thumb|Amazonin sademetsäalue. Amazonin sademetsä (toisinaan myös Amazonia) on Etelä-Amerikassa sijaitseva maailman suurin sademetsä. Noin 5,5 miljoonan neliökilometrin laajuinen Amazon peittää yli puolet Brasilian pinta-alasta ja ulottuu myös Bolivian, Perun, Kolumbian, Venezuelan ja Ecuadorin alueille. Sademetsän lämpötila on läpi vuoden 24–29 °C ja vuotuinen sademäärä noin 2 200 mm. pienoiskuva|Pilvien varjoja Amazonin sademetsän yllä. Amazonin sademetsän biodiversiteetti on yksi maapallon suurimmista. Siellä elää yli 3 miljoonaa eri eläinlajia ja alueella kasvaa yli 2 500 eri puulajia.
Amazon on tunnettu sen suurista hakkuista ja muista toimenpiteistä, jotka haastavat sen olemassaoloa. Sademetsään sijoitetaan yhä useammin karja -ja soijatiloja. Nykyisten puunhakkuuvauhtien säilyessä 27 prosenttia Amazonin sademetsän puista voi olla kadonnut vuoteen 2030 mennessä.
Amazonin sademetsässä elää noin 400 intiaaniheimoa, jotka asuvat jokien varsilla varsinaisissa kylissä tai metsän sisällä. Erityisesti useat metsän sisällä asuvat heimot ovat hyvin eristäytyneitä ulkomaailmasta ja aikovat olla tekemisissä vain naapuriheimojensa kanssa.
Etmylogia Amazonin nimen sanotaan johtuvan sodasta, jota Francisco de Orellana taisteli tapuyalaisten ja muiden heimojen kanssa. Heimon naisten taistelivat miesten rinnalla heidän tapansa mukaisesti. Orellana johti nimen Amazonas kreikkalaisen mytologian Amazoneista, joita kuvasivat Herodotos ja Diodorus.
Pinnanmuodot pienoiskuva|Juruá-joki polveilee. Aivan Brasilian pohjoisrajalla sijaitsevat Guayanan ylänkö ja Guayanan geologinen kilpi. Alueella on myös Brasilian korkein vuorenhuippu Pico da Neblina (3 014 m). Ylänköalueella on pystysuoria pöytävuoria (tepuita) jäänteinä eroosion kuluttamista liitukautisista sedimenttitasangoista.
Ylängön eteläpuolella sijaitsee Amazonin allas, syvä Andeilta Atlantin valtamereen ulottuva itä-länsisuuntainen painauma. Brasilian-Guyanan kilvessä sijaitseva allas kattaa suurimman osan Brasilian pohjoisosasta. Amazonin allas muodostui arviolta 600 miljoonaa vuotta sitten lähes samaan aikaan kuin Brasilian-Guyanan kilpi. Nykyisin allas on noin 3 500 km pitkä ja 1 000–3 000 km leveä. Edellisen jääkauden päättyessä noin 11 000–9 000 vuotta sitten jäätiköiden sulamisvedet täyttivät Amazonin altaan ja alueelle syntyi parisataa kilometriä leveä, noin 2 000 km pitkä järvi.
Altaan reuna-alueilla on pieniä ylänköjä, joiden huiput yltävät muutamien satojen metrien korkeuteen. Muuten alue on lähes kauttaaltaan alavaa, jokien halkomaa tasankoa, jossa tulvien mahdollisuus on suuri. Amazonin alava alue ei ole kuitenkaan täysin tasaista, sillä jatkuvasti uomaansa muuttava joki jättää jälkeensä laaksoja ja kumpuja. Amazonin altaan maisema koostuu suurista ja pienistä joista, niiden tulvalaaksoista, laaksoja ympäröivistä terasseista sekä jokilaaksoja ympäröivistä pienistä kummuista.
Ilmasto pienoiskuva|Sademetsässä sataa. Amazonin alueen ilmasto on trooppinen. Lämpötilat ja sademäärät pysyvät korkeina ympäri vuoden, eikä varsinaisia vuodenaikoja ole. Sademetsässä sataa lähes päivittäin ”kasvihuoneilmaston” takia. Aamuaurinko höyrystää sataneen veden. Höyrystä muodostuu pilviä, joista tiivistyy jälleen uusi sade. Sateisia aikoja pidetään kaikkein parhaimpana turistiaikana, koska silloin metsässä näkyy todennäköisesti laajemmin eläimiä.
Alueella on vakaa ilmasto. Päiväntasaaja halkaisee Amazonin altaan, joten auringonvaloa ja lämpöä on tasaisesti ympäri vuoden. Myös allasta ympäröivät ylänköalueet suojaavat sitä lämpötila- ja sademäärävaihteluja aiheuttavilta ilmavirtauksilta. Alueen ilmaston kosteus johtuu erityisesti Amazon-joesta ja Andeista, jotka vaikuttavat ilmamassoihin. Myös lämpimät merivirrat kosteuttavat ja lämmittävät altaan ilmastoa. Sateisinta on altaan länsiosissa, jossa sadetta voi kertyä jopa 3 000 mm vuodessa. Sen sijaan alueen kaakkoisosissa sadetta kertyy noin 1 700 mm vuodessa.
Maa- ja kallioperä Brasilian-Guyanan kilpi kattaa noin 40 prosenttia Amazonin laakiosta ja muodostuu enimmäkseen hyvin vanhoista prekambrisista kivilajeista, kuten graniitista ja gneissistä. Kilven alkuperäinen kallioperä on kuitenkin suurimmaksi osaksi kasaantuneiden ja iskostuneiden sedimenttikivikerrosten peitossa. Nämä muun muassa kalkki-, hiekka- ja savikivestä muodostuneet sedimentit ovat osin hyvin vanhoja, jopa tertiäärikaudelle noin 50 miljoonan vuoden taakse ajoittuvia. Poikkeuksia tästä ovat muutamat eroosion pyöristämät kupolimaiset graniittimassiivit ja pöytävuoret eli tepuit.
Kallioperän suurimmaksi osaksi peittävä irtain maaperä on lähinnä löyhää, savensekaista hiekkaa. Hiekka on irronnut eroosion vaikutuksesta allasta ympäröiviltä ylänköalueilta ja kulkeutunut jokien mukana alemmaksi Amazonin altaaseen. Alavammalla maalla jokien hidastuessa maa-aines on painunut pohjaan ja kerrostunut sedimenteiksi. Vähitellen alimmat sedimenttikerrokset iskostuvat kiviksi.
Amazonaksen alueen yleisin maannos on latosoli. Kostean trooppisessa ilmastossa veteen sitoutuu hiilidioksidia ja orgaanisia yhdisteitä. Tämä aiheuttaa kemiallista eroosiota, jota muun muassa kasvien juuret nopeuttavat. Näin syntyy lateriitti, jossa on runsaasti raudan ja alumiinin oksideja. Lateriitti saa tiilenpunaisen värinsä raudasta, ja se voi myös lujittua tiilimäiseksi aineeksi. Latosolimaannos on sateista johtuvan ravinteiden huuhtoutumisen vuoksi erittäin vähäravinteista. Maannoksen päällä on n. 10–20 cm:n paksuinen, ravinteikas kerros, joka syntyy, kun sademetsän pohjalle satava kuollut kasvimassa hajoaa.
Aivan Amazonjoen varrella on niin sanottua tulvamaannosta (entisolimaannosta). Se syntyy, kun joki tulvii ja kerrostaa lietettä tulva-alueelle. Tulvamaannos on hedelmällistä, koska siinä on paljon veteen huuhtoutuneita ravinteita. Pahimmin tulville alttiilla alueilla vesi peittää maan niin suuren osan vuodesta, että hajoamista ei hapettomissa oloissa pääse kunnolla tapahtumaan. Tällöin syntyy paksuja, happamia turvekerroksia.
Kolmas Amazonian maannostyyppi on mangrovemetsien maannos. Se muistuttaa paljon tulvamaannosta, mutta erityispiirteenä sillä on erittäin korkea suolapitoisuus. Tämä johtuu siitä, että mangrovemetsät kasvavat aivan Amazonjoen suistoalueella Atlantin rannikolla, osittain jopa vedessä.
Kasvillisuus pienoiskuva|Ananas.Brasilian sademetsien kasvillisuus on todella monimuotoinen. Yhdellä hehtaarilla Amazonin sademetsää voi kasvaa yli 300 puulajia ja vielä suurempi joukko puuvarrettomia kukkakasvilajeja. Sademetsissä on myös paljon erilaisia metsätyyppejä, muun muassa palmumetsiä, saniaismetsiä, vuoristometsiä, tulvametsiä ja kuivametsiä. Amazonian kasvillisuuden erikoisuuksia ovat muun muassa puutuneita pallomaisia hedelmiä kantava kanuunankuulapuu (Couroupita guianensis) ja nokkoselle sukua oleva, ulkonäöltään bambua muistuttava muurahaispuu (Cecropia). Muurahaiset elävät puun ontossa sisuksessa ja puolustavat sitä kasvinsyöjäeläimiä vastaan. Luultavasti Amazonin sademetsän suurin puu on kapokkipuu (Ceiba pentandra). Talonkorkuisten lankkujuurien tukemana se kohoaa usein 60 metrin korkeuteen haaroittuen usein viideksi tai kuudeksi haaraksi, joiden jokaisen läpimitta voi olla parikin metriä. Kapokkipuun runko on väriltään harmaa ja sen kermanvalkoiset kukat aukeavat öisin. Kukkia pölyttävät niiden makealta tuoksuvan meden paikalle houkuttelemat lepakot. Kukkien lakastuttua puihin kehittyy päärynää muistuttavia hedelmiä, jotka eivät kuitenkaan putoa maahan. Sen sijaan ne aukeavat ja vapauttavat kapokkipuun siemenet kellumaan metsän yli valkoisten kuitupalasten kannattelemina.
Kasvit Arviot Amazonin sademetsän alueella elävistä kasvilajeista vaihtelevat 40 000:sta 80 000:een, joista yli puolella on ratkaiseva maailmanlaajuisen ilmaston säätelyssä ja paikallisen vedenkierron ylläpitämisessä. Tutkijat löytävät säännöllisesti uusia ja tärkeitä kasvilajeja, joista monilla on lääkinnällisiä ominaisuuksia. Maailman kaikista trooppisista sademetsistä yli kolmannes sijaitsee tällä alueella. Amazonin alue on maailman suurin ja ehkä myös lajistoltaan rikkain yksittäinen sademetsäalue. Amazonian alueella kasvaa monia kasvilajeja, joiden käyttömahdollisuuksia ei ole vielä täysin tutkittu tai joita ei vielä tunneta ollenkaan.
Puut Amazoniassa on laskettu esiintyvän 16 000 puulajia, joiden runko on vähintään 10 senttimetriä paksu. Puolet Amazonian kaikista noin 390 miljardista puuyksilöstä kuuluu 227 yleisimpään lajiin. Yleisin puulaji alueella on Euterpe precatoria -palmu, jota on noin 5,2 miljardia yksilöä. Aina, kun jokin sademetsän jättiläismäisistä puista kaatuu, tulee latvuskerrokseen aukko, josta valoa pääsee myös metsän pohjalle. Tällöin aluskasvillisuuden määrä kasvaa suorastaan räjähdysmäisesti, ja muodostuu valtavia, usein värikkäästi kukkivia kasvustoja. Pian kuitenkin uusi puusto taas peittää aukon. Puita kaatuu kuitenkin varsin usein. Sademetsän maaperä on enimmäkseen varsin vähäravinteista, joten koska vain sen ohut uloin kerros on ravinteikas, puiden juuret eivät kaivaudu kovin syvälle, vaan ne lähinnä kiemurtelevat maata pitkin. Tukeakseen itseään monet suuret puut kasvattavat itselleen mahtavat lankku- tai pönkkäjuuret. Puut saattavat silti siitäkin huolimatta kaatua maahan päällyskasvien painosta, jota voi kertyä vaikkapa kymmeniä tuhansia kilogrammoja.
Ennätykset Tutkijat löysivät vuonna 2022 sademetsästä korkeimman sillä koskaan mitatun puun, jonka viralliseksi korkeudeksi sanottiin 88,5 metriä ja leveys 9,9 metriä. Puu sijaitsee Pohjois-Brasiliassa ja se havaittiin ensimmäisen kerran satelliittikuvissa osana 3D-kartoitusprojektia vuonna 2019.
Kerrokset Sademetsä koostuu neljästä pääkerroksesta, jotka ovat pensaskerros, aluskerros, lehvästökerros ja kattokerros. Lisäksi kerroksilla ajatellaan olevan myös monia alakerroksia.
Pensaskerros Pensaskerros on sademetsän alin kerros sijaiten noin viiden metrin korkeudella. Pensaskerroksessa kasvaa pieniä palmuja sekä pensaita ja taimia, jotka ovat joko erityisesti sopeutuneita näihin olosuhteisiin tai eivät ole vielä kasvaneet ylempien kerrosten puiksi ja liaaneiksi. Pensaskerrokseen auringon saavuttavama valo on ylempien puiden lehtien ja oksien takia hyvin matala.
Aluskasvillisuus Pensaskerroksen alapuolella alkaa varsinainen aluskasvillisuus. Metsänpohjaa peittää paksu kerros kuolleita lehtiä, eläinten ulosteita ja muuta kuollutta orgaanista ainesta. Lahoamisen kostea, tympeä haju leijuu kaikkialla. Näissä oloissa kasvaa muun muassa leveälehtisiä ruohoja, sanikkaisia, valtava määrä erilaisia sieniä, begonioita ja inkiväärikasveja.
Aluskerros Aluskerros alkaa noin 17 metrin korkeudelta. Sen puut ovat hoikkia ja kapealatvaisia, toisin kuin lehvästökerroksen leveälatvaiset ja sienimäiset puut. Aluspuuston puut ovat usein palmuja. Runkojen pinnalla kasvaa yleensä paljon lehti- ja maksasammalia. Monien matalakasvuisten palmujen varret ovat täynnä pitkiä, mustia piikkejä. Tämä on puolustuskeino niitä syöviä eläimiä vastaan. Aluspuusto saa niukasti auringonvaloa, mutta puut ovat kehittyneet pärjäämään varjossa. Puiden oksat kietoutuvat toisiinsa, tarjoten oksistossa liikkuville eläimille mahdollisuuden siirtyä puusta puuhun maahan astumatta.
Lehvästökerros pienoiskuva|Ylin kerrosLehvästökerros alkaa noin 30 metrin korkeudelta. Lehvästökerroksen puut kukkivat, tekevät hedelmää ja siementävät jatkuvasti. Puiden lehdet ovat vahapintaisia ja vahvoja, jotta rankkasateet eivät piiskaisi niitä maahan. Kaarnaa puilla ei yleensä ole ja kuorikin on ohut, koska niiden ei tarvitse suojautua kylmyydeltä tai kuivuudelta. Puiden väleissä ja rungoilla kasvaa valtavasti erilaisia päällyskasveja eli epifyyttejä. Tutkijoiden mukaan 60–90 prosenttia sademetsän eläimistä löydetään juuri lehvästökerrokselta. Kattokerros