Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack (ääntäminen: fä'jsak ), (29. maaliskuuta 1763 Rostock – 30. lokakuuta 1818 Tukholma) oli ruotsalainen sotilas. Hän osallistui Suomen sotaan kesällä ja syksyllä 1808.
Ernst von Vegesackin isä oli hollantilainen kapteeni ja äiti Sofia Magdalena von Blücher. Von Vegesackin perhe muutti Ruotsiin vuonna 1777 ja nuori Ernst pääsi paašiksi Kustaa III:n hoviin. Ernst von Vegesack avioitui vuonna 1791 Anna Beata Hammarfein kanssa. Vuonna 1802 von Vegesack nimitettiin vapaaherraksi.
”Ernst von Vegesackin marssi”, jonka on säveltänyt Johann Ignaz Stranensky vuonna 1808, vahvistettiin 30. marraskuuta 1992 Saaristomeren Laivaston kunniamarssiksi. Puolustusvoimauudistuksen jälkeen Ernst von Vegesackin marssi on Rannikkolaivaston kunniamarssi.
Sotilasura
Von Vegesack aloitti sotilaspalvelunsa kornettina henkivartiokaartissa. Vuonna 1788 hänet lähetettiin kapteenina johtamaan vapaaehtoiskomppaniaa tanskalaisia vastaan, josta Kustaa III määräsi hänet jääkäripataljoonan johtajaksi Suomeen rajaselkkauksiin. Vuosina 1790–1794 von Vegesack johti Taalainmaan rykmenttiä.
Vuonna 1800 hän oli hetken aikaa Savon prikaatin komentaja, jonka jälkeen hän oli kokoamassa armeijakuntaa Göteborgissa englantilaisia vastaan. Vuonna 1802 hän oli Götan kaartin päällikkö, ja vuonna 1804 hän johti Västerbottenin rykmenttiä. Vuonna 1806 hänet nimitettiin Älvsborgin rykmenttiin. Vuosina 1805–1807 Pommerissa käydyssä sodassa hän johti neljättä prikaatia ja haavoittui vaikeasti.
Vuonna 1808 von Vegesack ylennettiin Länsiarmeijan oikean siiven komentajaksi, ja sotajoukon kanssa hän kävi Norjassa. Vielä samana vuonna hänet nimitettiin Länsi-Suomeen suunnitellun maihinnousudivisioonan johtoon. Suomessa hänen johtamansa joukko oli Lemun taistelussa, Lapväärtin taistelussa ja Oravaisten taistelussa.
Von Vegesack joutui sotaoikeuteen, kun hänen maihinnousulaivastonsa rantautui Kristiinankaupunkiin 28. elokuuta 1808. Kuningas oli käskenyt hänen rantautua Poriin. Sotahovioikeus vapautti hänet, mutta Kustaa IV Adolf tuomitsi hänet henkilökohtaisesti elinkautiseen vankeuteen. Tuomiota ei pantu täytäntöön, koska kuningas syrjäytettiin.
Vuosina 1813–1814 von Vegesack taisteli ranskalaisia vastaan Pohjois-Saksassa Napoleonin sodissa. Vuonna 1814 hän taisteli Norjassa.
Ylennykset 1784 Kornetti 1788 Kapteeni 1790 Majuri 1790 Everstiluutnantti 1795 Sivustan kenraaliadjutantti 1800 Eversti 1807 Kenraalimajuri 1812 Kenraaliluutnantti 1816 ”Generalinspectör”
Kunniamerkit TunnusKunniamerkkiMilloin Ritari (RSO) Miekkaritarikunta21. elokuuta 1790Komentaja (KSO) Miekkaritarikunta30. kesäkuuta 1808Ritari, suuri risti (RmstkSO1kl) Miekkaritarikunta07. heinäkuuta 1807Komentaja, suuri risti (KmstkSO) Miekkaritarikunta 28. tammikuuta 1813
Maininta Vänrikki Stoolin tarinoissa Ernst von Vegesack mainitaan Vänrikki Stoolin tarinoiden Wilhelm von Schwerin runon viimeisessä säkeistössä:
Lähteet
Nordisk familjebok, upplaga 3, band 20, 1934 Ruotsin Aateliskalenteri s. 379
Viitteet
Aiheesta muualla
Ernst von Vegesackin marssi
Luokka:Ruotsalaiset aateliset Luokka:Ruotsalaiset kenraalit Luokka:Suomen sota Luokka:Vänrikki Stoolin tarinoiden esikuvat Luokka:Vuonna 1763 syntyneet Luokka:Vuonna 1818 kuolleet