Tomas Lindahl (s. 28. tammikuuta 1938 Tukholma) on ruotsalainen biologi, joka on erikoistunut tutkimaan DNA:n vaurioita, niiden korjausmekanismeja ja niiden roolia sairauksissa kuten syövissä. Lindahlille myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 2015 yhdessä Paul L. Modrichin ja Aziz Sancarin kanssa DNA:n korjausmekanismien tutkimuksesta.
1970-luvun alussa Lindahl havaitsi DNA:han kohdistuvan eliöiden fysiologisessa ympäristössä useita kemiallisia modifikaatioita, jotka tekevät siitä epävakaan molekyylin. DNA voi muun muassa hapettua, sille voi tapahtua hydrolyyttisiä deaminoitumisia ja emästen metyloitumisia ilman entsyymien vaikutusta. Yksi tärkeimmistä Lindahlin havainnoista oli, että DNA:n sytosiini deaminoituu spontaanisti urasiiliksi, mikä voi olla hyvinkin haitallinen mutaatio solujen toiminnalle. Lindahl löysi DNA:n vaurioita korjaavia glykosylaasientsyymejä, joista ensimmäisenä hän eristi urasiili-DNA-glykosylaasin ja myöhemmin useita muita glykosylaaseja.
Viimeisimpänä Lindahl työskenteli Francis Crick-instituutissa, jossa hän toimi Clare Hall-laboratorioiden johtajana vuosina 1986–2005. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2009. Nobelin kemianpalkinnon lisäksi Lindahlille on myönnetty Royal Societyn Royal Medal vuonna 2007 ja Copley-mitali vuonna 2010.
Hän on ollut Academia Europæan jäsen vuodesta 1989.
Lähteet
Luokka:Ruotsalaiset biologit Luokka:Nobelin kemianpalkinnon saajat Luokka:Academia Europæan jäsenet Luokka:Copley-mitalin saajat Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt