Roger Peyrefitte (17. elokuuta 1907 Castres – 5. marraskuuta 2000 Pariisi) oli ranskalainen romaanikirjailija ja diplomaatti.Peyrefitte, Roger, Bibliothèque nationale de France, päivitetty 11.7.2013, viitattu 13.8.2021 Hän oli 1900-luvun loppupuolen kaikkein kiistellyin ranskalainen kirjailija.
Elämäkerta Peyrefitte syntyi hyvin toimeentulevaan perheeseen Castresin kaupungissa, Ranskan eteläisessä osassa. De Gaullen aikana ministerinä toiminut Alain Peyrefitte on hänen sukulaisensa.
Koulut Koulunsa Peyrefitte kävi aluksi lasarusveljesten koulussa ja sittemmin jesuiittojen ylläpitämässä koulussa, ja nämä kokemukset ovat olleet hänelle aineistona hänen kirjallisessa tuotannossaan. Koulun jälkeen Peyrefitte opiskeli Toulousen yliopistossa ranskan kieltä ja kirjallisuutta. Valmistuttuaan yliopistosta hän siirtyi opiskelemaan École des sciences politiques -jatko-oppilaitokseen. Tämän jälkeen hän siirtyi Ranskan ulkoministeriön palvelukseen. Omalta osaltaan myös tämä aika on tullut esiin hänen monissa teoksissaan.
Diplomaatti Peyrefitten diplomaatin ura alkoi vuonna 1933. Ensimmäisen kerran hän itse erosi ministeriön palveluksesta vuonna 1938. Ura kuitenkin jatkui, kun hänet vuonna 1943 nimitettiin Pariisiin Vichyn hallituksen edustajaksi. Ura kuitenkin päättyi lopullisesti vuonna 1945, kun hänet erotettiin ministeriön palveluksesta. Virallisena syynä oli hänen yhteistyönsä saksalaisten miehittäjien kanssa toisen maailmansodan aikana. Kuitenkin vuonna 1943 ilmestyneellä esikoisteoksella, sen teemalla ja teeman käsittelyllä lienee ollut yhteistyötä merkittävämpi rooli virasta erottamisessa.
Peyrefitten maine diplomaattina kuitenkin palautettiin vuonna 1960, ja hän olisi voinut palata takaisin ulkoministeriön palvelukseen. Tätä mahdollisuutta hän ei kuitenkaan käyttänyt hyväkseen. Hänet tunnetaankin paremmin kirjailijana kuin diplomaattina.
Skandaalien luoja Peyrefitten lähtö ulkoministeriön palveluksesta oli eräänlainen skandaali, ja jo hänen Ateenan-kautensa päättyminen oli seurausta moraaliskandaaliin osallistumisesta. Nämä olivat kuitenkin enemmän hänen yksityiselämäänsä liittyviä tapahtumia. Suurimmat skandaalit hän varmaankin aiheutti teoksillaan. Peyrefitte ei käynyt taistoon tavallista ihmistä vastaan, vaan hänen kohteinaan olivat joko kansalliset tai kansainväliset instituutiot, organisaatiot tai superjulkisuuden henkilöt.
Teoksillaan Les Ambassades (1951) ja La Fin des Ambassades Peyrefitte teki tilinsä selväksi ulkoministeriön ja sen hierarkian kanssa. Katolinen kirkko oli kohteena eritoten teoksissa Les Clés de saint Pierre, Jeunes proies, Les Secrets des conclaves ja La Soutane rouge, joskin jo ensimmäisessä, melkoista kohua herättäneessä teoksessaan Les Amitiés particulières Peyrefitte toi esille katolisen kirkon ylläpitämien sisäoppilaitosten pederastisen ilmapiirin, josta on myöhemmin ollut paljonkin keskustelua.
Lisäksi skandaaleita syntyi Maltan ritareiden osalta teoksessa Les Chevaliers de Malte ja vapaamuurareiden kohdalla teoksesta Les Fils de la Lumière. Juutalaiset saivat osansa teoksessa Les Juifs, amerikkalaiset kirjassa Les Américains ja rakkaat ranskalaiset teoksessa Des Français.
Kansainvälisesti voimakkaimmat reaktiot synnytti varmasti teos Tableaux de chasse, ou la vie extraordinaire de Fernand Legros (1976), jonka alussa Peyrefitte kirjoittaa tiukasti kaapissa pysyttelevistä huippukuuluisista homoista. Tällaisia ”superhomoja” hänen listallaan ovat Dag Hammarskjöld, paavi Pius XII, Italian entinen kuningas Umberto II, Kreikan kuningas Paul II, Belgian Baudouin I, Alankomaiden prinssi Bernard von Lippe ja Edinburghin herttua Philip. Vain tuolloinen paavi Paavali VI tuli alas korkealta jalustaltaan puolustamaan edeltäjäänsä ja samalla myös itseään, koska hänetkin nimettiin tuohon joukkoon.
Suurin henkilökohtainen skandaali Peyrefittelle tapahtui 1960-luvulla, kun vuonna 1964 eli 20 vuotta esikoisteoksen julkaisemisen jälkeen tästä tehtiin elokuvaa, jonka ohjasi Jean Delannoy. Elokuvan kuvausten aikana kirjailija ihastui ja rakastui tuolloin 12-vuotiaaseen Alain-Philippe Malagnaciin. Tuota suhdetta hän kuvasi useissa teoksissaan, ja sitä kesti aina Alain-Philippen kuolemaan 1990-luvulle saakka. Peyrefitte olikin yksi Ranskan ja koko maailman tunnetuimpia homoseksuaalien oikeuksien puolestapuhuja, ja hän jopa tuki voimakkaasti myös pederastiaa.
Peyrefittelle myönnettiin 1944 Renaudot-palkinto.Peyrefitte, Roger Kirjasampo, viitattu 13.8.2021
Teokset Les Amitiés particulières, romaani, Jean Vigneau, 1944 Mademoiselle de Murville, romaani, Jean Vigneau, 1947 Le Prince des Neiges, kolme näytöksinen draama, Jean Vigneau, 1947 L'Oracle, romaani, Jean Vigneau, 1948 (lopullinen versio vuonna 1974) Les Amours singulières, romaani, Jean Vigneau, 1949 La Mort d'une mère, henkilökuva, Éd. Flammarion, 1950 Les Ambassades, romaani, Éd. Flammarion, 1951 Les Œuvres libres - Roger Peyrefitte, jne. Éd. Arthème Fayard, 1951. Du Vésuve à l'Etna, kertomus, Éd. Flammarion, 1952 La Fin des ambassades, romaani, Éd. Flammarion, 1953 Les Amours Lucien Samosatelaisen teos (käännös kreikasta), Éd. Flammarion, 1954 Les Clés de saint Pierre, romaani, Éd. Flammarion, 1955 Jeunes proies, raportti, Éd. Flammarion, 1956 Les Chevaliers de Malte, raportti, Éd. Flammarion, 1957 L'Exilé de Capri, raportti, Éd. Flammarion, 1959 Le Spectateur nocturne, dramaattinen keskustelu, Éd. Flammarion, 1960 Les Fils de la Lumière, tutkimus vapaamuurariudesta, Éd. Flammarion, 1961 La Nature du prince, raportti, Éd. Flammarion, 1963 Les Secrets des conclaves, raportti, Éd. Flammarion, 1964 Les Juifs, raportti, Éd. Flammarion, 1965 Notre amour, omaelämäkerta, Éd. Flammarion, 1967 Les Américains, romaani, Éd. Flammarion, 1968 Des Français, romaani, Éd. Flammarion, 1970 La Coloquinte, romaani, Éd. Flammarion, 1971 Manouche, kertomus, Éd. Flammarion, 1972 L'Enfant Amour, essee, omaelämäkerta, Éd. Flammarion, 1972 Un musée de l'amour, Marianne Haasin valkuvakuvitus, Éd. du Rocher, 1972 La Muse garçonnière, kreikasta käännettyjä tekstejä, Éd. Flammarion, 1973 Tableaux de chasse, ou la vie extraordinaire de Fernand Legros, raportti, Éd. Albin Michel, 1976 Propos secrets (osa 1), omaelämäkerta. Éd. Albin Michel, 1977 Alexanteri suuri-trilogia, Éd. Albin Michel I. - La Jeunesse d'Alexandre, 1977 II. - Les Conquêtes d'Alexandre, 1979 III. - Alexandre le Grand, 1981 Propos secrets (osa 2), omaelämäkerta, Éd. Albin Michel, 1980 L'Enfant de cœur, kertomus, Éd. Albin Michel, 1978 Roy, romaani, Éd. Albin Michel, 1979 L'Illustre Écrivain, omaelämäkerta, Éd. Albin Michel, 1982 Henry de Montherlant - Roger Peyrefitte - Correspondance : (1938-1941), Kirjeenvaihtoa, kommentointi R. Peyrefitte ja Pierre Sipriot, Éd. Robert Laffont, 1983 La Soutane rouge, raportti, Éd. du Mercure de France, 1983 Doucet Louis, raconté par... Rosine Mazinin valkokuvcat, Éd. Sun, 1985 Voltaire, sa jeunesse et son temps, biografia, Éd. Albin Michel 1985 Voltaire et Frédéric II, biografia, Éd. Albin Michel, 1992 Réflexions sur De Gaulle, raportti, Paris, Éd. Régionales, 1991 Le Dernier des Sivry, romaani, Éd. du Rocher, Monaco, 1993 Retour en Sicile, raportti, Éd. du Rocher, Monaco, 1996
Suomennettu tuotanto Erityiset ystävyydet (ote), suom. Annikki Suni, antologiassa: Miesten kesken, toim. Jukka O. Miettinen, Helsinki: Otava 1993
Lähteet
Luokka:Ranskalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1907 syntyneet Luokka:Vuonna 2000 kuolleet