Paleoantropologia on tieteenala, joka tutkii ihmisen evoluutiota fossiilien kautta. Paleoantropologia hyödyntää useita tieteenaloja kuten perinnöllisyystiedettä, ekologiaa ja paleoekologiaa sekä etologiaa. Fossiileita saadaan arkeologisista kaivauksista ja niitä ajoitetaan geokemiallisilla iänmääritysmenetelmillä. Fossiileista pystytään määrittelemään lajit, asuinpaikat ja elinaikakaudet. Ihmislajien elintavoista, sukupuuttoon kuolinajasta tai muuntumisesta toiseksi lajiksi saadaan tietoa fossiilien löytöpaikoista saatujen tietojen perusteella.
Fossiilien tulkinta Luufossiileista pystytään päättelemään paljon yksilöiden ulkonäöstä, kuten kehon rakenteesta, kasvonpiirteistä sekä lihaksistosta ja sitä kautta monenlaisista elintavoista. Hampaat kertovat lajin ruokavaliosta, elämäntavoista ja sisäisistä suhteista. Kallonpohja kertoo siitä, kulkiko laji pystyssä. Aivojen koko ja ulkopinnan rakenne säilyvät kun hiekka tai muta täyttää fossiilikallon ja kovettuu. Luiden pintaan jääneistä jäljistä voidaan nähdä jänteiden kiinnittyminen ja sitä kautta päätellä lajin liikkumistapa ja paino.
Fossiilien löytöpaikat Fossiilit vaativat säilyäkseen tietynlaiset olosuhteet. Varhaisten hominidien fossiileja löytyy oikeanlaisista mioseenin ja pleistoseenin välisistä sedimenttikerroksista, lähinnä järvi- ja jokikerrostumista. Varhaisia hominideja oli myös melko vähän, minkä vuoksi fossiileja on löydetty lähinnä vain kolmelta alueelta: Itä-Afrikan hautavajoamasta, Tšadjärven altaasta ja Etelä-Afrikan luolista.
Tutkimuksen historiaa Maailman ja ihmisen uskottiin Raamatun pohjalta aina 1800-luvun puoliväliin saakka olevan vain 6 000 vuoden ikäinen.Stiebing 1993, s. 30–32. Koska fossiileissa ei havaittu välimuotoja, lajien uskottiin olevan muuttumattomia.Stiebing 1993, s. 40–41. Charles Darwinin Lajien synty ilmestyi 1859, ja pian sen jälkeen evoluutioteoria hyväksyttiin. Ensimmäiset neandertalinihmisen jäänteet löydettiin 1857 ja cro-magnonin ihmisen jäänteet 1868. Näiden löytöjen ja Darwinin teorian ansiosta käsitys primitiivisten ihmisten olemassaolosta hyväksyttiin.Stiebing 1993, s. 45. Vuonna 1891 alankomaalainen Eugène Dubois löysi apinan ja ihmisen välimuodon jaavanihmisen, joka oli Homo erectus -yksilö.
Merkittävimpiä löytöjä Vuosiluku kuvaa yleensä jäännösten löytymistä, joissain kohdissa uuden lajin nimeämistä:
1848, neandertalinihmisen kallo Gibraltarilta 1856, neandertalinihminen Saksasta 1868, Cro-Magnonin ihminen Ranskasta 1891, jaavanihminen (Homo erectus) Jaavalta 1908, heidelberginihminen Saksasta 1912, "Piltdownin ihminen" Englannista, osoittautui väärennökseksi 1924, Australopithecus africanus Etelä-Afrikasta 1929, pekinginihminen (H. erectus) Kiinasta 1938, Paranthropus robustus Etelä-Afrikasta 1959, Paranthropus boisei Olduvain rotkosta Tansaniasta 1960, Homo habilis Olduvaista 1972, Homo rudolfensis Itä-Turkanasta 1974, "Lucy" (Australopithecus afarensis) Etiopiasta 1975, Homo ergaster Itä-Afrikasta 1984, "Turkanan poika", lähes kokonainen H. ergaster Keniasta 1991, Homo georgicus Georgiasta 1995, Ardipithecus ramidus Etiopiasta 1995, Australopithecus anamensis Keniasta 1996, Australopithecus bahrelghazali Tšadista 1997, Homo antecessor Espanjasta 1997, Australopithecus garhi Etiopiasta 1997–2000, Ardipithecus kadabba Etiopiasta 1999, Kenyanthropus platyops Keniasta 2000, Orrorin tugenensis Keniasta 2001, Sahelanthropus tchadensis Tšadista 2004, floresinihminen Floresilta 2008, Australopithecus sediba Etelä-Afrikasta 2008, denisovanihminen Venäjältä 2010, Homo gautengensis Etelä-Afrikasta 2013, Homo naledi Etelä-AfrikastaNew Species in Human Lineage Is Found in a South African Cave, New York Times 10.9.2015
Tunnettuja paleoantropologeja Eugène Dubois Louis Leakey Mary Leakey Richard Leakey Phillip Tobias
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ihmisen evoluutio Luokka:Antropologia Luokka:Fossiilit