pienoiskuva|Alif ilman tarkemerkkiä. Alif (, ) on arabialaisen kirjaimiston ensimmäinen kirjain. Se vastaa heprealaisen kirjaimiston kirjainta alef (א). Yksinään esiintyvä alif kirjoitetaan erillisenä pystyviivana (ا), ja toisen kirjaimen jälkeen se liitetään edeltävään kirjaimeen (esim. سا sā). Lām-kirjaimen ja alifin yhdistelmällä on poikkeuksellinen ligatuurimuoto, joka yksinään esiintyvänä kirjoitetaan لا lā ja toisen kirjaimen jälkeen لا (esim. سلا slā). Alifia tai lā-ligatuuria ei koskaan liitetä seuraavaan kirjaimeen.
Historiallisesti alifilla on merkitty konsonanttiäännettä . Nykyarabiassa alifia käytetään ennen kaikkea pitkän vokaalin ā ilmaisemiseen. Sillä voidaan merkitä myös glottaaliklusiilin jälkeistä lyhyttä vokaalia sanan alussa, jolloin konsonantti ilmaistaan alifin ylä- tai alapuolelle kirjoitettuna hamza-tarkkeena (أ tai إ). Tarkkeellista muotoa آ (’alif madda) käytetään ilmaisemaan yhdistelmää ’ā , esimerkiksi sanassa ”Koraani” (arab. القرآن, al-Qur’ān).
Persiassa alif äännetään sanan keskellä vokaalina â ja sanan alussa joko vokaalina a , e tai o sanasta riippuen. Sanan alussa â kirjoitetaan madda-tarkkeellisella alifilla (آ).
Lähteet
Viitteet
Luokka:Arabialaiset kirjaimet