Pikkukissankita eli kissankita (Chaenorhinum minus) on yksivuotinen pienikokoinen ratamokasvilaji. Se on läheistä sukua leijonankidoille (Antirrhinum).
Ulkonäkö thumb|vasen|180px|Pikkukissankita vanhassa kasviossa. Pikkukissankita kasvaa 5–30 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat pituudeltaan yhdestä kolmeen senttimetriä. Niiden lavat ovat tasasoukkia – pitkulaisen puikeita ja tylppiä. Pitkäperäiset pienet kukat kasvavat yksittäin lehtihangoissa. Kukan vaaleanvioletti teriö on kooltaan kahdeksan millimetriä ja siinä on lyhyt kannus. Hedelmänä on reikäluomainen kota, johon aukeaa kaksi reikää.
Levinneisyys Pikkukissankitaa esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Turkissa. Se on levinnyt myös muihin maanosiin. Yhdysvalloissa ja Kanadassa se on laajasti levinnyt tulokas.Den virtuella floran: Småsporre Chaenorhinum minus (L.) Lange (levinneisyyskartta Maan pohjoisosassa)United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Chaenorhinum minus (L.) Lange Viitattu 17.1.2016.United States Department of Agriculture (USDA) Plants Database: Chaenorhinum minus (L.) Lange, dwarf snapdragon. Viitattu 17.1.2016.Ranta, Pertti 2014: Villit vihreät kaupungit – Suomen kaupunkikasvio. Vastapaino, Tampere. .
Suomessa pikkukissankita on harvinainen, mutta 2000-luvulla paljon yleistynyt uustulokas. Se kasvaa vakiintuneena tai satunnaisena tulokkaana Etelä- ja Keski-Suomessa. Laji kasvaa erityisesti liikennealueilla, kuten satamissa ja ratapihoilla. Alun perin se on levinnyt maahan satamien kautta. Pikkukissankita pystyy kasvamaan poikkeuksellisen niukoillakin paikoilla, kuten sepelissä, kiviportaiden raoissa ja kivetysten väleissä.Suominen, Juha 2013: Satakunnan kasvit. — Norrlinia 26: 1–783. .
Lähteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: (Pikku)kissankidan (Chaenorhinum minus) levinneisyys Suomessa. Luontoportti: Kissankita (Chaenorhinum minus) Pohjolan kasvien pauloissa: Chaenorhinum minus – kissankita, pikkukissankita ITIS: Chaenorhinum minus
Luokka:Ratamokasvit