thumb|Vuodelta 1938 oleva GAZ AAA -kuorma-auto kuvattuna vuonna 2011 Tallinnassa Vapaudenaukiolla kyyditysten 70-vuotismuistopäivänä. Tällaisia ajoneuvoja käytettiin virolaisten kyydittämiseen Virosta Siperiaan.
Kesäkuun kyyditykset (, , ) olivat ensimmäiset Neuvostoliitossa toimeenpannuista virolaisten, latvialaisten ja liettualaisten pakkosiirroista. Pidätykset alkoivat etukäteen laadittujen henkilöluetteloiden perusteella 14. kesäkuuta 1941 ja päättyivät kaksi päivää myöhemmin.
Moskovan ohjeet Kyyditysten käytännön järjestelyistä vastasivat Moskovasta saatujen ohjeiden mukaan kolmesta henkilöstä muodostetut niin sanotut troikat, joita perustettiin sekä valtakunnalliselle että paikalliselle tasolle. Viron valtakunnallisen tason troikkaan kuuluivat Viron sosialistisen neuvostotasavallan valtion turvallisuuskomitean komissaari Boris Kumm, sisäasiain kansankomissaari Andrei Murro ja Viron kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri Karl Säre. Pidätetyistä laaditut henkilöluettelot perustuivat neuvostovallan näkokulmasta epäilyttävistä henkilöistä laadittuihin kortistoihin, joihin oli merkitty kyseisen henkilön kompromettoivat yhteydet. Tuomitseminen kuolemaan tai vankileirille lähettämiseen perustui Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan rikoslakiin vuodelta 1926, joka oli tullut Baltian maissa voimaan joulukuussa 1940. Siinä neuvostovaltion vastaiset teot oli määrätty rangaistaviksi.
Toimeenpano Operaatio toteutettiin kaikissa Baltian maissa saman mallin mukaan. Perheet haettiin yöllä kotoaan, lastattiin kuorma-autoihin ja siirrettiin lähimmälle rautatieasemalle, missä miehet erotettiin perheistään. Kaikki lastattiin junavaunuihin, mutta naiset ja lapset eri vaunuihin kuin miehet.
Miehet pääasiassa vangittiin ja valtaosa heistä kuoli Siperiassa sijainneilla vankileireillä. Naiset ja lapset sijoitettiin asumaan Kirovin, Tomskin, Omskin ja Novosibirskin alueille sekä Krasnojarskin ja Altain aluepiireihin. Noin puolet heistä selvisi hengissä.
Virosta kyyditettiin junavaunuilla Siperiaan yli 10 000 henkeä, joista eloon jäi 4 000. Takaisin palasi vain parikymmentä. Latviasta puolestaan kyyditettiin 15 000 ja Liettuasta 17 500.
Sodan jälkeiset, mittakaavaltaan paljon suuremmat pakkosiirrot tunnetaan nimellä Operaatio Priboi.
Lähteet
Luokka:Viron historia Luokka:Latvian historia Luokka:Liettuan historia Luokka:Neuvostoliiton historia Luokka:1941