskus 25.1.2005. Kotitalouksia oli 2,4 miljoonaa.
Elokuvien tuki Elokuvasäätiö tuki elokuvia 29 miljoonalla eurolla vuonna 2010, keskimäärin 40 prosenttia pitkien näytelmäelokuvien rahoituksesta. Tuki on kolminkertaistunut vuodesta 2000. Levittäjät rahoittivat 14 prosenttia ja tv-yhtiöt 13 prosenttia. Sponsorit, kansainväliset tahot ja tekijät itse rahoittivat loput. Esimerkiksi Pahat pojat -elokuva sai Elokuvasäätiön tukea 1,25 euroa katsojaa kohden mutta Broidit-elokuva 667 euroa katsojaa kohden, yhteensä 383 638 euroa vuonna 2003. Katsojamäärä ei ole keskeinen tukiperuste.Tämä elokuva sai suomalaisilta 380 000 € – katsojia vuodessa 575, Uusi Suomi 29.1.2011
Tuen vaikuttavuus Säveltäjä Osmo Tapio Räihälä kirjoitti kulttuuriklusterin tuottavan veroina puolitoista kertaa tukien verran, kun välillisetkin vaikutukset lasketaan. Tohtori Sixten Korkmanin mukaan perustelu ontuu, koska moni kulttuurialan työntekijä löytäisi tuottavampiakin töitä. British Arts Council on tuottanut laajoja tutkimuksia taiteiden vaikutuksista, mutta niidenkään tieteellinen laatu ei ole pitävän todistusaineiston tasoa, Korkman toteaa. Hänestä taide on tärkeää, vaikka sitä on vaikea perustella. Holhoamisen sijaan voisi antaa pienituloisille ilmaislippuja tai kulttuuriseteleitä. Räihälä kumoaa Korkmanin kritiikin huomauttamalla tuottavampien töiden löytymisen koskevan myös kaikkia muita ammatti- ja toimialoja, ja painottaa taiteen ja kulttuurin tarvitsevan tukea niiden itseisarvon vuoksi. https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/lukijoilta-kulttuurialaa-on-tuettava-eika-vain-talouden-takia/
Kulttuurin riippumattomuus Julkisesti rahoitettujen taidelaitosten tulisi olla poliittisesti riippumattomia. Esimerkiksi kun Ateneum asetti esille turvapaikanhakijoita puolustavan banderollin, sitä arvosteltiin poliittisesta kannanotosta. Ekonomisti Heikki Pursiaisen mielestä taidemuseon ei pitäisi joutua pyytelemään anteeksi valintojaan, mikä on ristiriidassa valtionrahoituksen kanssa. Toisaalta Suomessa taiteilijoiden vapaa työskentely on turvattu riippumattomuuden periaatteella. Valtion tuesta taiteilijoille päättää vertaisarvioijien asiantunteva ja vaihtuva joukko – käsivarren mitan päässä ministeriöstä ja poliittisista päättäjistä.
Kulttuurisetelit Tutkija Pasi Holm ehdotti, että kulttuurin tukeminen tehtäisiin kulttuuriseteleillä suoraan kansalaisille. Näin kulttuurilaitokset eivät ottaisi vastaan rahaa valtiolta.
Arvostelua Vuonna 2009 Helsingin kulttuurivirkamiehet yrittivät poistaa puolueiden kulttuuriyhdistysten tuet (77 000 euroa), mutta puolueet kaatoivat esityksen äänestyksessä. Kulttuurilautakunnan jäsen Hannu Oskalan mukaan rahoilla kustannetaan muutaman iäkkään kansalaisen matkailua samalla kun oikeiden kulttuuritoimijoiden avustuksia leikataan.HS 11.12.2009 "Kulttuurirahoja käytetään puolueiden teatterimatkoihin".
Tuetaan kuluja, ei tuotoksia Siitä asti kun 1990-luvun alussa luotiin nykymuotoinen kulttuurin valtionosuusrahoitus, tuki on riippunut lähinnä henkilötyövuosista. Tämä sementoi kulttuurilaitosten aseman. Laitosteattereissa kävijöiden määrä kääntyi heti nopeaan laskuun. Yleisöä siirtyi paljon vähemmän tukia saaville teatteriryhmille. Esimerkiksi Tampereen Komediateatteri, Linnateatteri ja Ryhmäteatteri hankkivat yli 60 prosenttia tuloistaan itse, mutta 12 kaupunginteatteria saavat yli 80 prosenttia tuloistaan tukina.
Turun kaupunginteatterin johtaja arvosteli Muumimaailmassa esiintymisestä Linnateatteria, joka keräsi melkein yhtä paljon katsojia kuin kaupunginteatteri tukien vähäisyydestä huolimatta. Linnateatteri oli muun muassa esiintynyt Muumimaailmassa. Linnateatterin johtaja Mikko Kouki kysyi, onko hyvä vai paha, että teatterissa on yleisöäkin.
Vuonna 2005 Turun kaupunginteatterin keskimääräinen pääsylippu maksoi 25 euroa, minkä päälle oli 58 euroa tukia. Vuoden 1990 jälkeen kaupunginteatterin katsojamäärät ovat olleen paljon pienempiä kuin ennen sitä. Vuonna 1975 luku oli 176 334. Esityksiä on enää 360 - 400 vuodessa, ennen 470 - 600. Tampereen teatterin ja Tampereen työväen teatterin kävijämäärä putosi alle puoleen 1986-2004.
Katso myös Kulttuuripolitiikka Taiteilija-apuraha Tuki
Lähteet
Luokka:Suomalainen kulttuuri