John Reginald Halliday Christie (8. huhtikuuta 1899 – 15. heinäkuuta 1953) oli englantilainen 1940-1950-luvuilla toiminut sarjamurhaaja. Hän murhasi ainakin kahdeksan naista – mukaan lukien vaimonsa Ethelin – kuristamalla heidät asunnossaan 10 Rillington Placella Lontoon Notting Hillissä. Christie muutti asunnosta maaliskuussa 1953, ja pian sen jälkeen kolmen hänen uhrinsa ruumiit löydettiin keittiön alkoviin piilotettuina. Hänen vaimonsa ruumis löytyi olohuoneen lattialankkujen alta. Christie pidätettiin ja tuomittiin vaimonsa murhasta hirtettäväksi.
John Christie syntyi Northowramissa lähellä West Riding of Yorkshiren Halifaxia. Hän joutui ilmeisesti kaasuhyökkäyksen uhriksi palvellessaan ensimmäisessä maailmansodassa jalkaväessä, mikä Christien mukaan aiheutti sen, ettei hän voinut enää puhua kovalla äänellä. Armeijasta erottamisen jälkeen hänet vangittiin useasti mm. varkauksista ja pahoinpitelyistä. Toisen maailmansodan puhjettua hänet hyväksyttiin Ison-Britannian poliisivoimien palvelukseen viranomaisten unohdettua tarkistaa hänen rikosrekisterinsä. Christie teki kaikki murhansa vuosien 1943 ja 1953 välillä. Yleensä hän kuristi uhrinsa tainnutettuaan heidät ensin kaasulla. Jotkut tajuttomista uhreistaan hän myös raiskasi.
Kaksi Christien uhreista olivat Beryl Evans ja hänen tyttärensä Geraldine. He olivat yhdessä Berylin puolison, Timothy Evansin kanssa Christien vuokralaisia. Tapaus herätti valtavan kohun, kun Timothy Evans tuomittiin kummastakin murhasta ja hirtettiin vuonna 1950. Christie oli oikeudessa todistajana Evansia vastaan, mutta kun hänet omat rikoksensa paljastuivat vuonna 1953, Evansin syyllisyyttä murhiin alettiin epäillä. Christie myönsi jälkeenpäin tappaneensa Beryl Evansin, mutta ei Geraldinea. Nykyään uskotaan hänen murhanneen sekä Berylin että Geraldinen ja että poliisin huolimattomuus rikostutkimuksen ja kotietsintöjen suhteen aiheutti sen, että Christie ehti murhata vielä neljä muuta naista ennen paljastumistaan. 2000-luvulla Englannin korkein oikeus totesi Timothy Evansin syyttömäksi vaimonsa ja tyttärensä murhaan ja täten oikeusmurhan uhriksi. Se myös kumosi aiemmin langetetun tuomion. .
Vuosina 1965–1966 toteutetussa virallisessa selvityksessä korkeimmassa oikeudessa toiminut tuomari Sir Daniel Brabin päätyi siihen, että Timothy Evans todennäköisesti tappoi vaimonsa, muttei tytärtään.Brabin, Rillington Place, p. 269. Hänen sittemmin kyseenalaistettu teoriansa mahdollisti sen, että Evansille suotiin kuninkaallinen armahdus tyttärensä murhasta lokakuussa 1966. Tapaus edesauttoi kuolemanrangaistuksen poistamista Ison-Britannian lainsäädännöstä vuonna 1965.Marston, John Christie, p. 108. John Christien tarinasta julkaistiin vuonna 1971 elokuva nimeltä Rillingtonin kuristaja, jossa Christietä näytteli Richard Attenborough.
Lapsuus ja nuoruus John Christie oli perheen seitsemästä lapsesta toiseksi nuorin. Hänellä oli vaikea suhde mattosuunnittelija-isänsä, Ernest John Christien kanssa. Isä oli vähäpuheinen ja ankara mies, joka ei näyttänyt juurikaan tunteita lapsiaan kohtaan ja rankaisi heistä pienimmistäkin virheistä. Johnin viisi sisarta myös määräilivät häntä paljon, minkä vuoksi äiti Mary Hannah Halliday, oli poikaansa kohtaan ylisuojeleva. Kaikki nämä edellämainitut seikat heikensivät hänen itsetuntoaan. Myöhemmin John Christien ikätoverit kuvailivat hänen olleen lapsena "omituinen kaveri", joka "piti asiansa omana tietonaan eikä ollut kovin suosittu".Kennedy, Ten Rillington Place, pp. 23–24. Aikuisena Christie kertoi, kuinka hän 8-vuotiaana näki kuolleen äidinisänsä avoimessa arkussa ja kuinka syvällinen kokemus oli nähdä häntä aiemmin pelottaneen miehen ruumis.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 24.
11-vuotiaana John Christie voitti stipendin Halifaxin yläasteelle, jossa hänen lempiaineensa oli matematiikka, erityisesti algebra.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 22. Myöhemmin todettiin, että hänen ÄO:nsa oli 128.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 225. John lauloi kirkkokuorossa ja oli partiossa. Päätettyään 15-vuotiaana koulunnda hän aloitti työt elokuvaprojektorin käyttäjän apulaisena.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 23 and p. 26.
Syyskuussa 1916 John Christie värväytyi armeijaan ja seuraavan vuoden huhtikuussa hänet kutsuttiin Nottinghamshiren ja Derbyshiren 52. rykmenttiin. Rykmentti lähetettiin huhtikuussa 1918 Ranskaan, jossa hänet siirrettiin Duke of Wellington's -rykmenttiin viestimieheksi. Kesäkuussa Christie joutui sinappikaasupommin uhriksi ja vietti kuukauden sotasairaalassa Calais'issa. Myöhemmin Christie väitti muuttuneensa hyökkäyksen takia kolmeksi ja puoleksi vuodeksi sokeaksi ja mykäksi.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 29. Hänen mykkänä viettämänsä ajan sanotaan olleen syy sille, ettei Christie voinut koko loppuelämänään puhua kuiskausta kovempaa. Ludovic Kennedy huomauttaa, että tiedossa ei ole, että Christie olisi ollut sokea, ja että vaikka hänen äänensä olisikin mennyt hänen mennessään sairaalaan, Christie ei olisi mykkänä saanut enää jatkaa asepalvelusta. Kennedy, Ten Rillington Place, p. 29. Kennedyn mukaan hänen kyvyttömyytensä puhua kovaan ääneen oli pikemminkin psykologinen reaktio hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta kuin varsinainen kaasun myrkyistä johtunut seuraus.Kennedy, Ten Rillington Place, pp. 30–32. Reaktio ja Christien oireiden liioittelu johtuivat persoonallisuushäiriöstä, joka sai hänet liioittelemaan tai teeskentelemään sairasta saadakseen huomiota ja sympatiaa.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 33.
John Christiellä oli elinikäinen impotenssiongelma: hänen ensimmäiset yrityksensä harrastaa seksiä epäonnistuivat surkeasti ja hän saikin nuoruusiässään lempinimikseen "Reggie-No-Dick":in ja "Can't-Do-It-Christie":n.Marston, John Christie, p. 7. Christien kuoleman jälkeisessä ruumiinavauksessa tosin varmistui, että hänen ulkoiset sukupuolielimensä olivat normaalit. Christiellä oli ongelmia seksin suhteen koko elämänsä ajan ja usein seksuaalinen toiminta onnistui vain prostituoitujen kanssa.Kennedy (p. 34) reports that even with his wife, Christie's sexual activity was sporadic. 10. toukokuuta 1920 John Christie meni Halifaxin maistraatissa naimisiin Sheffieldistä kotoisin olleen Ethel Simpsonin kanssa. Impotenssiongelmat kuitenkin pysyivät ja Christie jatkoi prostituoitujen palvelujen käyttämistä.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 35. Pariskunta muutti Sheffieldiin ja erosi neljän vuoden avioliiton jälkeen. John Christie muutti Lontooseen ja Ethel jäi Sheffieldiin sukulaistensa luo.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 36.
Rikosuran alku Avioeroa seuraavina kymmenenä vuotena John Christie tuomittiin useista rikoksista. Ensimmäisen tuomionsa hän sai 12. huhtikuuta 1921 postiosoitusten varastamisesta postinkantajana työskennellessään, mistä hän sai kolme kuukautta vankeutta.Kennedy,Ten Rillington Place, p. 35. Tammikuussa 1923 Christie tuomittiin 12 kuukauden ehdolliseen vankeuteen rahan vilpillisestä hankkimisesta väkivalloin.Eddowes, J., The Two Killers of Rillington Place, p. 5. Hän jäi vuonna 1924 kiinni vielä kahdesta varkaudesta, joista hän sai kolme peräkkäistä kolmen ja kuuden kuukauden vankeusrangaistusta syyskuussa 1924.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 36. Toukokuussa 1929 hänet tuomittiin prostituoidun, jonka kanssa asui Lontoon Batterseassa, pahoinpitelystä kuuden kuukauden pakkotyöhön. Christie oli lyönyt naista krikettimailalla päähän, ja tekoa kutsuttiin maistraatissa murhan yritykseksi.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 36. Lopuksi hänet tuomittiin vuonna 1933 kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen pappisystävänsä auton varastamisesta.Kennedy,Ten Rillington Place, pp. 36–37.
John Christie ja ex-vaimo Ethel palasivat takaisin yhteen miehen päästyä vankilasta, mutta vaikka Christie lopettikin aiemmat rötöstelynsä, hän jatkoi yhä prostituoitujen etsimistä.Marston, John Christie, p. 12. Vuonna 1937 Christie ja hänen vaimonsa muuttivat Ladbroke Groven varrelle, Rillington Place 10:n ylimmässä kerroksessa olevaan huoneistoon. Alue oli tuohon aikaan melko ränsistynyt. Vuonna 1938 pariskunta muutti saman talon pohjakerroksen asuntoon. Talo oli kolmikerroksinen tiilitalo, jonka kahdessa ensimmäisessä kerroksessa oli makuuhuone, keittiö ja olohuone. Kolmannen kerroksen asunnossa ei ollut olohuonetta. Elinolosuhteet olivat melko surkeat: kaikkia talon asukkaita varten oli yhteinen ulkokäymälä eikä missään asunnoista ollut kylpyhuonetta.Eddowes, J., The Two Killers of Rillington Place, p. 12. Rakennus oli tuohon aikaan lähellä metron Metropolitan Line -linjan maanpäällistä osaa ja ohikulkevat junat pitivät kovaa meteliä.Marston, John Christie, p. 12.
Toisen maailmansodan puhjettua John Christie liittyi War Reserve Policen riveihin. Tämä onnistui, koska viranomaiset eivät tarkistaneet hänen rikosrekisteriään.Kennedy,Ten Rillington Place, pp. 40–41; the police were apparently unable to check applicants' backgrounds because of the substantial influx of new recruits during the war. Hänet sijoitettiin Harrow Roadin poliisiasemalle, jossa tapaamansa naisen kanssa hän aloitti suhteen. Suhde kesti vuoden 1943 puoliväliin saakka, kun naisen sotakomennuksella ollut aviomies palasi kotiin. Saatuaan tietää suhteesta mies meni vaimonsa kotiin, löysi Christien sieltä ja pahoinpiteli tämän.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 42.
Murhat Tiedossa olevat uhrit: Ruth Fuerst, 21 (elokuussa 1943) Muriel Eady, 32 (lokakuussa 1944) Beryl Evans, 20 (8. marraskuuta 1949) Geraldine Evans, 13 kuukautta (8. marraskuuta 1949) Ethel Christie, 54 (12. joulukuuta 1952) Rita Nelson, 25 (19. tammikuuta 1953) Kathleen Maloney, 26 (helmikuussa 1953) Hectorina MacLennan, 26 (6. maaliskuuta 1953)
Ensimmäiset murhat Ensimmäinen henkilö, jonka Christie myönsi tappaneensa oli Ruth Fuerst, itävaltalainen ammustyöntekijä ja osa-aikainen prostituoitu.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 43. Christie väitti tavanneensa Fuerstin, kun nainen oli ollut etsimässä asiakkaita eräässä Ladbroke Groven varrella sijaitsevassa baarissa. Christie omien sanojensa mukaan kuristi naisen heidän harrastaessaan seksiä Christien kotona elokuussa 1943. Hän piilotti Fuerstin ruumiin ensin olohuoneen lattian alle, mutta hautasi sen sitten takapihalle.
Pian murhan jälkeen, vuoden 1943 loppupuolella, Christie erosi poliisin virastaan.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 46. Hän löysi seuraavana vuonna uuden työpaikan radiotehtaan virkailijana. Tehtaalla hän tapasi toisen uhrinsa, kollegansa Muriel Amelia Eadyn. Lokakuussa 1944 hän houkutteli Eadyn kotiinsa kertomalla keittäneensä "erikoissekoitusta", joka parantaisi Eadyn keuhkoputkentulehduksen.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 47. Sekoitus koostui oikeastaan Friar's Balsamista, jolla Christie pyrki peittämään kaasun hajun. Eady hengitti seosta letkun kautta purkista. Kun hän oli selin, Christie laittoi purkkiin toisen letkun, joka oli kytketty kaasuhanaan.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 47. Eady meni pian kaasua hengitettyään tajuttomaksi. 1940-luvulla koteihin vietiin kivihiilestä tehtyä kaupunkikaasua, jonka hiilimonoksidipitoisuus oli 15 prosenttia.Eddowes, J., The Two Killers of Rillington Place, pp. 8–9. Eadyn ollessa tajuton Christie raiskasi ja kuristi hänet. Ruumiin hän hautasi takapihalle.Kennedy, Ten Rillington Place, p. 48
Beryl ja Geraldine Evansin murhat