Reaktiokinetiikka eli kemiallinen kinetiikka on fysikaalisen kemian tutkimusala, jossa tutkitaan kemiallisten reaktioiden nopeuksia ja mekanismeja kokeellisesti ja teoreettisesti. Tämä reaktionopeus voi olla riippuvainen mm. reaktioon osallistuvien aineiden välisistä vuorovaikutuksista ja olomuodosta, jossa reaktio tapahtuu. Tämän takia reaktiokinetiikka on ensisijaisesti kokeellinen tiede ja toissijaisesti laskennallinen tiede. Kinetiikan teoriat ja nopeuslait, joiden avulla ilmaistaan reaktion tapahtumista, perustuvat aina kokeellisiin mittaustuloksiin. Reaktiokinetiikan kokeellisista mittauksista on päätelty reaktionopeudella olevan melkein aina potenssilain kaltainen riippuvuus reaktioon osallistuvien aineiden konsentraatioista. Tämän lisäksi reaktionopeus voi olla riipuvainen muista reaktion muuttujista kuten lämpötila ja paine.
Lioksessa tapahtuva reaktio on usein kompleksinen eli monivaiheinen, joten reaktionopeuden mittaamiseksi pitää olla tiedossa reaktion nopeuslaki ja sitä varten on tiedettävä reaktioon osallistuvien aineiden kertaluvut. Nämä määritykset tehdään reaktiokohtaisesti usealla mittauksella, joissa aineilla on erisuuruisia konsentraatioita ja niiden muutosta seurataan reaktioajan kuluessa. Sitävastoin kaasussa tapahtuva reaktio ei ole liuottimesta riippuvainen, joten sen nopeuslaki on usein nopeasti määritettävissä pulssilaserien käyttöön perustuvalla mittaustekniikalla. Usein kemiallinen reaktio kaasumaisessa olomuodossa on alkeisreaktio, jossa esimerkiksi yhdenlaisesta kemikaalista muodostuu reaktiossa toista yhdenlaista kemikaalia.
Yleisesti on todettavissa, että reaktiokinetiikan merkitys on keskeinen hyvin monella sovelletun kemian tutkimusalalla kuten entsyymikatalyysi ja ilmakehän kemia.
Historiaa Kemiallisen reaktion tapahtumiseen vaikuttaa massavaikutuksen laki ja tasapainoreaktion reaktiosuuntien lähtöaineiden konsentraatiot tai osapaineet. Kinetiikan määrittämisen kannalta oleellinen asia on nopeuslaki ja sen soveltuvuus. Tämän tutkimuksen pioneerityönä ja samalla kemiallisen kinetiikan alkuna pidetään vuotta 1850, jolloin saksalainen kemisti Ludwig Wilhelmy julkaisi tutkimuksensa sakkaroosin inversionopeudesta polarimetrilla. Wilhelmy kirjoitti inversioreaktion kinetiikkaa kuvaavan differentiaaliyhtälön ja sen integroidun yhtälön avulla määritti reaktionopeuden, joka riippuu sakkaroosin konsentraatiosta.
Tieteenala Kemiallinen kinetiikka (so. reaktiokinetiikka) empiirisenä tieteenä osana fysikaalista kemiaa tutkii kemiallisten reaktioiden nopeuksia ja reaktiotuotteiden saantoja, ja kuinka nämä reaktionopeudet riippuvat reaktion lähtöaineiden konsentraatioista ja reaktio-olosuhteista kuten lämpötila ja paine. Tieto reaktionopeuksista on keskeistä määritettäessä reaktion mekanismia ja kemiallista reaktiivisuutta. Reaktiomekanismilla selvitetään kaikkien reaktion tapahtumisen kannalta osaaottavien mikroskoopisten partikkelien asemat reaktion aikana. Tällöin kun kyse on näiden reaktiopartikkelien liikkeestä ja keskenäisistä vuorovaikuttavista voimista, voidaan kemiallista kinetiikkaa kutsua kemialliseksi dynamiikaksi.
Kemiallista kinetiikkaa dynaamisena tieteenä voidaan pitää vastakohtana kemialliselle termodynamiikalle, joka on staattinen tieteenala ja tutkii reaktion tasapainotilaa energian kannalta katsoen. Kemiallinen termodynamiikka tutkii reaktion alku- ja lopputilaa, ei näiden tilojen välistä muutosta ajan suhteen. Kemiallisen termodynamiikan avulla saadaan selvyys siitä kuinka pitkälle reaktio etenee kun taas reaktiokinetiikan avulla saadaan selville kuinka nopeasti reaktio tapahtuu. Reaktion tasapainotilaa voidaan tarkastella myös kineettisestä näkökulmasta olosuhteissa, joissa reaktion lopputuotteiden muodostumisnopeus on yhtä suuri kuin lähtöaineiden häviämisnopeus. Toisaalta tasapainotilan termodynamiikan avulla ei voida määrittää reaktionopeuden suuruutta. Tätä reaktion tasapainotilaa voidaan ilmaista kemiallisen termodynamiikan mukaan tasapainovakiolla .
Palkittuna tieteenalana Nobelin kemianpalkinto on myönnetty kuusi kertaa kokeellisen reaktiokinetiikan tutkimuksesta, kerran teoreettisesta reaktiokinetiikan mekanismin tutkimuksesta ja kerran mallinnuksesta.
1909 Friedrich Wilhelm Ostwald: katalyysi, kemiallinen tasapaino ja reaktionopeus 1956 Cyril Norman Hinshelwood: kemiallisen reaktion mekanismi Nikolai Semjonov: kemiallinen palamisreaktio 1967 Manfred Eigen: relaksaatiomenetelmä Ronald George Wreyford Norrish: flash-fotolyysi George Porter: flash-fotolyysi 1986 Dudley Robert Herschbach: alkeisreaktion dynamiikka Yuan T. Lee: kemiallisten alkeisreaktioiden dynamiikka John Charles Polanyi: reaktiotuoteiden infrapunaemissio 1992 Rudolph Arthur Marcus: elektronisiirtoreaktioiden teoria kemiallisessa järjestelmässä 1995 Paul J. Crutzen: otsonikatoon liittyvästä työstä Mario J. Molina: otsonin ja CFC-yhdisteiden välisistä reaktioista Frank Sherwood Rowland: otsonin ja CFC-yhdisteiden välisistä reaktioista 1999 Ahmed Hassan Zewail: aikaerotteinen reaktiodynamiikka 2013 Martin Karplus: monimutkaisten kemiallisten järjestelmien mallinnus tietokoneella Arieh Warshel: monimutkaisten kemiallisten järjestelmien mallinnus tietokoneella Michael Levitt: monimutkaisten kemiallisten järjestelmien mallinnus tietokoneella
Kinetiikka Kinetiikan kannalta tutkittavana oleva järjestelmä voi olla suljettu tai avoin. Suljetussa järjestelmässä, kuten kaasufaasireaktio suljetussa astiassa tai nestefaasi kolvissa, aine ei poistu järjestelmästä. Sitävastoin avoimessa järjestelmässä kuten kaasun virtaus kiinteällä katalyytillä tai liekissä, ainetta saadaan tai menetetään. Näistä suljettu järjestelmä on käytännön kannalta sopiva reaktion kinetiikan mittaamiseen ja teoreettiseen tulkintaan.
Reaktionopeuden määritelmä, vakiotilavuus Kemialliselle reaktiolle voidaan kirjoittaa yleiseksi yhtälöksi
(1)
Tässä on reaktion ainesosa, kuten molekyyli, radikaali tai ioni ja tämän ainesosan stoikiometrinen kerroin. Se on positiivinen tuotteelle ja negatiivinen lähtöaineelle. Reaktioyhtälön stoikiometrinen kerroin valitaan sen mukaisesti, että atomaarista ainetta ei häviä tai muodostu, ja kokonaisvaraus säilyy. Reaktiomäärä on IUPAC:n määrittelemänä:
(2)
Tässä on :n ainemäärä (mol) ja on tämä ainemäärä reaktion alussa. Derivoimalla yhtälö (2) ajan suhteen saadaan muuntumisnopeudeksi
(3)
Muuntumisnopeuden (engl. rate of conversion) määritelmä pätee suljetulle tai avoimelle järjestelmälle, ja homogeeniselle tai heterogeeniselle reaktiolle. Käytännön syistä on mielekästä muuttaa muuntumisnopeus intensiivisuureeksi jakamalla se tilavuudella , jolloin saadaan määritelmä reaktionopeudelle :
(4)
Tässä on :n konsentraatio. Muuntumisnopeuden dimensiot ovat ja usein yksikkö ilmaistaan .
Yleisesti kemialliselle reaktiolle (suljettu systeemi, vakiotilavuus''', homogeeninen reaktio) ja sen reaktionopeudelle voidaan kirjoittaa:
(5)
(6)
Differentiaaliyhtälö ilmaisee ainesosan konsentraation muuttumista ajan suhteen. Yhtälön lopusta on luettavissa, että reaktionopeus on esitettävissä myös reaktionopeusvakion ja reaktion ainesosien konsentraatioiden avulla. Siinä eksponentit ja ovat laaduttomia, kokeellisesti määritettäviä positiivisia, negatiivisia tai murtolukuja, ja ne ovat reaktion kertaluvut :n ja :n suhteen. Reaktion kokonaiskertaluku on näiden lukujen summa. Yleisesti reaktionopeus riippuu ulkoisista muuttujista kuten lämpötila ja paine (kaasutiheys) ja reaktion ainesosien konsentraatiot.
Reaktionopeus vakiopaineessa Kun kaasufaasireaktiossa reaktiopaine on vakio, muuttuu tilavuus merkittävästi. Esimerkiksi reaktion (joka on 1. kertaluvun alkeisreaktio) nopeuslaki on
(7)
Integroimalla yhtälö (7) saadaan (ks. 1. kertaluku integrointi)
(8)
Olettamalla, että reaktion alussa on vain :ta läsnä ja se käyttäytyy ihannekaasun tavoin, reaktion ottama tilavuus voidaan ilmaista reaktiomäärän avulla seuraavasti:
(9)
Sijoittamalla yhtälöön (9) yhtälö (8) saadaan
(10)
Jos , niin yhtälö (10) esitettynä suoran yhtälön muodossa on
(11)
Jakamalla yhtälö (10) yhtälöllä (8), saadaan
(12)
Nopeuslaki Monille kemiallisille reaktioille, jotka tapahtuvat kaasufaasissa matalissa reaktiopaineissa tai laimeissa poolittomissa liuoksissa on pääteltävissä suoraan reaktion stoikiometrisesta yhtälöstä reaktionopeudelle yhtälö (nopeuslaki) ilmaistuna nopeusvakion ja ainesosien konsentraatioiden avulla. Tähän liittyvät keskeisesti reaktion molekulaarisuus ja kertaluku. Tämänlaisia reaktioita kutsutaan alkeisreaktioiksi ja niiden kinetiikalle voidaan kirjoittaa kineettinen matemaattinen yhtälö, jota kuvaava differentiaaliyhtälö on ratkaistavissa reaktion integroiduksi nopeuslaiksi. Tämän integroidun nopeuslain nopeusvakio on ratkaistavissa ja reaktion kinetiikka eri olosuhteissa on laskettavissa. On kuitenkin reaktioita, joissa osaaottavan ainesosan vaikutus reaktionopeuteen ei ole pääteltävissä reaktioyhtälöstä. Tällaisen reaktion nopeusyhtälö on monimutkainen eikä sillä ole mitään yksinkertaista suhdetta stoikiometriseen yhtälöön, reaktion molekulaarisuutta ei tiedetä ja reaktion kokonaiskertaluku on murtoluku. Esimerkkinä tästä on asetaldehydin hajoaminen korkeissa lämpötiloissa (pyrolysoituminen):
(13)CH3CHO -> CH4 + CO
Reaktion kokonaiskertaluku on 3/2 ja reaktionopeus on ilmaistavissa:
(27)
Asetaldehydin pyrolyysiPyrolyysireaktion mekanismin simulointiin on otettu mukaan vain seuraavat tärkeimmät alkeisreaktiot:
(14)CH_3CHO \ce{->[k_1]} CH_3 + CHOinitiaatio (alkuvaihe)
(15)CHO \ce{->[k_2]} H + COpropagaatio (ketjun jatkuminen)
(16)CH_3 + CH_3CHO \ce{->[k_3]} CH_4 + CH_3COpropagaatio (ketjun jatkuminen)
(17)CH_3 + CH_3CHO \ce{->[k_4]} H + CH_3COCH_3propagaatio (ketjun jatkuminen)
(18)H + CH_3CHO \ce{->[k_5]} H_2 + CH_3COpropagaatio (ketjun jatkuminen)
(19)CH_3CO \ce{->[k_6]} CH_3 + COpropagaatio (ketjun jatkuminen)
(20)2CH_3 \ce{->[k_7]} C_2H_6terminaatio (päättyminen)
Mekanismin selvittäminen edellyttää vakiotilaoletusta välituotteina oleville metyyli-, formyyli- ja asetyyliradikaaleille, ja vetyatomille:
(21)
(22)
(23)
(24)
Yhtälöryhmästä voidaan ratkaista vakiotilaolosuhteissa metyyliradikaalin konsentraatioksi yhtälö (25):
(25)
Metaanin muodostumisnopeudeksi saadaan:
(26)
Ero molekulaarisuuden ja reaktion kertaluvun välillä Reaktion molekulaarisuus eroaa sen kertaluvusta. Reaktion kertaluku määritetään kokeellisesti kun taas reaktion molekulaarisuus liittyy käsitteenä vain alkeisreaktioihin. Tämä ero on todettavissa typpioksidin ja vedyn reaktiossa:
(28)2NO + 2H_2 -> N_2 + 2H_2O
Reaktioyhtälöstä voisi virheellisesti päätellä kokonaiskertaluvuksi neljä. Kokeellisesti on kuitenkin todettu reaktionopeuden olevan verrannollinen typpioksidin konsentraation neliöön, mutta verrannollinen vain lineaarisesti vedyn konsentraatioon. Reaktion nopeuslain on todettu olevan
(29)
Tämä nopeuslaki ilmaisee reaktion kokonaiskertaluvun olevan kolme, ja koska siihen ei päädytä reaktion stoikiometristen kertoimien summasta, niin reaktion pitää koostua useasta vaiheesta:
(30)(a)2NO + H_2 -> N_2 + H_2O_2
(31)(b)H_2O_2 + H_2 -> 2H_2O
Reaktiovaihe (a) tapahtuu hitaasti, ollen reaktionopeuden määräävä vaihe ja se kontrolloi reaktiovaiheen (b) kinetiikkaa. Reaktiovaiheen (a) molekulaarisuus vastaa kokeellisesti todettua reaktion kokonaiskertalukua. Reaktiovaiheen (b) molekulaarisuus on 2. Kokonaisreaktion molekulaarisuutta ei voi määrittää, koska reaktion mekanismi sisältää enemmän kuin yhden reaktiovaiheen. Yleisesti voidaan todeta, että reaktio, jonka stoikiometristen kertoimien summa on yli 3, koostuu todennäköisesti useasta alkeisreaktiosta, koska samanaikainen reaktio enemmän kuin kolmen molekyylin kesken on epätodennäköistä.
Reaktion kertaluvun määritys Kokonaiskertaluku voidaan kokeellisesti määrittää esimerkiksi käyttämällä reaktion alkunopeuksia eli reaktionopeuksia reaktion alussa. Esimerkiksi kemiallisen reaktion ollessa
(32)A + B ->
Sen nopeuslaiksi voidaan kirjoittaa: