Isak Reinhold (Iisakki Reino) Valavaara (vuoteen 1906 Wallenius, 19. joulukuuta 1871 Laitila – 23. huhtikuuta 1953 Vaasa) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919–1920. Valavaara oli merkittävä taustavaikuttaja Vaasan työväenliikkeessä, vaikka hänen uransa valtakunnanpolitiikassa jäikin lyhyeksi.
Elämä Laitilan Kodisjoella syntyneen Iisakki Valavaaran vanhemmat olivat mäkitupalainen Kustaa Wallenius (1846-1917) ja Maria Jokela (1849-1912). Hän työskenteli nuoruudessaan muun muassa rakennusmiehenä Turussa ja Vaasassa. Suutarin ammatin hankittuaan Valavaara liittyi Vaasan työväenyhdistyksen suutareitten ammattiosastoon 1897 ja sosialidemokraattiseen puolueeseen 1902. Vuodesta 1903 lähtien hän työskenteli työväenyhdistyksen vahtimestarina. Syksyllä 1905 Valavaara oli perustamassa sanomalehti Vapaata Sanaa, jonka taloudenhoitajaksi hänet palkattiin.
Valavaara pysytteli erossa sisällissodan tapahtumista. Syksyllä 1918 hän puuhasi lakkautetun Vapaan Sanan tilalle Työläinen-sanomalehteä. Vuonna 1919 Valavaara valittiin eduskuntaan sekä Vaasan kaupunginvaltuustoon. Valavaaran ura kansanedustajana jäi vain puolentoista vuoden pituiseksi, sillä hän sai jo syksyllä 1920 vapautuksen tehtävästään sairauden vuoksi. Valavaaran tilalle eduskuntaan nousi Hilda Hannunen.
Työläisen vaihdettua nimensä jälleen Vapaaksi Sanaksi lehti päätyi marraskuussa 1920 kommunistisen SSTP:n haltuun, jolloin Valavaara erosi lehtiyhtiön palveluksesta ja siirtyi Työväen Osuusliikkeen konttoripäälliköksi. Vuonna 1927 hän jäi heikentyneen terveytensä vuoksi eläkkeelle jättäen myös muut tehtävänsä työväenliikkeessä. Iisakki Valavaara kuoli 81-vuotiaana huhtikuussa 1953. Hänet on haudattu Vaasan uudelle hautausmaalle.
Perhe Iisakki Valavaaran puoliso oli Laihiassa syntynyt Maria Aaltonen (1872-1943), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1899. Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Valavaaralla oli kymmenen sisarusta, joista tunnetuin on kansanedustaja Nestori Valavaara. Kustaa Valavaara (1869-1919) kuului Vapaan Sanan sekä Vaasan Työväen Osuuskaupan perustajiin ja työskenteli muun muassa Kansan Tahdon taloudenhoitajana. Myöhemmin liikemiehenä Helsingissä vaikuttanut Kustaa Valavaara teki itsemurhan joulukuussa 1919. Veljeksistä Hjalmar Emil (s. 1889) kuoli Tammisaaren vankileirillä. Teollisuusneuvos Veikko Valavaara oli heidän veljenpoikansa.
Lähteet
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Vaasan kaupunginvaltuutetut Luokka:Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri Luokka:Vuonna 1871 syntyneet Luokka:Vuonna 1953 kuolleet