Tohtori Carl Clauberg oli SS-lääkäri Auschwitzin keskitysleirillä joulukuusta 1942 tammikuuhun 1945. Carl Clauberg työskenteli Auschwitzin lääketieteellisissä osissa 1942–1945 tohtori, SS-päälääkäri Eduard Wirthsin alaisuudessa. Akateeminen ura Clauberg kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1916 asuessaan Kielissä perheensä kanssa. Ylioppilaaksitulon jälkeen hän osallistui I maailmansotaan maajoukoissa, jäi brittien sotavangiksi 1917 ja vapautui vuonna 1919. Parakki 10, Lang, Hans-Joachim, sivut 21–25 Palattuaan hän kirjoittautui Kielin yliopistoon. Hän valmistui nopeasti ja väitteli lääketieteen tohtoriksi 1. huhtikuuta 1925. Vuosina 1925–1932 Clauberg toimi Kielin yliopiston naistenklinikan apulaislääkärinä. Vuonna 1932 Clauberg siirtyi Königsbergin yliopistoon, josta hän sai dosentin arvon vuonna 1933.
Clauberg liittyi vuonna 1933 kansallissosialistiseen puolueeseen ja samalla SA:n jäseneksi. Königsbergin yliopistosta Clauberg sai vuonna 1937 ylimääräisen professorin viran. Vuosina 1933–1939 Clauberg julkaisi 70 tutkimusartikkelia sekä sukupuolihormoneja käsittelevän kirjan. Koska Clauberg oli vain 154 senttimetrin pituinen, häntä ei olisi hyväksytty SS-joukkoihin.
Clauberg avioitui vuonna 1933 Friedel Claubergin kanssa. Avioliitto oli lapseton johtuen vatsakalvontulehdusleikkauksesta, jonka Clauberg itse oli tehnyt tulevalle vaimolleen vuonna 1928. Claubergin suhteesta hänen sihteerinsä kanssa syntyi kaksi lasta, tytär vuonna 1940 ja poika 1943. Lasten isä adoptoi molemmat ja vaati vaimoaan kasvattamaan lapset.
Auschwitzin keskitysleirillä Auschwitzissa Clauberg keskittyi kehittämään naisten massasterilointimenetelmää. Kehittelyssä pääosassa oli kohtuun ruiskulla annosteltava pääasiassa jodipitoinen röntgenvarjoaineliuos, jonka tarkoituksena oli tukkia munajohtimet pysyvästi. Sterilisaatioruiskekokeet olivat kivuliaita ja nöyryyttäviä. Parakki 10, Lang, Hans-Joachim, sivut 91–102
Claubergin toteuttamat sterilointikokeet kohdistuivat erityisesti valittuihin 20–40-vuotiaisiin naisiin, jotka olivat synnyttäneet ja joiden kuukautiset eivät olleet lakanneet leirillä. Perusteellisen lääketieteellisen haastattelun jälkeen kokeeseen valitut naiset ohjattiin istumaan gynekologiseen tutkimustuoliin. Heidän munanjohtimiinsa ruiskutettiin röntgenvarjoainetta, ja niiden avoimuus tarkistettiin röntgenkuvauksella. Kun avoimuus oli varmistettu, naisten käskettiin juosta hetken aikaa huoneessa, minkä jälkeen heidät kuvattiin uudelleen samalla kun munanjohtimiin ruiskutettiin erityistä nestettä – todennäköisesti formaliiniliuosta. Sama koe toistettiin samoille naisille 3–6 kertaa 3–4 viikon välein. Ruiskutetun aineen odotettiin tukkivan munanjohtimet kaikilla koehenkilöillä kuuden viikon kuluessa; tämä oli tarkoitus varmistaa seurantatutkimuksessa, jossa käytettiin jälleen varjoainetta. Kokeen seuraavassa vaiheessa – jota suunniteltiin mutta ei koskaan toteutettu – uhrien oli määrä vuoden kuluttua olla sukupuoliyhteydessä miesvankien kanssa, jotta sterilointimenetelmän teho voitaisiin todeta käytännössä. Kokeen uhrit sairastuivat erilaisiin sukuelinten tulehduksiin. Tarkkaa uhrien määrää ei tiedetä, mutta sen on arvioitu olevan satoja. Kun Auschwitzin leiri purettiin, kokeen uhrit siirrettiin Ravensbrückiin, jossa kokeita jatkettiin.
Minkäänlaista kivun lievitystä ei käytetty eikä koehoidossa käytetyille naisille annettu aikaa toipua kokeilujen aiheuttamista komplikaatioista. Osalta naisista pyydettiin kirjallinen suostumus lääketieteellisiin kokeisiin. Vapaaehtoisuus kokeisiin osallistumiseen oli silti kyseenalaista, sillä kieltäytyminen johti käytännössä naisen siirtoon Birkenaun tuhoamisleirille.
Sodan jälkeen Carl Clauberg palasi sotavankeudestaan Neuvostoliitosta vuonna 1955 Länsi-Saksaan. Hänet pidätettiin 21. marraskuuta 1955, Parakki 10, Lang, Hans-Joachim, sivut 15–18 ja hän kuoli tutkintavankeudessa sydänkohtaukseen 9. elokuuta 1957 Parakki 10, Lang, Hans-Joachim, sivu 218
Lähteet
Viitteet
Luokka:Saksalaiset lääkärit Luokka:Holokaustin toteuttamiseen osallistuneet Luokka:Sotarikoksista syytetyt Luokka:Vuonna 1898 syntyneet Luokka:Vuonna 1957 kuolleet