Paalukaktukset (Neobuxbaumia) on yhdeksänlajinen kaktuskasvisuku. Sen lähimpiä sukulaisia ovat jättikaktukset (Carnegiea). Suvun tieteellinen nimi on annettu Franz Buxbaumin kunniaksi, mutta siihen lisättiin uutta tarkoittava etuliite, sillä Buxbaumia-nimi oli jo annettu eräälle sammalsuvulle. Lajit muodostavat näyttäviä metsiköitä Etelä-Meksikossa ja kukkivat yöaikaan.Anderson 2001: 476
Tuntomerkit Paalukaktukset ovat kookkaita, puumaisia, haaraisia tai haarattomia, jopa 15 metriä korkeita. Runko voi olla läpimitaltaan 30 cm. Varret ovat tukevia, liereitä, harmaanvihreitä ja runsas- ja matalauurteisia. Areolit sijaitsevat lähekkäin. Piikit ovat jäykkiä tai taipuisia, samanlaisia kaikissa areoleissa tai runsaampia kukkien alueella, joka ei poikkea ulkomuodoltaan muusta versosta. Kukat ovat pieniä, lieriömäisiä tai kellomaisia, valkoisia tai vaaleanpunaisia. Pohjuksessa on melko suuria kyhmyjä (podarioita) ja pieniä, meheviä suomuja. Hedelmä on munamainen, piikkinen ja avautuu pitkittäisraoin. Malto on valkeaa ja kuiva. Kehälehdet ovat jäljellä vielä hedelmävaiheessa. Siemenet ovat tumman tai vaalean ruskeita ja kiiltäviä.
Levinneisyys Suvun lajit kasvavat Meksikossa, sen itä- ja eteläosissa.
Lajit Paalukaktuslajeja on yhdeksän (myös ne osavaltiot mainittu, joissa kukin laji kasvaa luonnonvaraisena). Neobuxbaumia euphorbioides. Tamaulipas, San Luis Potosí, Veracruz. Neobuxbaumia laui. Oaxaca. Neobuxbaumia macrocephala. Puebla. Neobuxbaumia mezcalaensis. Puebla, Oaxaca, Morelos, Jalisco, Colima, Michoacán, Guerrero. Neobuxbaumia multiareolata. Guerrero. hidalgonpaalukaktus (Neobuxbaumia polylopha). Hidalgo, Queretaro, Guanajuato, San Luis Potosí. Neobuxbaumia scoparia. Veracruz, Oaxaca. Neobuxbaumia squamulosa. Colima, Guerrero, Michoacán. Neobuxbaumia tetetzo. Puebla, Oaxaca.
Lähteet Anderson E. F. 2001: The Cactus Family. – Timber Press. Portland, Oregon.
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Paalukaktukset – Neobuxbaumia
Luokka:Kaktuskasvit