Hitlerin raivottaret: Saksalaisnaisia natsien kuoleman kentillä (Hitler’s Furies: German Women in the Nazi Killing Fields) on yhdysvaltalaisen historianprofessorin Wendy Lowerin kirjoittama natsi-Saksan historiaa käsittelevä kirja. Sen on suomentanut Juha Sainio, ja suomennoksen on julkaissut Atena vuonna 2014. Se ilmestyi pokkarina 2015.
Teos keskittyy erityisesti naisten osuuteen juutalaisten ja muiden ryhmien tappamisessa sekä konkreettisesti että kirjoituspöydän takana. Esimerkkitapauksina Lower kuvaa kolmeatoista naista, jotka edustavat eri ammatteja ja lähtivät valloitetuille alueille joko työntekijöinä tai puolisoidensa mukana.Lower, takakansi ja s. 8–9
Suomen-vierailullaan Lower kertoi, että kirjan mahdollisti Neuvostoliiton romahtaminen, jonka jälkeen hän pääsi tutkimaan Ukrainan arkistoja. Hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli tutkia korkeiden natsijohtajien tekemisiä, mutta paljastuneet tiedot naisten toimista muuttivat työsuunnitelman.
Lowerilla ei ole sukusiteitä alueisiin, joita hän tutki, eikä tutkimusten syy siten ole henkilökohtainen. Hänen toinen isoäitinsä on Pohjois-Pohjanmaalta.
Vallatuilla alueilla työskenteli puoli miljoonaa saksalaisnaista saksalaisten hallinnon palveluksessa ja siten osaltaan tukemassa holokaustia. Kirjassa kuvattuja naisia kuulusteltiin sodan jälkeisiin oikeudenkäyntien käynnistyttyä, mutta vain yksi heistä todettiin syylliseksi. Yleisesti naisten tekemiä rikoksia vähäteltiin, eikä heitä pyritty ponnekkaasti saamaan tuomiolle.Lower, s. 202 Tuomioistuimet olivat paikoin entisten natsien hallinnassaLower, s. 213. Erään kuulustellun kohdalla ei syytteitä nostettu, sillä arveltiin, että "hänet voidaan työllistää hyödylliseen työhön"Lower, s. 210 Nürnbergin tuomioistuimessa oli myös tehty periaatepäätös, että toimistotyössä olleista naisista ei ollut uhkaa sodanjälkeiden Saksan yhteiskunnalle eikä heitä siksi asetettu syytteeseen.Lower, s. 199–200
Lower osoittaa, että naiset olivat Saksan Itä-Euroopasta valtaamilla alueilla luultua aktiivisemmassa roolissa juutalaisten tuhoamisessa. Suoranaiseen tappamiseen osallisia oli arviolta joitakin tuhansia, mutta heitä oli erilaisissa avustavissa tehtävissä, sihteereinä, jotka antoivat tappokäskyjä ja työlupia. Toinen merkittävä ammattiryhmä oli sairaanhoitajat, jotka paitsi hoitivat sairaita, myös surmasivat epäkelvoiksi todettuja. (Työluvista: kuvan Liselotte Meier teksti).
Kirjan lopussa on lähteet ja viitteet. Mustavalkoinen kuvitus on peräisin eri arkistoista.
Teos oli yhdysvaltalaisen kirjallisuuspalkinnon National Book Awardin finalisti. Sen käännösoikeudet on myyty vähintään lähes 20 maahan, ja se on ollut Suomessa myyntimenestys:Lower, takakansi. painoksia on otettu elokuuhun 2015 mennessä viisi.
Arviot Kriitikko Dwight Garner kirjoittaa arviossaan New York Timesissa, että vaikka Lowerin mukaan naisten osuus holokaustissa on "historian sokea piste", aihe tuskin on aivan uusi. Hän toteaa kuitenkin, että natsihallinnon ajan nuorten miesten elämästä tiedetään paljon, ja Lower täyttää tiedon aukkoja nuorten naisten elämästä. Garner arvostelee sitä, ettei Lower ole viitannut aiheesta aiemmin kirjoitettuun aineistoon. Faktat ilmestyvät tyhjästä, sen sijaan että ne olisi liitetty kontekstiin.
Lähteet
Luokka:Vuoden 2013 kirjat Luokka:Yhdysvaltalaiset kirjat Luokka:Kirjat natsi-Saksasta