thumb|Suuri ruokasali (Salle à manger): Honoré Guibertin veistämissä seinäpaneeleissa ei ole kultauksia, jotta ne sopivat Jacques-François Dropsyn veistämän Turquin blue marmoritakan kanssa. Koristeaiheina on käytetty laakerinlehviä, köynnöksiä, hedelmiä ja kukkia. thumb|Ranskalainen paviljonki Petit Trianonin ranskalaisen muotopuutarhan keskellä, arkkitehti Ange-Jacques Gabriel 1750. pienoiskuva|Petit Trianon, buduaari eli "liikkuvien peilien huone", mekaniikka-insinööri Jean-Tobie Mercklein. Alkuperäinen ebenisti Georges Jacobin 1785 tekemä kalusto oli verhoiltu sinisellä silkillä. Seinäpaneelit Jules-Hugues ja Jean-Siméon Rousseau 1785–1787.pienoiskuva|Huvimaja Belvedere ja keinotekoinen kalliomuodostelma grotto (rocher) Petit Trianonin englantilaisessa maisemapuutarhassa, arkkitehti Richard Mique 1774-1786 ja 1781-1782 Petit Trianon ("Pieni Trianon", myös Pikku Trianon) on Ranskan kuningas Ludvig XV:n vuosina 1762–1768 rakennuttama pieni palatsi Versailles’n palatsin puiston alueella Versailles’ssa Ranskassa. Se on osa Grand Trianonin puistoa. Suunnittelu ja rakentaminen Petit Trianonin rakennutti Ludvig XV pitkäaikaiselle rakastajattarelleen ja neuvonantajalleen Madame de Pompadourille, sen suunnitteli arkkitehti Ange-Jacques Gabriel ja se rakennettiin vuosina 1762–1768.
Rakennustöiden johdossa oli arkkitehti Louis Le Dreux de La Châtre (1721–1792). Perustukset olivat valmiit vuonna 1762, jonka jälkeen alkoi seinämuurien rakentaminen, jossa oli mukana 75 kiviseppää ja 120 muuraria.Baulez, Christian (Michel Gallet et Yves Bottineau): «Le nouveau Trianon». Éditions Picard, Paris 2004. ss. 168–181. Desjardins, Gustave: Le Petit Trianon : Histoire et description. Versailles, L. Bernard, 1885. Ss. 28, 33, 37, 56, 71, 75, 78, 87, 350-352, 357, 360, 405 Rakennus oli vesikatossa vuonna 1764. Vuosina 1765–1768 tehtiin veistoskoristelua, puusepäntöitä, lukituksia ja maalausta. Ludvig XV:n jo aiemmissa rakennusprojekteissaan käyttämät kuvanveistäjät, flaamilaissyntyinen Jacob Verbeckt (1704–1771) ja Jules-Antoine Rousseau (1710–1782) tekivät perinteistä rokokoo-koristelua; kuvanveistäjä ja ebenisti Honoré Guibert (1720–1791) suosi uutta kreikkalaista klassista tyyliä sekä kivitöissään että sisustuksen puunveistossa mm. seinäpaneeleissa.Arizzoli-Clémentel, Pierre: L'Album de Marie-Antoinette : Vues et plans du Petit Trianon à Versailles. Alain de Gourcuff, 2008. S. 9. Kokonaisbudjetti oli 736 000 livreä, nykyrahassa noin 8,3 miljoonaa euroa, josta kolmasosa meni puutöiden kustannuksiin.
Madame de Pompadour, joka oli ollut mukana suunnittelussa,Baulez, Christian (Michel Gallet et Yves Bottineau): Le nouveau Trianon. Les Gabriel, Paris, Éditions Picard, 2004. . S. 179Le mot de Jean-Jacques Aillagon [Arkistoitu], dossier de presse sur le Petit Trianon, 2008. kuoli neljä vuotta ennen kuin rakennus valmistui, ja sen sai käyttöönsä vuonna 1770 hänen seuraajansa Madame du Barry. Hän oli ensimmäinen henkilö, joka yöpyi säännöllisesti Petit Trianonissa.Benoît, Jérémie: Les Dames de Trianon. Paris, Berg International, 2012. . S. 62
Huhtikuun 23.–24. päivä 1774 Ludvig XV tunsi Petit Trianonissa isorokon ensioireet, jotka johtivat hänen kuolemaansa Versailles'n palatsissa kaksi viikkoa myöhemmin, jonka jälkeen alkoi Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten hallituskausi.
Arkkitehtuuri Petit Trianon on kuuluisa esimerkki siirtymävaiheesta 1700-luvun alkupuolen rokokootyylin ja sitä seuranneen hillitymmän ja hienostuneemman uusklassisen arkkitehtuurin välillä. Sitä pidetään ranskalaisen uusklassisen arkkitehtuurin mestarinäytteenä.Armstrong, Peter Drew: Petit Trianon 1761. Teoksessa: Companion to the History of Architecture, s. 1. 2017 Se on muodoltaan yksinkertainen kuutio, jossa on tasakatto, jota ympäröivät balusterikaiteet.
Arkkitehti Ange-Jacques Gabriel vältti liian yksinkertaisen vaikutelman muuntelemalla jokaisen julkisivun ilmettä. Eteläinen julkisivu, joka avautuu kunniapihalle (cour d'honneur) eli pääsisäänkäynnin puolelle, on koristeltu neljällä pilasterilla, jotka korostavat toisen kerroksen kolmea keskimmäistä ikkunaa. Pohjoinen julkisivu toistaa tätä jäsentelyä, mutta siinä on puutarhan tasoeron vuoksi yksi kerros vähemmän.
Itäinen julkisivu, jonka puolella olivat aikoinaan Ludvig XV:n kasvimaat, on hillityin ja paljain. Ranskalaiseen muotopuutarhaan päin avautuva länsijulkisivu on yksityiskohtaisempi ja koristeltu neljällä korinttilaisella pylväällä. Maaston korkeuserojen vuoksi rakennuksen tällä puolella on käytetty portaikkoja kekseliäästi. pienoiskuva|Petit Trianon, Marie Antoinetten makuuhuone. Vuode ei ole alkuperäinen, tuolit ovat alkuperäistä mobilier aux épis eli "viljantähkäkalustoa", ebenisti Georges Jacob.|vasen vasen|pienoiskuva|Petit Trianonin puutarhat Marie Antoinetten aikana n. 1770–1795. Vas. ranskalainen muotopuutarha ja oik. englantilainen maisemapuutarha, jossa on Hameau de la Reine maalaiskylä. Rakennuksen kaksi ensimmäistä kerrosta on sijoitettu laajan portaikon ympärille. Koska palatsi on rakennettu rinteeseen, ensimmäisen kerroksen vastaanottohuoneet, joitten ikkunaruudut muutettiin mahdollisimman suuriksi Marie Antoinetten aikana, avautuvat suoraan puutarhaan. Ullakolla oli Ludvig XV:n huoneisto, jossa oli työhuone, makuuhuone ja pukeutumishuone. Täältä kulkivat yksityisportaat alas puolikerrokseen, jossa Madame du Barry asui vuoteen 1772 asti. Toisen kerroksen huoneistosta, joka kuului ensin Madame du Barrylle ja sittemmin Marie Antoinettelle on näkymä englantilaiseen maisemapuutarhaan ja lemmentemppelille eli avoimelle pyöreälle huvimajalle.
Kutsuvieraiden haluttiin olevan mahdollisimman vähän tekemisissä palvelijoiden kanssa. Sen vuoksi Ludvig XV:n aikana molemmissa ruokasaleissa (salle à manger) olleet pöydät haluttiin nostaa ja laskea vastapainojen avulla lattiaan suunnitellun luukun kautta. Näin alakerrassa työskentelevät palvelijat pysyisivät poissa näkyvistä. Tällaisia pöytiä ei koskaan tehty, koska insinööri Antoine-Joseph Loriot'n sekä lukkoseppä Gamainin ja mekaanikko Richerin työn kustannus 12 000 livreä oli liian paljon, nykyrahassa noin 135 000 euroa, mutta suunnitelma koneistoksi on yhä nähtävissä rakennuksen pohjakerroksessa kahdessa huoneessa. pienoiskuva|Ludvig XV:n ranskalainen ja kasvitieteellinen puutarha. Nouveau Trianon planté par Louis XV, 1760
Ranskalainen puutarha ja kasvitieteelliset palstat Ranskalainen muotopuutarha ja sen rakennelmat tehtiin arkkitehti Ange-Jacques Gabrielin suunnitelmien mukaan vuosina 1749–1753: eläintarha, jossa oli tilat myös hollantilaisille lehmille sekä lampaille (1749), ranskalainen paviljonki (1750), lintutalo, jossa oli rotukanoja sekä fasaaneja (1751) ja Pavillon frais "viileä paviljonki" kesäateriointia varten (1753). Sivurakennuksessa oli myös oma meijeri. Kasvitieteestä ja puutarhanhoidosta kiinnostunut Ludvig XV istutti päärakennuksen koillispuolelle myös hedelmäpuutarhan, jossa oli Euroopan suurimmat kasvihuoneet, joissa voitiin kasvattaa eksoottisia lajeja, kuten ananasta ja kahvia. Linnén kasviluokkien mukaan ja kasvitieteilijä Bernard de Jussieu'n johdolla istutettiin vuodesta 1759 lähtien säännöllisiä puutarhapalstoja. Kukkapuutarhassa oli kasvihuone, kukkaistutusalue ja lukemattomia kukkapenkkejä. Pääpuutarhurina toimi vuosina 1749–1782 Claude Richard ja sen jälkeen hänen poikansa Antoine Richard aina vuoteen 1793 asti. Kaikkiaan Petit Trianon puutarhoineen ja lisärakennuksineen tuli maksamaan 1,3 miljoonaa livreä, nykyrahassa noin 14,7 miljoonaa euroa.
Ranskalaiseen puutarhaan rakennettiin Marie Antoinetten aikana vuonna 1776 kiinalaistyylinen karusellimainen huvilaite Le jeu de bague chinois, siihen liittyvä galleriakäytävä valmistui vuonna 1782, jossa voitiin kisata renkaitten (bague) keihästämisestä pyörivän akselin ympäri. Insinööri Perrier'n, lukkoseppä Roche'n, puuseppä Taboureux'n ja kuvanveistäjän Augustin Bocciardin aikaansaama rakennelma oli koristeltu kullatuilla lohikäärmeillä, khimairoilla, riikinkukoilla ja kelloilla. Tälle huvilaitteelle varattiin 100 000 livreä, yksi lohikäärme maksoi 600 livreä kappale. Toisen lähteen mukaan kokonaiskustannus oli yli 78 000 livreä ja alkuperäinen kustannusarvio 17 000 livreä.Heitzmann, Annick: Les jeux de bague de Trianon, Versalia, no 12, 2009, ss. 77–96. ISSN 1285-8412
Ranskalaisen puutarhan muurin viereen rakennettiin myös kuningattaren pieni, noin 120 –250 -paikkainen teatteri vuonna 1778-1779, joka on säilynyt alkuperäisessä asussaan näyttämökoneistoa myöten. Kuningatar halusi yksityisen teatterin, koska hän halusi itse esiintyä näyttämöllä kuninkaan ollessa katsomossa. Teatteri oli aktiivisessa käytössä vuosina 1780-1785.
Marie Antoinette Petit Trianonissa
Kun Ludvig XVI toukokuussa 1774 tuli 20-vuotiaana Ranskan kuninkaaksi, hän luovutti Petit Trianonin ja sitä ympäröivän puutarhan kesäkuussa 19-vuotiaan puolisonsa, kuningatar Marie Antoinetten yksinomaiseen käyttöön, ja siitä tulikin pian nuoren kuningattaren lempipaikka. Marie Antoinette oli jo kauan pyytänyt itselleen taloa maaseudulta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Ranskan kuningatar sai linnan omiin nimiinsä ja asia aiheutti hämmennystä hovissa. Huhuttiin jopa siitä, että linna voisi periytyä hänen veljelleen Itävallan keisari Joosef II:lle, jos kuningatar sattuisi kuolemaan. Eräs parlamentin jäsen piti asiaa suorastaan politiikan ja moraalin vastaisena.Fraser, Antonia: Marie Antoinette: The Journey. New York: N.A. Talese/Doubleday 2001, 1. painos. Ss. 170, 220. . (englanniksi)
Marie Antoinette vetäytyi Petit Trianoniin paetakseen hovielämän muodollisuuksia ja vapautuakseen kuninkaallisten velvollisuuksien taakasta. Versailles'n palatsissa häneen kohdistui suuria paineita ja arvostelua niin perheen kuin hovin taholta. Kahden kilometrin päässä pääpalatsista sijaitseva Petit Trianon oli kuningattaren lepopaikka ja vapaa-ajan asunto, jossa hän saattoi levätä näistä koettelemuksista. Koska rakennus oli kuningattaren yksityisaluetta, kukaan ei saanut tulla sinne ilman kuningattaren lupaa, ei edes puoliso Ludvig XVI, ellei käynnistä ollut etukäteen sovittu.
Hovin aatelistolla ei ollut sinne pääsyä, vaan ainoita kutsuvieraita olivat kuningattaren "sisäpiirin" jäsenet kuten Lamballen prinsessa Marie-Louise de Savoie ja Polignacin herttuatar Yolande de Polastron, Chimayn prinsessa Laure Auguste de Fitz-James, Jeanne-Louise-Henriette Campan ja Geneviève d'Ossun. Keväällä 1779 Marie Antoinette vetäytyi kolmen viikon eristykseen kuninkaasta Petit Trianoniin toipuakseen tuhkarokosta tyttärensä Marie-Thérèsen syntymän jälkeen, jotta ei tartuttaisi tauti puolisoonsa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän yöpyi linnassa. Hänen koko taloutensa tuli mukana, sekä neljä miespuolista ystävää: Coignyn herttua François-Henri de Franquetot de Coigny, Guînesin herttua Adrien-Louis de Bonnières, kreivi Valentin-Ladislas Esterházy ja Besenval de Brünstattin paroni Peter Victor. Osa suuresta seurueesta joutui yöpymään Grand Trianonissa. Tämä rikkoi hovietikettiä ja sai juorut leviämään Versailles'ssa ja synnytti "ilkeämielisiä vihjauksia kuningatarta kohtaan, joista tuli myöhemmin kovin tavallisia",Nolhac, Pierre de: Versailles and the Trianons. William Heinemann, London 1906. Ss. 288-289 että palatsissa tapahtui jotain perverssiä tai skandaalimaista. Hovissa tämä aiheutti kateutta ja paikkaa alettiin kutsua nimellä "Petit-Vienne" eli Pikku Wien, mikä viittasi Marie Antoinetten syntymäkaupunkiin.