Pukinmäen rautatieasema (, , aikaisemmin Boxbacka järnvägsstation) on pääkaupunkiseudun lähiliikenteen rautatieasema rataosalla . Se sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingin keskustasta Kehä 1:n ylittävällä sillalla Koillis-Helsingissä. Se palvelee Pukinmäen kerrostalolähiötä sekä Savelan asuinaluetta. Asema sijaitsee Oulunkylän ja Malmin asemien välissä.
Asema avattiin vuonna 1886 alun perin seisakkeeksi nykyisen aseman eteläpuolelle. Se palveli Pukinmäen kartanon asukkaita ja kesävieraita. Myöhemmin alueen väestön kasvaessa alueelle rakennettiin asemarakennus, joka 24 vuoden päästä valmistumisestaan osoittautui liian pieneksi. Siksi asemalle rakennettiin uusi hirsirakenteinen asemarakennus, joka palveli matkustajia aina 1980-luvulle asti. Pääradan matkustajamäärien kasvaessa 1980-luvun alussa uusi asema rakennettiin nykyiselle paikalle Kehä 1:n ylittävälle sillalle, jolle rakennettiin teräsbetonista uusi asema ja asemarakennus, joka upotettiin radan vieressä olevaan penkereeseen. VR-Yhtymä lakkautti lipunmyynnin asemalla kesäkuun alussa vuonna 2000 ja myi lipunmyyntitilat ravintolayrittäjälle.
Yleistä Asemaa käytti vuonna 2015 yhdessä arkivuorokaudessa noin 7 400 matkustajaa. Koko vuoden 2019 matkustajamääräksi ilmoitettiin 2 478 000.Selvitys Helsingin seudun asemien kehittämis- ja peruskorjaustarpeista Liite 26: Pukinmäki, s. 2
Asemalla liikennöivät päivisin I- ja P-junat Helsinkiin ja Helsinki-Vantaan lentoasemalle sekä K-junat Helsinkiin ja Keravalle. Yöaikaan asemalla liikennöi Helsingin ja Riihimäen välillä T-juna. Junat liikennöivät arkisin noin klo 4.00–1.30. Viikonloppuisin junaliikenne alkaa myöhemmin ja kestää perjantaisin ja lauantaisin aina aamuyöhön asti. Matka Helsingin keskustaan kestää noin 12 minuuttia. Junien vuoroväli vaihtelee 10–30 minuutin välillä.Vuonna 2003 asemalle asennettiin lukittavia pyöräkaappeja.
Asemalla on neljä raidetta ja kolme laituriraidetta, jotka on numeroitu 1, 3 ja 4. Käytössä ovat kuitenkin vain laiturit 3 ja 4. Pukinmäen asemalla pysähtymättömät kaukoliikenteen junat käyttävät raiteita 1 ja 2. Siksi laituri numero 1 on suljettu. Helsinkiin suuntaava lähijunaliikenne lähtee yleensä laiturilta 4 ja Tikkurilan sekä Keravan suuntaan lähtevät laiturilta 3. Asemalle johtavat sisäänkäynnit sijaitsevat Eskolantien ja Savelan puoleisissa alikulkutunneleissa sekä Kehä 1:n ylittävällä sillalla.
Historia Rautatien tulo Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan linjattiin kulkemaan Pukinmäen kautta, ja se avattiin vuonna 1862. Maan ensimmäinen rautatiesilta rakennettiin vuonna 1860 Pukinmäen ja Oulunkylän välille Vantaanjoen yli. Alkuperäinen silta oli puurakenteinen, ja sen siltajänne hankittiin Englannista. Vuosisadan vaihteessa silta muutettiin rautarakenteiseksi samalla, kun rataosalle rakennettiin toinen raidepari.
Pukinmäen seisake Malmille avattiin 1871 sotilaskäyttöön tarkoitettu rautatieasema, joka muutettiin yleiseksi asemaksi vuonna 1873. Malmin ensimmäinen asemarakennus rakennettiin vuonna 1878, ja Pukinmäen asukkaat käyttivät sitä ennen kuin saivat oman seisakkeensa. Malmin aseman jälkeen vuorossa oli Oulunkylän seisake, joka avattiin vuonna 1882.
Aloite Pukinmäkeen rakennettavasta seisakkeesta tuli Sonabyn tilalta. Valtioneuvoksen poika Hjalmar von Bonsdorff oli kyllästynyt siihen, että Helsinkiin mentäessä piti ajaa hevoskyydillä Malmille. Myös muissa taajamissa esitettiin vastaavanlaisia toivomuksia pysäkkien saamisesta. Silloin liikenteen lisäämistä hidastivat kalustopula ja kiskojen huono laatu.
Pukinmäen seisake avattiin 1. kesäkuuta 1886 nimellä Boxbacka. Se sijoitettiin Boxbackan kartanon maille ja sai myös nimensä siitä. Matkustajaliikennettä varten rakennettiin puinen laituri. Aluksi junat pysähtyivät vain kesäaikaan, mutta vuonna 1896 junat alkoivat pysähtyä asemalla ympäri vuoden. Ensimmäisenä kesänä junat liikennöivät Pukinmäestä 1. kesäkuuta – 15. syyskuuta välisenä aikana neljästi päivässä. Matka Helsinkiin taittui höyryveturin vetämässä junassa 22 minuutissa. Alkuaikoina seisake palveli Pukinmäen kahden kartanon asukkaita ja kesävieraita.
Ensimmäinen asemarakennus pienoiskuva|vasen|Pukinmäen suojeluskuntalaisia odottamassa junaa ensimmäisellä asemarakennuksella vuonna 1919. Kun Pukinmäkeen muutti työläisiä, junan käyttäjämäärät kasvoivat ja alueelle rakennettiin asemarakennus vuonna 1910. Rakennus oli pieni ja suorakaiteen muotoinen. Tyyliltään se muistutti muita sen ajan rautatieasemia taitekattoineen ja kaartuvine räystäineen. Asemalla oli lipunmyynnin lisäksi pieni odotussali. Myöhemmin asemarakennuksen eteläpuolelle rakennettiin pieni puinen kioski, josta Rautatiekirjakauppa myi muun muassa lehtiä ja makeisia. Pukinmäkiläiset ehdottivat vuonna 1924 Valtionrautateille aitaa kiskojen väliin liikenneturvallisuuden lisäämiseksi ja ojaa radan alikulun kohdalle vedenjuoksutusta lisäämään. Lisäksi Pukinmäen seisakkeelle ehdotettiin kappaletavaran vastaanottoasemaa. Valtionrautatiet ei innostunut ehdotuksista ja lopulta hylkäsi ne.
Nimikiista pienoiskuva|Pukinmäen suomalaiset -yhdistys tilasi peltisen kyltin, jossa luki aseman nimi suomeksi. Lopulta kyltti päätyi Aarne Laitakari pihalle moottoripyöräkatoksen reunaan kiinni. Pukinmäki oli ollut perinteisesti ruotsinkielistä seutua, mutta muuttoliike kasvatti nopeasti suomenkielisten määrää. Kirjurien oli tapana kirjoittaa satojen vuosien ajan ruotsin sanoissa kirjainyhdistelmä ”ck” yleensä lyhennettynä ”x:ksi”. Vuosina 1910–1920 alettiin tutkia, mikä oli paikkakunnan ruotsinkielisen nimen kantasana. Filosofian maisteri Aarne Europaeus selvitti historiallisten dokumenttien perusteella, että kantasana oli ”bock” eli pukki, eikä ”box” eli säiliö tai huone.
Paikkakunnan suomenkieliseksi nimeksi omaksuttiin vuonna 1921 Pukinmäki. Suomalaisyhdistyksen sai liikkeelle todellinen into, osittain jopa suorastaan kiihko kielikysymyksessä. Erityisesti rautatieseisakkeen nimi kärjisti silloista kielikiistaa, ja suomenkielisiä ärsytti asemarakennuksen katolla ollut ruotsinkielinen kyltti ”Boxbacka”. Pukinmäen Suomalaiset -yhdistys päätti kevätkokouksessa 1923 esittää Valtionrautateille, että Boxbackan pysäkin suomenkieliseksi nimeksi määrättäisiin Pukinmäki.
Helmikuussa 1924 Pukinmäen Suomalaiset sai tietoa siitä, että Valtionrautatiet suunnitteli lakkauttavansa Boxbackan rautatiepysäkin. Tarkoituksena oli siirtää Malmin rautatieasemaa parisataa metriä etelään. Yhdistys lähetti jyrkän vaatimuksen siitä, ettei Valtionrautatiet toteuttaisi suunnitelmaansa. Tämän jälkeen aseman suunnitellusta lakkauttamisesta ei kuulunut mitään. Myöhemmin samana vuonna yhdistys tilasi peltisen kyltin, johon maalattiin sana Pukinmäki. Kyltti oli yhdistyksen yritys vauhdittaa pysäkkien nimien muuttamista. Valtionrautatiet ei sallinut Pukinmäki-kyltin sijoittamista omistamalleen maalleen, ja siksi yhdistys anoi kaupunginagronomi Arvo Tammiselta lupaa pystyttää kyltti kaupungin maalle pysäkin lähettyville, varsinaisen rautatiealueen ulkopuolelle. Nimikyltti ärsytti Pukinmäessä asuvia ruotsinkielisiä, eikä kyltti ollut kauan paikallaan. Se löydettiin myöhemmin ojasta, Vantaanjoen läheltä. Yhdistys palautti kyltin alkuperäiselle paikalleen ja tällä kertaa paremmalla menestyksellä. Lopulta kyltti päätyi geologi Aarne Laitakarin pihalle moottoripyöräkatoksen reunaan kiinni.
Samanlainen kielikysymys oli meneillään myös muualla pääradan asemilla. Lopulta radanvarren suomalaisseurojen yhteinen lähetystö kävi kulkulaitosministeri Kyösti Kallion puheilla anomassa rautatiepaikkakuntien ruotsinkielisten nimien muuttamista. Ministeri suhtautui anomukseen myönteisesti, ja Pukinmäen rautatieasema nimettiin kesäkuussa 1925 virallisesti kaksikieliseksi ”Pukinmäki – Boxbacka”, ja asemarakennuksen katolle asennettiin uudet kyltit. Ruotsinkielinen nimi muutettiin vuonna 1959 muotoon Bocksbacka.
Toinen asemarakennus pienoiskuva|Pukinmäen toinen rautatieasema otettiin käyttöön tammikuussa 1934. Kuvan etualalla Rautatiekirjakaupan pieni kioski. Alueen asutuksen vähittäisen kasvun ja työpaikkamatkustajien määrän lisääntymisen vuoksi vanha asema kävi pieneksi ja epäkäytännölliseksi. Uusi asema päätettiin rakentaa lähemmäksi Pukinmäen kartanoa. Savipohjainen alue oli vaikea rakennusalusta, joten alueelle tuotiin runsaasti hiekkaa ja täyttömaata. Ratapenkereen kohoaminen häivytti osittain notkelman, joka oli ollut radan ja sen kumpareen välillä, jolla Pukinmäen kartano sijaitsi. Uusi asemarakennus otettiin käyttöön 1. tammikuuta 1934. Samaan aikaan alkoivat myös alueen aikaisemmin tehdyt ehdotukset toteutua: ratapenkereen levennyksen vuoksi raiteiden väliin voitiin rakentaa turvallisuutta lisäävä aita ja uusi asemarakennus sai kappaletavaran käsittelyyn ja varastoimiseen sopivat tilat.
Asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Thure Hellström. Tyyliltään asemarakennus muistutti suoraviivaisine ja puhtaine piirteineen maaseudun idyllistä asuinrakennusta. Puolitoistakerroksinen, hirsirakenteinen talo rakennettiin pitkien paalujen varaan, ja siinä oli satulakatto, jonka katemateriaalina oli tiili. Pystylaudoitettua julkisivua jäsensivät kuusiruutuiset ikkunat. Asemarakennuksen pohja-ala oli noin 10 metriä x 15,6 metriä. Lipunmyynnin lisäksi asemalla oli pieni odotussali, jota kiersivät vaaleanpunaiset puupenkit.
Asemarakennuksen itäpäädyssä oli asemanhoitajan asunto, jossa oli kaksi huonetta ja keittiö. Sen kellarissa oli pannuhuone, ja vuonna 1947 kellariin rakennettiin myös sauna. Lisäksi asemalla oli varastotiloja, ja sen pihalle rakennettiin puusta erillinen laudoitettu varastorakennus.
Samoihin aikoihin uuden aseman kanssa alueelle rakennettiin lyhyt pistoraide, joka ulottui lähelle Pukinmäen kartanoa. Siinä oli lastauslaituri, jossa purettiin lähinnä Malmilta saapuva rahti tavaravaunuista. Suurin osa rahdista koostui asuntojen lämmitykseen käytettävistä haloista.
Vuonna 1935 Pukinmäestä tehtiin noin 311 000 matkaa vuodessa, ja asema oli tärkeä kulkuyhteys alueen asukkaille ja tavarankuljetuksille. Samana vuonna asemalle saapuva rahti oli noin 13 tonnia ja sieltä lähtevä rahti noin 2 tonnia. 1960-luvulla matkalippuja myytiin keskimäärin 900 kappaletta päivässä. Vuonna 1961 aseman pihalle rakennettiin toinen ulkorakennus.
1970-luvulla lähijunat sähköistettiin, ja Helsingin ja Hiekkaharjun välille rakennettiin kolmas raide. Samalla purettiin Pukinmäen lyhyt pistoraide ja lastauslaituri, jotka olivat jääneet vähäiselle käytölle autojen yleistyessä ja puun vähentyessä asuntojen lämmityksessä.
Kolmas rautatieasema, ensimmäinen vaihe pienoiskuva|Arkkitehtitoimisto Kauria & Turtolan suunnittelema asemarakennus otettiin käyttöön tammikuussa 1982. Lipunmyynti asemalla lopetettiin vuonna 2000. Myöhemmin asemarakennuksen tiloihin muutti ravintola Station.
Aseman käyttäjämäärä vuonna 1975 oli noin 900 matkustajaa vuorokaudessa. Asutuksen kasvaminen ja sen painopisteen siirtyminen lähemmäs 1970-luvulla rakennettua ostoskeskusta nostivat paineita saada Pukinmäkeen uusi ja ajanmukainen asema. Asemalta puuttui eritasoinen käynti laiturille, ja matkustajat joutuivat ylittämään junaradan keskilaiturille mennessään. Silloiset asemalaiturit olivat noin 270 metriä pitkiä ja sorapäällysteisiä. Uusi asema suunniteltiin ratavallin kupeeseen, paikkaan, johon puhkaistiin sisäänajoväylä Eskolantielle. Uutta asemaa varten laitureita jatkettiin Kehä I:n pohjoispuolelle. Keskilaiturin pituudeksi tuli pisimmillään 340 metriä. Laitureille käyntiä varten rakennettiin jalankulun ja pyöräilyn alikulut laitureiden eteläpäähän silloisen asemarakennuksen viereen ja laitureiden pohjoispäähän Eskolantien kohdalle. Aseman pohjoispäähän rakennettiin hissi ja portaat, ja laiturien pohjoispäähän tuli noin sadan metrin mittainen kapea laiturikatos. Sivulaiturille (raide 1) rakennettiin kapea noin 50 metrin pituinen laiturikatos.