Treno popolare (”Kansanjuna”) on vuonna 1933 valmistunut italialainen elokuva. Raffaello Matarazzon ohjaaman romanttisen komedian pääosia esittävät Marcello Spada, Lina Gennari ja Carlo Pietrangeli. Tyyliltään dokumenttia muistuttavaa, ulkoilmassa improvisoiden kuvattua elokuvaa on pidetty yhtenä italialaisen neorealismin edeltäjistä. thumb|320px|Kansanjuna on lähdössä, ja paikan löytämisessä kiire (numeroituja ei ollut). Kuva Matarazzon elokuvasta. Juoni Aurinkoisena kesäaamuna juna lähtee Roomasta viemään viikonloppuretkeläisiä Orvietoon. Matkustajien joukossa ovat kaunis Lina, tämän työtoveri Giovanni sekä urheilullinen Carlo, jonka Lina huomaa pian tylsää toveriaan kiinnostavammaksi. Mukana on myös keski-ikäinen mies, joka yrittää paeta vaimoaan nuoren Maria-tytön kanssa. Vaimo on kuitenkin saanut asiasta vihiä ja ehtii viime hetkellä nousta samaan junaan. Tutustuttuaan kaupungin nähtävyyksiin Lina ja Carlo jäävät kahden, ja pieni veneilyonnettomuus auttaa heitä lähentymään. Illalla nuoret palaavat yhdessä kotiin, ja yksin jääneet Giovanni ja Maria löytävät toisensa.
Näyttelijät
Tuotanto, teemat ja vastaanotto Mustavalkoinen Treno popolare on dokumentteja ohjanneen Raffaello Matarazzon ensimmäinen näytelmäelokuva ja Nino Rotan ensimmäinen sävellystyö elokuvaa varten. Se on omaperäinen sekoitus dokumenttielokuvaa ja romanttista komediaa, joka on kuvattu kokonaan ulkoilmassa ja liikkuvassa junassa. Elokuvan tapahtumat ja dialogi perustuvat pitkälti kuvauspaikoilla tapahtuneeseen improvisointiin. Rooleihin jotka vaativat oikeaa näyttelemistä valittiin pääsiassa aikaisempaa kokemusta omaavia, esimerkiksi Zoppetti ja Frigerio joilla oli vuosikymmeniä teatterinäyttämöillä takanaan, mutta suurin osa junan matkustajista oli amatöörejä jotka "näyttelivät" itseään.
Elokuvan päällimmäinen tarkoitus on kuvata Italian fasistisen hallinnon, Opera Nazionale Dopolavoro -järjestön aloitteesta, vuotta aiemmin käynnistämää treni popolari-hanketta, joka antoi tavallisille kansalaisille mahdollisuuden tehdä junalla valtion tukemia lomamatkoja. Erilaisista taustoista tulevia ihmisiä yhdistävän kokemuksen lisäksi se tarjosi myös mahdollisuuden romanttiseen seikkailuun. Iältään kaksikymppisten tekijöiden sankareita ovat elokuvan nuoret, jotka yhteisöä ja sen perinteitä arvostaen ovat samalla valmiita rohkeasti murtamaan vanhanaikaisiksi kokemiaan käsityksiä.
Tuore ja raikas pikku komedia sai aikanaan joukon kiittäviä arvioita, mutta ei lopulta menestynyt kovinkaan hyvin. Itse asiassa jo sen ensi-illassa yleisö osoitti tyytymättömyytensä vihellyksillä ja huudoilla ja Matarazzo kertoi myöhemmin että ei ollut koskaan kuullut elokuvanäytöksessä sen asteista tyytymättömyyden osoitusta. Sen jälkeen Matarazzo ohjasi etupäässä tavanomaisempia telefoni bianchi -elokuvia sekä suosittuja melodraamoja. Myöhemmin Treno popolarea on pidetty yhtenä neorealistisen elokuvan edeltäjistä.
DVD-julkaisu Italialainen Ripley’s Home Video on julkaissut elokuvan DVD:llä restauroituna versiona, joka sisältää vain italiankielisen tekstityksen. Levyllä on myös kaksi Raffaello Matarazzon samaan aikaan tekemää lyhyttä dokumenttielokuvaa, Littoria ja Mussolinia di Sardegna.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:77.4 Elokuvataide Luokka:Italialaiset komediaelokuvat Luokka:Romanttiset komediat Luokka:Vuoden 1933 italialaiset elokuvat