Vilho Soininen (6. huhtikuuta 1911 – 24. toukokuuta 1976Honkanummen hautausmaa, kortteli 10, rivi 10, hauta 459) oli helluntaiherätyksen piirissä toiminut suomalainen saarnaaja ja kirjailija. Vilho Soinisen saarnaajan ura Helluntaiherätyksen piirissä päättyi 1960 skandaaliin. Tämän jälkeen Soininen toimi Helsingin Siion-seurakunnan tehtävissä.
Toiminta helluntaiherätyksessä Vilho Soininen tuli uskoon 16-vuotiaana Kuopiossa.Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 163 Fabian Paakkari piti Kuopiossa kokouksia vuonna 1928 ja tuolloin pidetyssä kastekokouksessa Soininen kastettiin upottamalla syvään veteen. Paakkari oli pitänyt Soinisen mieleen jääneen saarnan uskovien kasteesta. Paakkari oli Soinisen näkemyksen mukaan osoittanut lukuisiin raamatunkohtiin viittaamalla luterilaisen kasteen epäraamatulliseksi.Uranuurtaja, s. 51-52.
Vilho Soininen oli Turun Smyrna-seurakunnan saarnaajana ja johtaja elokuusta 1934 lähtien. Soininen oli jo siihen aikaan tunnettu saarnaaja. Vuonna 1936 tammikuussa Soininen lähti Smyrna-seurakunnasta ja 76 seurakuntalaista erosi samalla kertaa.Helluntaituulia varsinaissuomessa, s. 33. Eronneet muodostivat helmikuun 17. päivänä 1936 Siion-seurakunnan, jonka saarnaajaksi kutsuttiin E. Kokkonen, Soinisen kieltäydyttyä tehtävästä. Turun Siionissa Vilho Soininen vaikutti sananjulistajana vuosina 1936–38.Turun helluntaiseurakunta 1921–1971, s. 22.
Turun Smyrna-seurakunnan johtajana toiminut Eino Heinonen (1887–1977) tahtoi yhdistää seurakunnat ja lähetti kirjeen Siionilaisille. Vuonna 1937 viisi Siion-seurakuntalaista ehdotti vastauskirjeessään neuvotteluja yhdistämisestä. Smyrnan asettamat ehdot yhdistämiselle olivat kuitenkin sellaiset, ettei niiden pohjalta ollut mahdollista saavuttaa sovintoa. Asiasta seurasi riitainen seurakuntakokous, jolloin Heinonen asetti kovat ehdot oman toimintansa jatkamisen suhteen, vaatien Selim Suomelan ja Antti Vainion erottamista. Smyrnalaiset eivät tähän suostuneet ja Niilo Heinonen sanoi itsensä irti ja häntä tukeneista smyrnalaisista erosi 47 jäsentä seurakunnasta, myöhemmin vielä yksittäin 29 jäsentä. Siioniin siirtyi Niilo Heinosen aikana 76 Smyrnan jäsentä.Helluntaituulia varsinaissuomessa, s. 35–37.
Vilho Soininen muutti Turusta pois vuonna 1938, jonka jälkeen Uuno Palonen sai Turun Siion-seurakunnan saarnaajan tehtävän.Helluntaituulia varsinaissuomessa, s. 39. Vilho Soininen vastusti yhteistyötä, jota harjoitettiin Eino I. Mannisen ja eräiden muiden johdolla evankelis-luterilaisen kirkon pappien ja muiden suuntien saarnamiesten kanssa.Poika lähti maailmalle, s. 253. Soininen kirjoitti Kuopiossa toimiessaan pienen kirjan Mikä on totuus kristittyjen yhteydestä, joka painettiin vuonna 1941. Siinä olivat muun muassa Toimi Yrjölän, Veikko Lähteen, Armas von Bellin ja Unto Kunnaksen kirjoitukset aiheesta sekä T. B. Barratin Ristin Voitossa julkaistu kirjoitus sekä Carl Forsbergin kirjasta otettu lainaus.Mikä on totuus kristittyjen yhteydestä
Vilho Soininen toimi 1950-luvulla Kuopion Eelim-seurakunnan saarnaajana, Soinisen aikana seurakunta kasvoi noin sadan uuden jäsenen vuosivauhdilla, ollen vuonna 1957 noin 1300-jäseninen.Herätyksen historia, s. 358. Vilho Soininen toimi Kristitty-lehden toimituskunnassa yhdessä Eino Mannisen ja Kalle Rantasen (1889–1952) kanssa 1940-luvulla.Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 252–253.Herätyksen historia, s. 350.
Vilho Soininen kuului 1940-luvulla helluntaiherätyksen neuvoa antaviin veljiin, jotka olivat vastuussa helluntaiherätyksen veljeskokoukselle.Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 262–263. Soininen oli yksi 27. toukokuuta 1955 perustetun IBRA-radion perustajajäsenistä.Herätyksen historia, s. 357.Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 348.
Soininen toimi opettajana koko maata käsittävässä helluntaiherätyksen nuorisokonferenssissa Kuopiossa juhannuksena 1945, samoin seuraavana vuonna Lahdessa ja vuonna 1947 Turussa.Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 287–288.
Toiminta Siion-seurakunnassa Soininen siirtyi 18. maaliskuuta 1958 Helsingin Siion-seurakunnan saarnaajaksi ja hänelle pidettiin uuden saarnaajan tervetulojuhla.Mitä todella tapahtui, s. 20.Mannisentie, s. 7.3
Soininen erotettiin helluntaiherätyksen työyhteydestä 1960 ilmiannon perusteella. Soinista syytettiin hyvin läheisestä ja intiimistä suhteesta erääseen uskovaiseen naiseen. Myöhemmin on esitetty, että kyse oli kahden johtohenkilön keskinäisestä valtataistelusta, josta Eino I. Manninen selviytyi voittajana.Mitä todella tapahtui, s. 7-8.
Saarnaaja Uuno Palonen toteaa muistelmissaan, että ns. Soinis-käräjät, joihin kutsuttiin 400 veljeä ja jotka pidettiin Tampereella 17. lokakuuta 1960, sammuttivat herätykset vuosiksi Tampereella ja koko herätysliikkeessä.Rakkaus rakentaa, Uuno Palonen lähikuvassa, s. 157. Uuno Palonen ehdotti kolme kertaa, että asia olisi käsitelty vain muutaman veljen ja Soinisen kesken, mutta siihen ei suostuttu. Uuno Palonen kertoi, että ennen käräjiä oli Tampereella kastettu 1950-luvun lopulla 300 ihmistä vuosittain, tämän jälkeen kastettiin vain 30. Mannisentie, s. 73.
Soininen haastettiin oikeuteen vuosina 1958–1960 tapahtuneista hyväksikäytöistä. Raastuvanoikeus vapautti hänet syytteistä, mutta Helsingin hovioikeus tuomitsi hänet elokuussa 1962 yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen jatketusta sekaantumisesta henkilöön, jonka opetus oli hänelle uskottu, ja haureuden harjoituksesta kahden henkilön kanssa, joiden opetus oli hänelle uskottu, sekä maksamaan asianomistajille 12 000 markkaa oikeudenkäyntikuluja.Saarnaaja sai ehdollisen tuomion (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 24.8.1962, HS Aikakone. Viitattu 12.4.2018.
Soininen kiisti pitämässään puheenvuorossa häntä vastaan esitetyt syytökset.Mannisentie, s. 70. Myöhemmin hän kirjoitti pienen kirjan Monen ahdistuksen kautta, jossa hän tuo esille oman kantansa asiaan.Monen ahdistuksen kautta
1960-luvun alussa Soininen perusti Suomen Vapaa helluntaiherätys -nimisen ryhmän, jonka jäsenmäärä kohosi lähes 3000:en. Suomen Vapaa helluntaiherätys julkaisi Ristin sanoma -nimistä lehteä, jonka päätoimittajana Soininen toimi.
Soininen toimi vuonna 1945 perustetun Helsingin Saalemista erkaantuneen Lauri Hokkasen perustaman Helsingin Siion-seurakunnan paimenena vuosina 1958–1976. Soininen kuoli 65-vuotiaana vuonna 1976. Helsingin Siion-seurakunta liittyi helluntaiherätykseen vuosien 1984–1985 vaihteessa.
Lähteet Ahonen, Lauri K., Suomen Helluntaiherätyksen historia, Päivä Oy, 1994, Lundelin, Lauri, Helluntaituulia varsinaissuomessa, Turun helluntailähetys, 1994, Lahti, Heikki, Turun helluntaiseurakunta 1921–1971, Turun helluntailähetys ry, RV-paino, 1971 Hartonen, Vilho, Kunnas, Unto, Poika lähti maailmalle, Tikkurila, Ristin voitto, 1973, Soininen, Vilho, Mikä on totuus kristittyjen yhteydestä, Rukoushuoneyhdistys Elim r.y., 1941 Kuosmanen, Juhani, Herätyksen historia, Ristin Voitto, 1979, Seila, Taito, Mitä todella tapahtui, Ristin Sanoma Ry,, 1970 Manninen, Veikko, Mannisentie, Aika Oy, 1995, Soininen, Vilho, Monen ahdistuksen kautta, Ristin Sanoma, 1961 Palonen, Irja, Rakkaus rakentaa, Uuno Palonen lähikuvassa, Vantaa, Ristin voitto, 1985, Paakkari, Lauri Uranuurtaja : piirteitä Fabian Paakkarin, helluntaiherätyksen tienraivaajan elämästä ja toiminnasta , Mynttilän rukoushuone, Kuopio, 1947
Viitteet
Luokka:Suomalaiset helluntailaiset pastorit Luokka:Suomalaiset uskonnolliset johtajat Luokka:Suomalaiset uskonnolliset vaikuttajat Luokka:Vuonna 1911 syntyneet Luokka:Vuonna 1976 kuolleet