Piippolimakotilo (Lymnaea stagnalis) on suurin Suomessa esiintyvä vesikotilolaji. Sen kuori on suippo, teräväkärkinen, 25–50 mm pitkä. Elävänä kotilo on tummahko; tyhjänä kuori on kiiltävän kellanruskea ja osittain läpikuultava. Vartalo on kellanharmaa.
Piippolimakotilo on hyvin yleinen matalissa vesissä kuten rehevissä järvissä, lammikoissa ja vähäsuolaisissa merenlahdissa. Se liikkuu vesikasveja myöten, ruokailee liikkuessaan ja nousee useita kertoja tunnissa pintaan hengittämään. Piippolimakotilon vatsapuolella on raastinrautamainen kieli, jolla se raastaa ruokansa vesikasveista ja pohjakivistä. Se syö leviä, vihreitä lehtiä, lampipolyyppeja, kalanraatoja yms. Sitä on kutsuttu myös isolimakotiloksi. pienoiskuva|vasen|200px|Piippolimakotilon tyhjä kuori. pienoiskuva|vasen|200px|Piippolimakotilon kutua uistinvidan kelluslehden alapinnalla. Piippolimakotiloita esiintyy koko Euroopassa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikassa.
Lähteet
Luokka:Kotilot