Dolly Rebecca Parton (19. tammikuuta 1946 Sevierville, Tennessee – 25. elokuuta 2026 Nashville, Tennessee) oli yhdysvaltalainen countrylaulaja, lauluntekijä, näyttelijä ja yrittäjä. Parton julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1967 ja nousi 1970-luvulla countrylaulajien eturiviin. Hän kaatoi countryn ja popmusiikin raja-aitoja ja toi countrylle paljon uusia kuulijoita. Parton on voittanut kymmenen Grammy-palkintoa ja hänellä on ollut 25 Billboardin country-listan ykköshittiä. Parton näytteli 1980-luvulla myös useissa elokuvissa. Hänellä on Tennesseessä oma huvipuisto, Dollywood. Nashvillen kansainvälinen lentoasema nimetään hänen mukaansa, todennäköisesti vuonna 2027.
Nuoruus pienoiskuva|Dolly Parton 12-vuotiaana vuonna 1959. Parton syntyi 19. tammikuuta 1946 Sevier Countyssa Tennesseessä neljäntenä 12 lapsen sisaruskatraaseen. Hänen vanhempansa Robert Lee Parton ja Avie Lee Owens olivat köyhiä, ja Dolly kasvatettiin pienessä mökissä Locust Ridgessä Great Smoky Mountains -vuorilla. Hänen isänsä Robert työskenteli vuokraviljelijänä ja rakennustyöntekijänä, ja hänen äitinsä Avie oli kotiäiti. Esimerkiksi Partonin kappale ”Coat of Many Colors” kertoo hänen lapsuudenaikaisesta takistaan, jonka hänen äitinsä ompeli kangasräsyistä ja josta muut koululaiset kiusasivat Dollya.Smarsh 2021, s. 7. Hän inhosi koulua ja tunsi olonsa siellä ulkopuoliseksi.Smarsh 2021, s. 22.
Dollyn äiti soitti kitaraa. Äidinisä oli helluntailaispappi ja lauluntekijä, joka soitti viulua ja pianoa. Parton alkoi itsekin jo nuorena kiinnostua musiikista ja oppi äidiltään kirkkolauluja ja perinteisiä kansanlauluja. Dolly sai sedältään kitaran seitsenvuotiaana ja alkoi kolmen vuoden sisällä esiintyä knoxvilleläisellä televisiokanavalla. Hän esiintyi Grand Ole Opryssa 10-vuotiaana ja levytti ensimmäisen singlensä ”Puppy Love” vuonna 1960. Lukionsa marssiorkesterissa hän soitti rumpua.
Parton alkoi jo lapsuudenkodissaan asuessaan meikata huuliaan lääkekaapista löytäneellään jodilla. Hänen vanhempansa ja äidinisänsä eivät uskonnollisista syistä pitäneet Dollyn meikkaamisesta, ja häntä rangaistiin siitä. Kun 1960-luvun alussa teini-ikäinen Parton lävisti korvansa voidakseen pitää niissä höyheniä ja laittoi tukkansa pöyheäksi, hänen äitinsä sanoi, että Dolly oli riivattu. Teininä hänellä oli tapana käydä ottamassa itsestään kuvia valokuvakopissa, jossa ollessaan hän laittautui ja poseerasi perheeltään salaa rohkeaan tyyliin. Parton kirjoitti sittemmin omaelämänkerrassaan, että hän ja hänen siskonsa halusivat nuorena näyttää samalta kuin lehdissä poseeraavat mallit. Mallit näyttivät siltä, että miehet eivät voineet koskea heihin aivan miten tahansa.Smarsh 2021, s. 15–16.
Ura
Musiikkiura Kun Parton ensin alkoi unelmoida musiikiurasta, hän harjoitteli lapsuudenkotinsa kuistilla kepistä ja tölkistä tekemällään kitaralla. Hänen enonsa lauluntekijä Bill Owens vei häntä vuosien ajan autolla Nashvilleen ovia kolkuttelemaan. Levy-yhtiöiden johtajat käännyttivät heidät aina pois. He nukkuivat yön yli autossa ja ajoivat seuraavana päivänä takaisin kotiin.Smarsh 2021, s. 19–20.
Valmistuttuaan lukiosta vuonna 1964Smarsh 2021, s. 42. Parton muutti Nashvilleen tavoitellakseen countrylaulajan ja lauluntekijän uraa. Ura ei lähtenyt nousuun niin nopeasti kuin Parton oli toivonut, ja hän oli pian niin köyhä, että joutui varastelemaan ruokaa kaupoista ja hotellien käytäviltä.Smarsh 2021, s. 52–53. Hän työskenteli aluksi enonsa kanssa ja kiersi eri tapahtumissa keikkailemassa. Partonin ensimmäiset menestyslaulut olivat vuonna 1966 Owensin kanssa tehdyt ”Put It Off Until Tomorrow” ja ”The Company You Keep”, jotka Bill Phillips lauloi top-10-listalle. Vuonna 1967 Parton levytti oman laulunsa ”Dumb Blonde”, joka nousi listasijalle 27. Partonin ensialbumi Hello, I'm Dolly julkaistiin 1967 Monument-merkillä. Parton omisti sittemmin Owensille Dollywoodissa huoneen, joka on sisustettu valokuvilla ja muistoesineillä.
thumb|vasen|upright|Porter Wagoner ja Dolly Parton vuonna 1971. Countrytähti Porter Wagoner otti pian Partonin vakioesiintyjäksi televisio-ohjelmaansa, ja he alkoivat myös levyttää yhdessä RCA-levy-yhtiölle vuodesta 1968 alkaen. Parton teki Wagonerin kanssa alun perin viiden vuoden mittaisen yhteistyösopimuksen,Smarsh 2021, s. 60–63. mutta päätyi lopulta esiintymään Wagonerin ohjelmassa seitsemän vuoden ajan, ilmeisesti kiitollisuudenvelkaa tuntien.Smarsh 2021, s. 80–81. Heidän yhteistyönsä tuotti kaksikolle useita hittejä. Country Music Association nimesi heidät vuoden 1968 lauluryhmäksi.
Parton julkaisi vuonna 1968 ensimmäisen soolosinglensä ”Just Because I’m a Woman”. Vuonna 1970 Parton sai ensimmäisen soolohittinsä kappaleella "Mule Skinner Blues". Sitä seurasi sarja uusia menestyskappaleita, kuten ”Joshua” (1971), ”Coat of Many Colors” (1971) ja ”Jolene” (1974). Monet hänen varhaisista kappaleistaan kertoivat elämästä ja rakkaudesta naisten näkökulmasta. Hänen ensimmäinen Billboardin country-listan ykköshittinsä oli ”Joshua” ja toinen ”Jolene”.
Sekä Parton että Wagoner julkaisivat soolokappaleita, mutta Partonin kappaleet myivät paremmin. Parton kirjoitti omaelämänkerrassaan, että mitä uhatummaksi Wagoner tunsi olonsa, sitä tiukemmin hän pyrki hallitsemaan Partonia ja hänen uraansa. Hän halusi määrätä siitä, missä ja mistä aiheista Parton lauloi, saiko hän kirjoittaa kappaleita ja kuka ne julkaisisi. Hän sulki ulkopuolelle Partonin enon ja vaati, että Parton jättäisi läheisen ystävänsä tuottaja Fred Fosterin. Wagonerista tuli sitä kilpailuhenkisempi ja omistuksenhaluisempi, mitä paremmin Parton menestyi. Partonin mukaan hänellä ja Wagonerilla ei kuitenkaan koskaan ollut romanttista suhdetta.
Parton ja Wagoner lakkasivat kiertämästä yhdessä 1974, ja Parton jatkoi kokonaan sooloesiintyjänä. Hänet valittiin vuoden countrynaislaulajaksi 1975 ja 1976. Hän laajensi tyyliään tuolloin myös popin, balladien ja diskon suuntaan ja teki muun muassa kappaleen ”I Will Always Love You” (1974). Parton kertoi Wagonerille, että kappale oli omistettu hänelle. Vuosien 1974–1980 välillä Parton saavutti kahdeksan countrylistaykkössijoitusta ja oli noussut niin countryn kuin popmusiikinkin supertähdeksi. Hänet palkittiin tuon aikana Grammyllä (1978) kappaleesta ”Here You Come Again”.
Partonin lähdettyä Wagonerin ohjelmasta Wagoner haastoi hänet oikeuteen ja vaati osuutta kaikista hänen esiintymistuloistaan Partonin loppuelämän ajan, koska Wagoner oli vaikuttanut Partonin kehitykseen niin suuresti. Parton päätyi tekemään Wagonerin kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän maksaisi Wagonerille miljoona dollaria. Parton maksoi summaa pois vuosien ajan.Smarsh 2021, s. 84–85. pienoiskuva|Parton vuonna 1989. 1980-luvulla Parton jatkoi menestyslevyjen tekemistä, joista moni liittyi elokuviin, joissa hän tuolloin näytteli. Vuonna 1986 hän ei kuitenkaan enää saanut yhtään top-10-hittiä, joten RCA ei uusinut hänen sopimustaan. Parton siirtyi Columbia Recordsille ja teki levyn Trio yhdessä Emmylou Harrisin ja Linda Ronstadtin kanssa. Levy nousi countrylistaykköseksi ja voitti Grammyn parhaasta duon tai ryhmän countrylevystä.
Vuonna 1992 Whitney Houston sai superhitin levytyksellään Partonin vanhasta laulusta "I Will Always Love You". Partonin oma ura oli kuitenkin jo hiukan hiipunut, joten hän ryhtyi kirjoittamaan bluegrass-musiikkia, joka oli hänen vanha suosikkinsa. Parton levytti kolme bluegrass-albumia, joista ensimmäinen valittiin vuoden bluegrass-albumiksi. 1990-luvun alun jälkeen Partonin musiikkia ei enää soitettu lähes lainkaan radiossa.Smarsh 2021, s. 21.
Parton levytti musiikkia vielä 2020-luvullakin. Hän julkaisi uransa aikana 65 studioalbumia, joista kaikki pääsivät julkaisuaikanaan Billboardin kantrialbumeiden listan top 20:een. Hänellä on myös naisartistina eniten top 10 -albumeita kantrialbumeiden top-listalla.
Elokuvissa, televisiossa ja teatterissa Parton näytteli 1980-luvulla useissa elokuvissa, kuten Yhdeksästä viiteen (1980), Texasin paras pikku porttola (1982), Rhinestone (1984) ja Teräskukat (1989). Partonilla oli oma varieteesarja televisiossa vuosina 1976–1977 ja 1987–1988.
Partonilla oli myös oma elokuva- ja televisiotuotantoyhtiö, joka tuotti muun muassa televisiosarjan Buffy, vampyyrintappaja ja elokuvan Morsiamen isä (1991 ja 1995). Parton oli myös muun muassa elämäkerrallisen televisioelokuvan Dolly Parton's Coat of Many Colors (2015) tuottajana. Hän näytteli enkeliä Emmy-palkitussa televisioelokuvassa Dolly Partonin jouluaukio.
Ulkonäkö ja persoona
Parton tunnetaan musiikkinsa lisäksi persoonastaan ja ulkonäöstään, johon kuuluivat ylisuuret vaaleat peruukit, liioiteltu meikki, näyttävät vaatteet ja suuret rinnat. Parton kirjoitti vuonna 1994 omelämänkerrassaan, että musiikin ja uskonnon ohella seksi oli kolmas muovaava tekijä hänen elämässään: nuorena hän vieraili usein eräässä hylätyssä ja ränsistyneessä kappelissa, jonka ulkopuolelle jätettiin kondomien kääreitä ja sisällä seiniin oli piirretty likaisia kuvia. Hän tuli kappelissa ymmärrykseen siitä, että oli hyväksyttävää olla seksuaalinen.Smarsh 2021, s. 14.
Parton loi itselleen jo uran alkuvaiheissa tietynlaisen blondin imagon, ja hänet tunnettiin pian korkeista kampauksistaan, uhkeudestaan ja kimaltelevista mekoistaan. Uransa alussa Porter Wagonerin ohjelmassa hän ei kuitenkaan vielä pukeutunut tunnusomaiseen rohkeaan ja näyttävään tapaansa. Hän myös suhtautui camp-huumorilla julkisuuskuvaansa ja muun muassa kommentoi käyttävänsä paljon rahaa näyttääkseen näin halvalta. Parton viittasi kappaleissaankin tyhmän blondin imagoon jo vuoden 1966 hittikappaleessaan ”Dumb Blonde”. Hänen maineeseensa sekoittui myös pilkkaa.Smarsh 2021, s. 30.
Kun Partonilta kysyttiin vuonna 2004 kauneusleikkauksista, hän kertoi, että hänelle on tehty niitä paljon ja tultaisiin tarvittaessa tekemään lisää. Hän selitti toisaalta haluavansa näyttää tietynlaiselta, ja toisaalta olevansa mukana showbisneksessä ja arvioivansa itseään kuin näyttelyhevosta tai -koiraa.
Hyväntekeväisyys pienoiskuva|Parton lukemassa lapsille Kongressin kirjastossa vuonna 2018. Partonilla on Tennesseen Pigeon Forgessa oma huvipuisto nimeltä Dollywood. Huvipuisto avattiin 1986, ja sen teema on keskittynyt Appalakkien perinteisiin. Parton perusti 1988 Dollywood Foundation -nimisen järjestön, jonka tavoite on taata lapsille inspiroivaa ja opettavaa sisältöä. Säätiö perusti 1995 Imagination Libraryn, jonka tavoitteena oli alkujaan edistää lasten lukutaitoa Tennesseessä. Sittemmin toiminta laajentui muualle Yhdysvaltoihin ja lopulta myös Kanadaan, Britanniaan, Australiaan ja Irlantiin. Ohjelman kautta on lahjoitettu satoja miljoonia lastenkirjoja. Kirjat ja lasten koulunkäynti olivat Partonille kunnia-asioita, sillä hänen isänsä oli lukutaidoton.
Parton lahjoitti vuonna 2020 miljoona dollaria Vanderbiltin yliopiston lääketieteen keskukselle Modernan koronarokotteen kehittämiseen. Parton kannusti myös ihmisiä ottamaan rokotteita ja latasi sosiaaliseen mediaan videon, jossa hän lauloi kappaletta ”Jolene”, jonka nimisana oli vaihdettu muotoon ”Vaccine” (”rokote”).
Yksityiselämä Parton tapasi Tennesseehen muutettuaan Carl Deanin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1966. Parilla ei ollut lapsia, ja he asuivat erillään vaikka olivatkin naimisissa. Pari uusi vihkivalansa vuonna 2016. Dean kuoli 3. maaliskuuta 2025. Partonin kummilapsi on laulaja-näyttelijä Miley Cyrus.Dolly Parton on Her Goddaughter Miley Cyrus and Why Her Husband Doesn't Like Her Music, Us Magazine 12.5.2014
Dolly Parton kuoli 25. elokuuta 2026. Hän oli neljä päivää aiemmin joutunut sairaalaan terveysongelmien vuoksi.
Merkitys pienois|pysty|Dolly Parton vuonna 2014. Partonilla on ollut suuri merkitys countrymusiikissa. Hän on yksi ensimmäisistä naispuolisista countryn supertähdistä ja ensimmäisiä, jotka toivat countryn popmusiikin valtavirtaan uuden yleisön kuultavaksi. Häntä on pidetty myös musiikillisena tarinankertojana, joka yhdisti lauluissaan itseironian, rehellisyyden ja syvän tunteikkuuden.