Panthera spelaea vereshchagini on pleistoseenilla eläneen luolaleijonan alalaji, jota esiintyi muinaisen Beringian alueella Jakutiassa, Alaskassa ja Yukonissa. Se erosi Euroopan luolaleijonista pienemmän kokonsa puolesta.
Kehityshistoria ja sukupuutto Panthera spelaea vereshchagini eli Beringiassa myöhäispleistoseenilla. Jo keskipleistoseenilla Beringiassa oli ollut leijonia, jotka vaelsivat Pohjois-Amerikkaan ja muodostivat suurikokoisen amerikanleijonan (Panthera atrox). Pienemmän Panthera spelaea vereshchagini -luolaleijonan suhde näihin varhaisiin leijoniin on epäselvä. Todennäköisesti alalaji kehittyi vähitellen samasta kantapopulaatiosta, josta amerikanleijona oli saanut alkunsa. Molekyylikellon perusteella näillä leijonilla oli yhteinen kantamuoto noin 337 000 vuotta sitten.
Noin 60 000 vuotta sitten Panthera spelaea vereshchagini levittäytyi Pohjois-Amerikkaan. Amerikanleijona asutti tuolloin Pohjois-Amerikan keskiosia, kun taas Panthera spelaea vereshchagini jäi mantereen pohjoisosiin. Kylminä kausina mannerjäätikkö erotti lajit toisistaan. Jostain syystä lajien välillä ei kuitenkaan ollut geenivirtaa edes interstadiaalien aikaan, jolloin muun muassa biisonit ja hevoset pystyivät liikkumaan Beringian ja Pohjois-Amerikan keskiosien välillä. Ilmeisesti jokin huonosti tunnettu este piti lajit erillään toisistaan.
Panthera spelaea vereshchagini kuoli sukupuuttoon noin 14–13 tuhatta vuotta sitten. Alalaji katosi ensin läntisestä Beringiasta, luultavasti viimeistään Bølling-interstadiaalin aikaan, kun taas Alaskassa se selvisi todennäköisesti Allerød-kaudelle asti. Ilmastonmuutoksen takia kasvillisuus muuttui ja kasvinsyöjät kärsivät, ja saaliseläinten määrän huvetessa Panthera spelaea vereshchagini ja muut luolaleijonat kuolivat sukupuuttoon.
Lähteet
Luokka:Kissaeläimet Luokka:Esihistorialliset nisäkkäät Luokka:Pleistoseenin sukupuuttoon kuollut megafauna