thumb|Maanjäristyksen aiheuttama maanvyöry San Salvadorissa. Maanvyöry on massaliikunto, jossa maa-aines ja kivet liikkuvat rinnettä alaspäin painovoiman vaikutuksesta. Massaliikunto tapahtuu, jos painovoima on suurempi kuin ainesta paikallaan pitävä kitka- tai koheesiovoima. Rinteen jyrkkyys, maamassan koostumus ja vetisyys ovat tärkeimpiä maanvyöryjen aiheuttajia. Lisäksi eroosio, maanrakentamisella aikaan saadut rinteen rasitukset ja rinteen alaosan vastavoimien häviäminen (esimerkiksi joen tai meren aaltojen aiheuttama eroosio) toimivat maanvyöryä lisäävänä tekijänä. Myös maanjäristykset tai liikenteen aiheuttama tärinä edistävät maanvyöryä.
Massojen liikkeelle saamiseksi rinteen jyrkkyydeksi riittää kuitenkin jopa yhden asteen kaltevuus.WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 28. WSOY, 1997. .
Maan massaliikunnot jaetaan kahteen päätyyppiin: hetkellisiin massaliikuntoihin ja hitaasti liikkuviin massaliikuntoihin. thumb|left|Maanvyöry Sannajoen tulvan jälkeen Itävallassa.
Hetkelliset massaliikunnot Maanvyöryt ovat hetkellisiä massaliikuntoja. Maanvyöryssä yleensä muodoltaan lapiomainen kaistale kiinteää tai juoksevaa maa-ainesta valuu tai vyöryy rinnettä alas, esimerkiksi runsaiden sateiden vaikutuksesta. Maanvyöryssä myös kasvillisuuden sitoma pintakerros (20–40 cm) voi valua alas alla olevan roudan toimiessa liukupintana. Maanvyöryt jättävät maastoon vieremäarven, josta maanvyöry voi levitä. Yleensä leviäminen tapahtuu sivusuunnassa.
Hitaasti liikkuvat massaliikunnot Hitaasti liikkuvat maan massaliikunnot tarkoittavat maamassojen hidasta valumista alaspäin. Hitaan maanvieremän huomaa esimerkiksi pystytetyistä rakenteista (esimerkiksi sähkötolpista), jotka kallistuvat vinoon, tai puista, joiden runko on käyristynyt hitaan massaliikunnon takia. Hitaan massaliikunnon yksi muoto on solifluktio, jossa vettynyt maa valuu hitaasti alas muodostaen solifluktioterasseja ja -kielekkeitä.
Isot maanvyöryt Suomessa thumb|1770-luvulla tapahtuneen maanvyöryn jälki pellolla Uskelassa keväällä 2019.
1770-luvulla iso osa pellosta vieri Uskelanjokeen Varsinais-Suomessa.Maamme-kirja Wikiaineistossa 1820-luvulla Uskelanjoessa oli useita suuria maanvyörymiä. 1825 maanvyörymä vaurioitti pahasti Uskelan emäkirkkoa, ja 1827 maanvyöry hajotti Veitakkalan ja Haukkalan myllyt sekä muutti hieman joen kulkua.
Toukokuussa 1919 suuri peltoalue vajosi useita metrejä Halikon Vässilän kylässä tukkien maamassoillaan vähäksi aikaa Halikonjoen. Toukokuussa 1924 tapahtui Muolaan Jaarilan kylässä maanvieremä joka tuhosi 250 metriä pitkän ja 70 metriä leveän niityn sekä niityllä olleet kolme latoa.Muolaan mullistus merkillinen vain laajuudessaan, Uusi Suomi 7.5.1924, nro 105, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
29.–30. joulukuuta 1924 Someron Häntälän kylän ja Kuusjoen välisen maantiesillan alapuolella tapahtui noin 50 000 kuutiometrin maanvieremä, joka tukki joen 100–200 metrin matkalta ja vei mukanaan kaksi latoa ja niiden alapuolella olleen kylätien.Maanvieremä Someron Häntälässä, Suomen Kuvalehti, 14.2.1925, nro 7, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Vuotomaa Suomen Lapissa Suomen Lapissa esiintyy roudan vaikutuksesta tapahtuvaa maan valumista tuntureiden rinnettä alas. Ilmiö on yleinen arktisilla alueilla Saanan länsirinteessä routa ja sen sulaminen ajavat yhdessä painovoiman kanssa kiviä alaspäin 2–6 senttimetrin vuosivauhtiaSuurtuntureiden luonto: Kilpisjärven biologisen aseman 40-vuotisjuhlakirja, toim. Antero Järvinen ja Seppo Lahti. Palmenia, 2004, s. 69 . Vuotomaille syntyy vuotomaahyllyjä, joissa on paksu lumi. Näin vuotomaalla voi kasvaa muualla tunturissa harvinaisia kasveja, muun muassa saniaisia.
Katso myös Lumivyöry Lahari Jätevyöry
Lähteet
Aiheesta muualla
Maanvieremä, Suomen Kuvalehti, 29.3.1930, nro 13, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Sortuvia seutuja – Maanalaiset voimat tekevät tuhoisaa työtään Salon seudulla, Seura, 7.12.1938, nro 49, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
*