Saxifragales on aitokaksisirkkaislahko, johon kuuluu joukko puu- ja ruohovartisia lajeja, joilla arvioidaan olleen yhteinen kantamuoto noin 121–111 miljoonaa vuotta sitten liitukaudella. Ryhmän evoluutio lienee ollut nopeaa heti sen syntymisen jälkeen ja siksi se näyttää nyt epäyhtenäiseltä erilaisine edustajineen. Mukaan mahtuu loiskasvejakin. Huomattavan osan lahkosta muodostaa puuvartisten kasvien ryhmä, joka ennen (esimerkiksi Cronquistin järjestelmässä) on muodostanut norkkokasvien ryhmän Hamamelididae. Osa siitä kuuluu nykyisellään myös Fagales-lahkoon.
Lahkon katsotaan kuuluvan superrosidien (eng. superrosids) ryhmään APG IV -luokittelun mukaan ja on näin läheistä sukua Rosidien ryhmälle . Aiemmissa taksonomisissa luokituksissa lahkon tai joidenkin sen heimojen on katsottu kuuluvan Rosanae-ryhmään tai Rosales-lahkoon. Fylogeneettiset menetelmät ja DNA-tutkimukset viittaavat kuitenkin varsin etäiseen sukulaisuuteen.
Lahko on lajiluvultaan varsin laaja ja käsittää noin 1,3 prosenttia aitokaksisirkkaisista (Eudicotyledoneae) eli lähes 2 500 lajia. Suurin heimo on maksaruohokasvit (Crassulaceae), johon kuuluu noin puolet lahkon lajeista. Lahkon lajeista Suomessa kasvaa luonnonvaraisena noin 40–50 lajia, jotka kuuluvat viiteen eri heimoon. Lisäksi useammassa heimossa on koristekasveina käytettäviä lajeja.
Lahkon levinneisyysalueeseen kuuluu koko maapallo, mutta tropiikissa ja erityisesti Etelä-Amerikan trooppisissa osissa sen lajeja on hyvin vähän.
Heimot Cercidiphyllaceae – katsurakasvit yksi suku (katsurat Cercidiphyllum) ja kaksi lajia Kiinassa ja Japanissa Peridiscaceae kolme sukua ja yhdeksän lajia Etelä-Amerikassa ja trooppisessa Länsi-Afrikassa Daphniphyllaceae yksi suku (Daphniphyllum) ja kymmenen lajia Itä- ja Kaakkois-Aasiassa Hamamelidaceae – taikapähkinäkasvit 27 sukua ja 82 lajia Vanhan maailman tropiikissa, lämpimillä ja lauhkeilla alueilla, erityisesti Itä-Aasiasta Australiaan ulottuvalla alueella synonyymit: Disanthaceae, Exbucklandiaceae, Fothergillaceae, Parrotiaceae, Rhodoleiaceae Altingiaceae kaksi sukua (ambrapuut Liquidambar, johon voidaan yhdistää rasamalat Altingia) ja 13 lajia Välimeren maiden itäosista Malaijien saaristoon ja Keski-Amerikassa Paeoniaceae – pionikasvit yksi suku (pionit Paeonia) ja 33 lajia pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, erityisesti Itä-Aasiassa Crassulaceae – maksaruohokasvit 34 sukua ja 1370 lajia koko maapallolla, erityisesti Etelä-Afrikan Kapmaassa ja Meksikossa synonyymit: Cotyledonaceae, Rhodiolaceae, Sedaceae, Sempervivaceae, Tillaeaceae Aphanopetalaceae yksi suku (Aphanopetalum) ja kaksi lajia Länsi- ja Itä-Australiassa Tetracarpaeaceae yksi suku, jonka ainut laji on Tasmaniassa kasvava Tetracarpaea tasmannica Penthoraceae yksi suku (viisisopet Penthorum) ja 1–3 lajia Itä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikan itäosissa Haloragaceae – ärviäkasvit kahdeksan sukua ja 145 lajia yleismaailmallisesti, erityisesti Australiassa synonyymit: Cercodiaceae, Myriophyllaceae Iteaceae kaksi sukua ja 21 lajia Meksikossa, Pohjois-Amerikan itäosissa, Kaakkois-Aasiassa, Itä- ja Etelä-Afrikassa Grossulariaceae – herukkakasvit yksi suku (herukat Ribes) pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä ja Etelä-Amerikan Andeilla synonyymi: Ribesiaceae Saxifragaceae – rikkokasvit noin 29 sukua ja 630 lajia enimmäkseen pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä synonyymit: Brachycaulaceae, Pectiantiaceae Cynomoriaceae – patukkikasvit yksi suku (patukit Cynomorium) ja kaksi lajia Välimeren maista Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella.
Lähteet
*