D-tyypin saattaja () oli keisarillisen Japanin laivaston 67 saattajan muodostama alusluokka toisessa maailmansodassa. Aluksia piti alun perin valmistaa 203 kappaletta, mutta 136:n tilaus peruutettiin.
Suunnittelu Luokan alukset olivat yksinkertaistettuja versioita Ukuru-luokasta, kuten C-tyypin saattajat. Melko pian C-tyypin valmistuksen alettua kävi selväksi, että dieselmoottoreita ei olisi tarpeeksi eikä moottoreiden valmistuskapasiteetti ollut riittävä puutteen korjaamiseksi.Lengerer 1984 s. 246
Suunnittelutyö alkoi 14. kesäkuuta 1943, jolloin asetettiin valmistuksen aloittamisajankohdaksi lokakuu. Suunnitelman hyväksymisajankohdaksi määrättiin 20. heinäkuuta. Suunnitelman nimeksi annettiin E22, joka kuvasi tyyppiä D ja nimettiin myös No.2:ksi, koska ne nimettiin parillisin numeroin. Suunnittelun päättyessä aluksen runko oli lähes identtinen edeltäneen C tyypin kanssa, mutta koko muuten oli hieman suurempi erityisesti uppouma, mikä johtui pääosin suuremmasta polttoainemäärästä. Erot olivat lähinnä propulsiojärjestelmässä, konehuoneiden sijoittelussa, yhdessä akselissa ja muissa pienissä parannuksissa ja yksinkertaistuksissa.
D tyypin alusten moottorina oli sodanajan rahtialuksissa käytetty tyypin 2A -kaasuturbiinimoottori, joka tuotti 2500 bhp:ta. Moottorin tarvitsema höyry tuotettiin kahdella tyypin 0 mod B15 Kampon-vesiputkikattilalla. Suurempi teho kasvatti huippunopeuden 17,5 solmuun. Samalla kuitenkin toimintamatka lyheni 14 solmun nopeudella 4 500 merimailiin, mikä mahdollisti korkeintaan Japanin ja Sumatran välisen saattuereitin suojaamisen.
Alukset Aluksia ei nimetty, vaan ne numeroitiin parillisin numeroin alkaen CD-2:stä.