thumb|270px|Pohjakuvio Rajakankaan jätinkirkosta, A. H. Snellman, vuosi 1887 Rajakankaan kirkko, myös Rajakankaan jätinkirkko on Pohjois-Pohjanmaalla Oulun Haukiputaalla sijaitseva iso jätinkirkko, jota ei ole vielä tutkittu.
Sijainti Jätinkirkko sijaitsee Haukiputaan kirkosta 18 kilometriä pohjoiskoilliseen ja Onkamonjärvestä noin 5 kilometriä itään. Siellä se sijaitsee Rajakankaan moreenikumpareen koillisreunalla olevalla harjanteella. Mäen alla kulkee seututieltä 849 poikkeava Onkamolle johtava tie, jonka varrella ja jätinkirkon alla sijaitsee vedenottamo. Iijoki kääntyy Jakkukylän itäpuolella länteen 7 kilometriä pohjoiseen jätinkirkosta.
Jätinkirkko Kohde muodostuu itse jätinkirkosta, jota kutsutaan Kirkoksi, ja siihen liittyvästä röykkiöstä, jota kutsutaan sopivasti Sakastiksi. Lähialueella on havaittu näiden lisäksi muita asumiseen viittaavia jäännöksiä. Jätinkirkko on maastossa erottuva kivivalli, joka rajaa nelikulmaisen alueen. Vallien ulkoreunat ovat mitoiltaan noin 32 × 26 metriä, joten jätinkirkon laskennallinen pinta-ala on 830 neliömetriä. Rajakankaan kivirakennelma on luokiteltu suuriin jätinkirkkoihin. Sen kivivalli muodostuu alle puolimetrisistä kivistä ja vallien leveys on 1,5–3 metriä ja korkeus 50–60 senttimetriä. Pisin symmetria-akseli suuntautuu kohti koillista eli 57° pohjoissuunnasta myötäpäivään.
Tutkija Jari Olkkonen laati jätinkirkoista korkeusmalleja lidar-keilauksen avulla, ja niitä on julkaistu varjostettujen korkeuskuvien muodossa. Rajakankaan jätinkirkon korkokuvista erottuu toinenkin ympärysvalli, joka sijaitsee useita metrejä ulkovallin sisäpuolella. Korkokuvasta ei käy ilmi, onko se yhtä yhtenäinen kuin ulkovalli. Vallissa erottuu matalia kohtia, joita kutsutaan porteiksi. Jätinkirkon länsinurkassa on yksi portti, ja sen koillisvallin sivulla lähellä vastakkaista nurkkaa on toinen portti.
Jätinkirkon kivivallien suunnat ja porttiaukkojen suunnat keskipisteestä katsoen mitattiin jätinkirkkojen arkeoastronomisen tutkimuksen yhteydessä. Tällöin Marianna Ridderstad ja Jari Okkonen havaitsivat, että päiväntasauksina aurinko laskee jätinkirkon länsiportin kohdalla. Koillisportti suuntautui 63° ja lounaisportti 272° pohjoisesta lukien myötäpäivään.
Ympäristö Joillakin jätinkirkoilla on havaittu lähiympäristössä sijaitsevia asumispainanteita ja röykkiöitä. Nykyään jätinkirkkojen tarkastuskäynneillä etsitään merkkejä asutuksesta ja muista rakenteista. Jätinkirkon itä- ja luoteispuolella sijaitsee asuinpaikka, Rajakangas 2, joka on tullut selvästi esiin hakkuu- ja metsänäestystyön jälkeen. Paikalta on löydetty kvartsi-iskoksia, palanutta luuta ja tulenpidon jälkiä. Löytöalue on kooltaan noin 100×100 metriä. Asuinpaikkaan voidaan lukea edellä mainittu halkaisijaltaan 4 metriä leveä kiviröykkiökin ja kauempana sijaitseva tätä suurempi kiviröykkiö. Marianna Ridderstad luetteli Rajakankaan yhteyteen myös kaksi pystykiveä, joista toinen oli kolmion muotoinen ja joista toisella antropomorfisia piirteitä.
Jätinkirkko kuuluu laajaan asuinpaikkavyöhykkeeseen, jossa on elänyt Pöljän keramiikkaa käyttänyt väestö.
Tutkimuksia ja historiaa Paula Purhonen on käynyt tarkastamassa kohteen vuosina 1977 ja 1979. Markku Mäkivuoti kävi paikalla Haukiputaan inventoinnin yhteydessä vuonna 1993. Alueella ei ole suoritettu kaivauksia. Jätinkirkko on merkitty maastoon kuparisella muinaisjäännöstaululla. Se kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin muinaisjäännöskohteisiin (Maiseman muisti 2001).
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Luukkonen, Ismo: Jätinkirkko ja kiviröykkiö, 2007 Okkonen, Jari: Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset , Arkeologia NYT! 2-3/2008, s.5–7
Luokka:Suomen jätinkirkot Luokka:Oulun historia Luokka:Haukipudas