Troijan hävitys () on vuonna 1911 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Homeroksen Iliaaseen perustuvan elokuvan ovat ohjanneet Giovanni Pastrone ja Romano Luigi Borgnetto. Se oli yksi ensimmäisistä historiallisista suurelokuvista.
Juoni Menelaoksen poissaollessa hänen vaimonsa Helena rakastuu Parikseen. Afrodite vie heidät simpukan muotoisilla vaunuillaan Troijaan. Menelaos kerää Kreikan sankarit ja lähtee hakemaan kostoa. Pariksen ja Helenan juhliessa kreikkalaiset kokoontuvat piirittämään kaupunkia. He rakentavat suuren puuhevosen ja teeskentelevät vetäytyvänsä. Troijalaiset raahaavat hevosen muuriensa sisälle, mutta yöllä siihen piiloutuneet kreikkalaiset alkavat polttaa ja ryöstää kaupunkia. Unestaan herätetyt Paris ja Helena yrittävät paeta, mutta kohtaavat Menelaoksen, joka tappaa miehen ja vie naisen mukanaan. Taustalla nähdään palava kaupunki.
Näyttelijät
Tuotanto, merkitys ja vastaanotto Torinolaisen Itala Filmin tuottama kaksikelainen Troijan hävitys oli ensimmäisiä tuohon aikaan ”pitkinä” pidettyjä näytelmäelokuvia. Giovanni Pastronen ja Romano Luigi Borgnetton ohjaustyö oli myös yksi ensimmäisistä historiallisista suurelokuvista, joka näytti tietä Enrico Guazzonin Quo vadisin (1912), Mario Caserinin Pompeijin viimeisten päivien (1913) ja Pastronen Cabirian (1914) kaltaisille spektaakkeleille. Elokuvan ansioita ovat taitavasti ohjatut suuret avustajajoukot ja kolmiulotteisilta vaikuttavat komeat lavasteet. Kamera pysyy paikallaan ja liike tapahtuu kuvan syvyyssuunnassa.
Italiassa viileästi vastaanotettu Troijan hävitys oli suurmenestys muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa, jonne Pastrone perusti Itala Filmin tytäryhtiön. Suomessa elokuvaa esitettiin jo huhtikuussa 1911. Uudessa Suomettaressa julkaistun mainostekstin mukaan se teki suuren vaikutuksen katsojiin: ”Istumme mykkinä ihaillessamme loistavaa, hirvittävän suuremmoista kuvaa. Suunnattoman on sen taidekoneen täytynyt olla, jolla tämä jättiläisnäytelmä on valokuvattu. Tämä kuva onkin kinematografin riemuvoitto, sillä ei mikään teatteri, kuinka suuri se olisikin, voi esittää tällaista näytelmää, tämä on mahdollinen ainoastaan kinematografin avulla.”
Restaurointi Elokuvasta on säilynyt viisi alkuperäistä nitraattifilmikopiota. Se on restauroitu Torinon kansallisen elokuvamuseon sekä Bolognan ja Friulin elokuva-arkistojen yhteistyönä vuonna 2005. Restauroitu versio on väritetty ja varustettu osin arkistolähteiden perusteella laadituilla italiankielisillä väliteksteillä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Historialliset elokuvat Luokka:Italialaiset mykkäelokuvat Luokka:Vuoden 1911 italialaiset elokuvat