thumb|Mark 6 -ydinase Mark 6 -ydinpommi eli Mk 6 oli yhdysvaltalainen varhainen ydinpommi, jota tuotettiin vuodesta 1951 alkaen vuoteen 1955 saakka ja joka oli palveluskäytössä vuoteen 1962. Se korvasi aikaisemmat Mark 4 -ydinpommit. Aseesta tehtiin kaikkiaan seitsemän eri suunnitteluversiota https://www.atomicarchive.com/media/photographs/nuclear-journeys/airforce/nmusaf-16.html Viitattu 10.1.2026. ja niitä tuotettiin kaikkiaan yhteensä 1 100 kappaletta.
Mark 6 oli 1,5 metriä halkaisijaltaan ja 3,3 metriä pitkä, kuten myös Mark 4. Se painoi noin 3 400–3 900 kg, riippuen tarkasta Mark 6 -versiosta. (Mark 3 Fat Man painoi yli 4 500 kg.) Se oli kevennetty versio, joka oli myös aerodynaamisesti kehittyneempi. Teräskuori oli korvattu alumiinisella, joten sen osumatarkkuus lentokoneesta pudotettaessa oli parempi kuin aikaisemmilla atomipommeilla. Pomminpudottaja pystyi määrittelemään nyt täysin itse, pommille sopivan pudotuskorkeuden.https://www.nationalmuseum.af.mil/Visit/Museum-Exhibits/Fact-Sheets/Display/Article/195895/mark-vi-aerial-bomb/ Viitattu 10.1.2026.
Mark 6 oli imploosio-tyyppinen ase, kuten sen edeltäjät Fat Man- ja Mark 4 -atomipommit. Kuten Mark 4, se käytti fissiilinä aineena uraanin ja plutoniumin yhdistelmää, ei pelkkää plutoniumia Fat Manin tapaan. Tarkka fissiilin osan koostumus oli samanlainen kuin useissa muissakin yhdysvaltalaisissa ydinaseissa (Tyyppien C ja D -mallinen kokoonpano).http://www.globalsecurity.org/wmd/systems/mk6.htm Viitattu 23.3.2016.
Mark 6:n räjähdysvoimakkuus oli 8, 26, 80, 154 tai 160 kilotonnia, riippuen tarkasta aseen versiosta.
Lentokoneet jotka kantoivat Mark 6 -atomipommeja olivat B-29, B-36, B-47, B-50 ja B-52. Yhdysvaltain laivasto myös kantoi pommia AJ-1-pommikoneissaan.
Mark 6:n perusteella kehiteltyjä malleja
Mark 13 -ydinpommi ja vastaava W13-ydinkärki olivat muuten samanlaisia kuin Mark 6, mutta niissä oli paranneltu 92:n sytyttimen imploosiojärjestelmä. Molemmat aseohjelmat kuitenkin keskeytettiin 1954, ja nämä aseet eivät päätyneet käyttöön.
Mark 18 -ydinpommi oli Mark 6:n ja Mark 13:n seuraaja, jonka ydin sisälsi plutonium-uraani-komposiitin sijasta 60 kg korkea-rikasteista uraania (HEU). Sen räjähdysteho oli 500 kilotonnia, ja se oli suurin pelkästään fissiota käyttävä pommi, jonka Yhdysvallat on koskaan suunnitellut. Kaikki Mark 18 -pommit kuitenkin lopulta kierrätettiin Mark 6 Mod 6 -pommeiksi sen jälkeen kun vetypommit yleistyivät. Operaatio Ivyn King-räjäytys tehtiin Mark 18 -atomipommilla.
Lähteet
Aiheesta muualla Lista USA:n ydinaseista julkaisija: nuclearweaponarchive.org
Luokka:Ydinpommit Luokka:Yhdysvaltain ydinaseet