Mongolivaltakunta eli mongolien imperiumi (mongoliaksi ᠶᠡᠬᠡ ᠮᠣᠩᠭᠣᠯ ᠤᠯᠤᠰ yeke Mongγol ulus (kirjaimellisesti 'suurten mongolien valtio' tai 'suuri mongolivaltio') tai turkkilaisittain kür uluγ ulus (kirjaimellisesti 'koko suuri valtio') oli Tšingis-kaanin seuraajineen 1200-luvun valloitussodilla luoma suuri imperiumi.
Suurimmillaan mongolit hallitsivat yli 32 miljoonan neliökilometrin aluetta Aasiassa ja Euroopassa ja valtakunnan alaisuudessa oli arviolta lähes puolet maapallon väestöstä. Täten se oli pinta-alaltaan historian suurin yhtenäinen valtio, vain merten halkoman brittiläisen imperiumin ollessa sitä suurempi. Yhtenäisistä valtioista se on myös ainoa, jolla on ollut merenrantaa kolmella suurimmalla valtamerellä. Mongolivaltakunta oli olemassa vajaat sata vuotta. Valtakunnan pohjoinen raja on ollut nähtävästi aina Jäämerelle asti ulottuva.Pow, Stephen: "The Mongol Empire's Northern Border: Re-evaluating the Surface Area of the Mongol Empire". Genius Loci – Laszlovszky 60. Arkistoitu 29.9.2021. Haettu 1.7.2023
Mongolien valloitusretkien taustalla voidaan nähdä itse itseään ruokkiva prosessi. Kun alueen heimot oli yhdistetty ja luotu voimakas sotakoneisto, se piti sisäisen yhtenäisyyden takia suunnata ulospäin. Alkuaan kyse oli enemmänkin ryöstämisestä, joka menestyksen myötä muuttui vähitellen valloittamiseksi. Alistetut kansat liitettiin mongoliarmeijaan, jonka johtavan kerroksen muodostivat mongolit ja armeijan kasvaminen kiihdytti edelleen valloituksia. Lopulta Tšingis-kaani antoi jälkipolville määräyksen, jonka mukaan kaikki maailman kansat on alistettava mongolien vallan alle.Johannes de Plano Carpini: Mongolien historia. Matka tartarien maahan vuosina 1245–1247. Suom. Sami Jansson, johdanto, viitteet ja kirjeiden suomennos Antti Ruotsala. Gaudeamus: Helsinki, 2003.
Mongolivaltakunta oli äärimmäisen tuhoisa: sen arvioidaan aiheuttaneen kolmenkymmenen miljoonan ihmisen kuoleman ja esimerkiksi Kiinan väestömäärä puolittui. Toisaalta mongolien tuoman tasapainotilan myötä kauppasuhteet ja kulttuurivaihto Kaukoidän, Keski-Aasian ja lännen välillä virkosivat: jo taantunut silkkitie piristyi hetkeksi uudelleen. Aikakaudesta onkin käytetty nimitystä Pax Mongolica, rinnastuksena Rooman luomaan rauhantilaan, Pax Romanaan.Kim, Hodong. "The Unity of the Mongol Empire and Continental Exchange over Eurasia". Journal of Central Eurasian Studies 1 2009: ss. 15–42. Arkistoitu 28.11.2020.
Historia pienois|Mongolivaltakunnan kehittyminen. Suomen alueeseen rajoittuva osa tarkoittaa Novgorodin tasavaltaa, joka oli yhteistyössä mongolien kanssa. pienois|vasen|Mongolivaltakunta noin vuonna 1207. Temüdzin yhdisti useita Mongolian heimoja ja sai seuraajiltaan nimityksen Tšingis-kaani vuonna 1206. Heimoista tärkeimmät olivat tataarit, kereiitit, merkiitit ja naimaanit. Ei ole selvää, puhuivatko eri heimot samaa kieltä: osa on mahdollisesti puhunut turkkilaisia kieliä, osa nykyistä mongolin kieltä edeltäneitä kielimuotoja. Joka tapauksessa heimot olivat läheisessä kanssakäymisessä keskenään.
Valloitussodat Aasiassa, 1211–1224 Jo vuonna 1211 mongolit käynnistivät hyökkäyksen Pohjois-Kiinaa hallitsevaa Jin-dynastiaa vastaan. Jin-dynastia menetti Mantšurian ja Pekingin alueen mongoleille vuonna 1215. Läntiset uiguurit Sinkiangissa alistuivat vuonna 1218. Sodan ollessa käynnissä pohjoisessa Kiinassa mongolit aloittivat sodan Keski-Aasiassa ja tuhosivat Persiaa hallinneen Kovaresmian imperiumin surmaten noin 1,5 miljoonaa sen asukasta vuosina 1219-1222. Sen jälkeen mongolit käynnistivät ensimmäiset hyökkäyksensä nykyisen Venäjän alueelle. He tekivät pikaisia iskuja Kaukasukselle, Ukrainaan ja jopa Etelä-Puolaan vuosina 1221-1224. Nopealla hyökkäyssodalla mongolit löivät myös tangutien Läntisen (Xi) Xia-valtion nykyisen Gansun, Shaanxin ja Ningxian alueella vuosina 1225-1227. Intian koillisrajoille mongolit pääsivät jo vuonna 1224.
Tšingis-kaani lahjoitti osan valloitetuista alueista hallittaviksi pojilleen. Tšingis-kaanin päävaimon keisarinna Börten neljä poikaa olivat Ögödei-kaani, Tšagatai-kaani, Jotši-kaani ja Tolui-kaani. Vuonna 1227 Tšingis-kaani kuoli ja hänen nuorin poikansa Tolui peri valtakunnan ydinalueet, joita Tšingis-kaani oli hallinnut, kun taas toinen poika Ögödei päätyi suurkaaniksi. Jotši sai valtakunnan länsiosat Länsi-Venäjää myöten, ja Tšagatai Pohjois-Iranin ja Xinjiangin eteläosat.
Ajan myötä eri sukuhaarojen hallitsemat alueet kehittyivät erillisiksi valtakunniksi tai tuhoutuivat. Muutkin pojat saivat alueita hallintaansa, ja valloitukset jatkuivat Tšingis-kaanin kuoleman jälkeen.
Valloitussodat Venäjällä ja Euroopassa, 1235–1242 Päärtikkeli: Mongolien hyökkäykset Venäjälle
Kaltšikjoen taistelua vuonna 1223 pidetään yleensä ensimmäisenä yhteenotona venäläisten ja mongolien välillä, ja se toimii eräänlaisena esinäytöksenä viisitoista vuotta myöhemmin seuranneelle Venäjän valloittamiselle. Vuonna 1235 mongolien hallitsijat päättivät Ögödei-kaanin johdolla sotaretkestä Euroopan maiden valloittamiseksi (Suuri Läntinen sotaretki). Vallattuaan Volga Bulgarian vuonna 1236 mongoliarmeija, jota johti Tšingis-kaanin pojanpoika Batu-kaani, saapui Venäjän rajoille.
Vuonna 1237 Batu-kaani laittoi matkaan lähettiläitä kaikkiin Venäjän kaupunkeihin ja ilmoitti säästävänsä ne, mikäli ne avaavat porttinsa mongoleille, luovuttavat 10 % omaisuudestaan veroina ja 10 % väestöstään orjina. Venäläisruhtinaat raivostuivat vaatimuksista, ja monessa kaupungissa mongolilähettiläät surmattiin. Mongolit päättivät hyökätä ensin vaikeampina pidettyihin, metsien keskellä oleviin kaupunkeihin, jonka jälkeen arokaupungit jäisivät ilman apua ja olisivat helppo kohde. He hyökkäsivät sydäntalvella, jolloin jäätyneet joet toimivat kulkureitteinä. Keväällä 1239 alkoi mongolien valloitus Etelä-Venäjällä. Venäläisten kronikoitsijoiden niukat ja ristiriitaiset selostukset tekevät mahdottomaksi saada täydellistä ja luotettavaa kuvaa näistä tapahtumista.Maiorov, Alexander V. : The Mongol Conquest of Rus'. Teoksessa: The Mongol World. Edited By Timothy May & Michael Hope. Luku 9. Routledge, London 2022. eBook Mongolit valloittivat ja hävittivät Kiovan asukkaineen vuonna 1240 sekä toistakymmentä muuta venäläistä kaupunkia Volgan länsipuolella neljän vuoden kuluessa.Pow, Stephen: The Mongol Invasions of Europe. Teoksessa: The Mongol World. Edited By Timothy May & Michael Hope. Luku 10. Routledge, London 2022. eBook pienoiskuva|Mongolien valloitussodat Euroopassa vuosina 1236-1242|300x300px Pääartikkeli: Mongolien hyökkäykset Eurooppaan
1240-luvun alussa hyökkäys jatkui edelleen Puolaan, Unkariin ja Itävaltaan. Mongolihovin lähteitten mukaan sotajoukot, jotka etenivät Unkariin vuoden 1241 alkukuukausina oli jaettu viidelle eri reitille. Orda-kaanin (Batu-kaanin vanhin veli) ja Baidarin (Tšaghadaidin prinssi) alainen pohjoisen "oikeanpuoleinen" ryhmä liikkui nopeasti Puolan läpi, joka tuolloin oli pirstoutunut viiteen ruhtinaskuntaan. He ryöstivät Lublinin ja Sandomierzin helmikuussa 1241. Sleesian herttuan Henrik II Hurskaan armeija murskattiin Liegnitzin taistelussa 9. huhtikuuta 1241, ja Unkarin kuninkaan Béla IV:n armeija Muhin taistelussa 11. huhtikuuta 1241.
Sotapäällikkö Subutain ja Batu-kaanin johtamat etujoukot pääsivät jo Wienin porteille ja mongolien tiedustelijoita nähtiin noin sadan kilometrin päässä Venetsiasta. Tyhjentävää syytä mongolien äkilliselle vetäytymiselle Unkarin kuningaskunnasta vuonna 1242 ei edelleenkään voida antaa, mutta sen selittämiseksi on esitetty useita teorioita. Suurkaani Ögödein yllättävä kuolema vuonna 1241 (luultavasti alkoholismiin) yhdessä talven aiheuttamien logistiikkaongelmien vuoksiPow, Stephen: "Deep ditches and well-built walls: a reappraisal of the Mongol withdrawal from Europe in 1242". Libraries and Cultural Resources. University of Calgary, 2012. doi:10.11575/PRISM/25533. Arkistoitu 10.1.2021. - hevosten liikkuminen ja rehunsaanti vaikeutui runsaiden sateiden pehmittämä arolla ja vuoristossa - sai kuitenkin mongolit vetäytymään Unkarista vuonna 1242, koska Batu-kaani halusi osallistua suurkaanin vaaliin. vasen|pienoiskuva|Temüdzin eli Tšingis-kaani. Muotokuva albumista Yuanin keisareita (Yuandjai di banshenxiang), Taipein kansallinen palatsimuseo.
Hajoamisvaihe Ögödei-suurkaanin jälkeen, 1241–1294 pienois|Mongolien hallitsemat alueet vuosina 1300–1405. Ögödei-suurkaanin kuoleman jälkeen alkoivat näkyä valtakunnan lopulta hajottaneet tekijät. Tšingis-kaanin pojanpoikien Batu-kaanin ja Güyük-kaanin keskinäisten vihollisuuksien takia sijaishallitsijana toimi seuraavat viisi vuotta Ögödein leski Töregene. Lopulta Güyük valittiin suurkaaniksi, mutta hän ehti hallita vain kaksi vuotta ennen kuolemaansa. Seurasi uusi sijaishallitsijakausi, jonka jälkeen oli lyhyt tasapainovaihe Tolui-kaanin pojan Möngke-kaanin hallitessa vuosina 1251-1259. Hänen valtakaudellaan mongolit hyökkäsivät Hülegü-kaanin johdolla Persiasta käsin Bagdadiin, joka hävitettiin vuonna 1258 ja tuhosivat Abbasidien kalifaatin sekä assassiinien kultin ja siirtyivät Palestiinaan edeten kohti Egyptiä. Tämän ja Möngke-suurkaanin kuoleman vuoksi Hülegü-kaani kiirehti suurkaanin vaaleihin ja mamelukit tuhosivat Palestiinaan jääneet mongolijoukot Ain Jalutin taistelussa vuonna 1260 ja eteneminen Pohjois-Afrikkaan epäonnistui.
Viimeinen yleisesti hyväksytty suurkaani oli Kublai-kaani, joka ei kyennyt estämään sukulaistensa Hülegü-kaanin ja Berke-kaanin riidan kehittymistä avoimeksi sodaksi vuonna 1263. Kublai-kaani valtasi Kiinan eteläosat, ja yritti Japanin valloitusta kahdesti vuonna 1274 ja 1281 laivastolla, jonka oli pakottanut kiinalaiset rakentamaan kiireellä, mutta yritykset tyrehtyivät samuraiden vastarintaan ja taifuuneihin (ks. kamikaze) sekä merikelvottomiin aluksiin.
Pääartikkeli: Mongolien hyökkäykset Japaniin
Vietnamin valloitus vuosina 1284-1288 jäi yritykseksi, koska mongolit eivät osanneet taistella viidakossa.
Pääartikkeli: Vietnamin–mongolien sota
Mongolivaltakunnan aika yhtenäisenä valtiona päättyi Kublai-kaanin kuolemaan vuonna 1294. Seuraavat Ögödein kuoleman jälkeen syntyneet osavaltiot jatkoivat olemassaoloaan itsenäisinä valtioina:
Batu-kaanin perustama Kultainen orda eteläisellä Venäjällä Hülegü-kaanin perustama Il-kaanien valtakunta Persiassa Kublai-kaanin perustama Yuan-dynastia Kiinassa Tšagatai-kaanin perustama Tšagatain kaanikunta Keski-Aasiassa
Mongolit itse sulautuivat paikallisiin väestöihin pian valtakunnan hajoamisen jälkeen, ja heidän jälkeläisensä omaksuivat paikalliset uskonnot, esimerkiksi suufi-vaikutteisen islamin.
Hallinto pienoiskuva|300x300px|Ratsusoturit jahtaavat vihollisia. Rashid-ad-Dinin Gami' at-tawarih, Tabriz (?), 1320-1330-lukuMongolivaltakuntaa hallittiin Tšingis-kaanin aloittaman jasa-lakikokoelman pohjalta (mong. Ikh zasag huul , ᠶᠡᠬᠡ ᠵᠠᠰᠠᠭ ᠬᠠᠤᠯᠢ - suuren voiman laki; verbi ᠵᠠᠰᠠ, "zasa" - "hallitse, järjestä" ja loppu "g" kanssa substantiivi ᠵᠠᠰᠠᠭ, "zasag"; jasa = määräys tai asetus). Sillä korvattiin vanha paimentolaisperäinen, sukulaissuhteisiin perustunut klaanijärjestelmä hierarkkisella järjestelmällä, jossa asema ei määräytynyt enää niinkään sukulaissuhteiden kuin kykyjen ja saavutusten perusteella. Vaikka jasa määritti ankaran hierarkian, jossa alemman oli toteltava ylempää ja noudatettava erilaisia kunniakoodeja, ei se päästänyt ylhäisiä juuri sen helpommalla kuin alhaisiakaan.Carl, Beverly May: The Laws of Genghis Khan. Law and Business Review of the Americas Volume 18 Number 2 Article 3, 2012 Lakikokoelma, joka on laadittu noin vuosina 1206-1218, ei ole säilynyt alkuperäisessä muodossaan ja sitä on siteerattu lähinnä toisen käden lähteistä.