Venäjän valtion juuret juontuvat viikinkiajalla syntyneestä Kiovan valtakunnasta, joka nousi mahtavimmaksi varjagien hallitsemista kaupunkilinnoituksista 800-luvun loppupuolella. Varjagien niin kutsuttu Rurikin dynastia hallitsi Venäjää yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1598 asti. Tätä seuranneena 15 vuoden sekasortoisena aikakautena nähtiin vielä yksi varjagihallitsija, Vasili IV (1606–1610). Vuonna 1613 valtakunnankokous valitsi Venäjän tsaariksi Romanov-sukuisen Mikaelin. Romanovit hallitsivat Venäjää aina vuoden 1917 alkupuolelle. Samana vuonna valtaan nousi kommunistinen puolue ja vanha yhteiskuntajärjestys murtui, jonka jälkeen maan johtajia ei enää kutsuta hallitsijoiksi. 300px|thumb|Rurik ja hänen veljensä saapuvat Laatokankaupunkiin. Apollinari Vasnetsovin (1856–1933) maalaus. Nestorin kronikan mukaan Rurik on Oleg Viisaan isä.
Venäjän hallitsijan arvonimi Keskiajalla venäläisten hallitsijoita kutsuttiin ruhtinaiksi ja suuriruhtinaiksi. 1400-luvulla tuli käyttöön tsaarin arvonimi. Tsaari johtuu sanana latinan termistä caesar. Venäjän hallitsijalle arvonimi otettiin Bysantista sen jälkeen kun Venäjä julistautui "kolmanneksi Roomaksi" ja Itä-Rooman perinteen jatkajaksi. Terminä tsaari jäi slaavilaisen kulttuuripiirin sanaksi, kun taas saksalainen kielialue käytti suomen kielen "keisari"-termiin johtanutta "Kaiser"-muunnosta, ja muissa Euroopan kielissä latinan kantasanasta "imperator" johdettua sanaa.
Pietari I:n laajennettua ja länsimaistettua Venäjää 1700-luvun alussa Venäjä julistettiin suurvallaksi ja keisarikunnan hallitsija Pietari Suuri Isänmaan Isäksi ja Koko Venäjänmaan Keisariksi "(Vserossijski Imperator)". Venäjän hallitsijoista onkin tästä eteenpäin syytä puhua Venäjän keisarina. Arvonimi "tsaari" säilyi ennallaan, mutta ei Venäjän vaan lukuisten muiden alueiden tsaarina. Näitä olivat muun muassa Kasanin tsaari, Astrakanin tsaari, Siperian tsaari, Taurian Kersoneson tsaari muiden arvonimien ohessa. Venäläisille hän oli ja on edelleen puhekielessä tsaari, ja "keisari"- ja "tsaari"-termin välillä ei Venäjällä ole käytännössä eroa.
Suomessa Venäjän keisari hallitsi Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan perustuslaillisten rajoitteiden puitteissa, minkä vuoksi hänestä käytettiin Suomessa keisarin ohella myös nimitystä Suomen suuriruhtinas korostamaan Suomen autonomiaa sekä eroa Venäjän yleisen lain ja Suomen suuriruhtinaskunnan autonomian välillä. pienoiskuva|oikea|Iivana Julma Viktor Vasnetsovin maalauksessa. Iivana Julmaan on suhtauduttu Venäjällä myös myönteisesti vahvana johtajana.
Hallitsijan asema Venäjän hallitsija oli itsevaltias. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että hallitsijan alamaisilla ei ollut säädettyä oikeutta vallankäyttöön. Samalla puuttui lain turva esivallan mielivaltaa vastaan.Luntinen Pertti, Keisari-Venäjän aatehistoria, GAUDEAMUS, Ky Mäntän kirjapaino Mänttä 1981, s. 8. Syy tähän löytyy pitkäaikaisesta historiallisesta kehityksestä ja muotoutuneesta kulttuurista.
Novgorodin, Kiovan ja myös Moskovan suurruhtinaat ja ruhtinaat pitivät suuren osan tärkeästä turkiskaupasta ja myös muusta kaupankäynnistä hallitsijan kontrollissa. Näin Venäjälle ei muodostunut Euroopan tapaan kauppaa käyvää voimakasta vaurastuvaa porvaristoa, joka vaatisi itselleen oikeuksia. Myöskään ylimykset eivät muodostaneet yhtenäistä säätyä, joka olisi tuonut vastapainon itsevaltiaalle, vaan pitkään jokainen palveli omaa ruhtinasta.Luntinen, s. 8.
Mongolien ja tataarien esimerkki vaikutti myös venäjän hallitsijan asemaan. Kaani oli despootti, toisinaan oikukas, ihmisten hengen ja omaisuuden yläpuolella. Kultaisen ordan keskitetty hallinto oli samalla erittäin tehokas ja toimi luonnollisena esimerkkinä Moskovan ruhtinaille. Myös Turkin sulttaanin hillittömällä terrorilla saavutetut voitot vahvistivat kuvaa armottoman kurin kulttuurin menestyksestä. Kun Novgorod poikkesi tästä eurooppalaisen kaupunkivapauden suuntaan se hävitettiin kiduttamalla, polttamalla ja raiskaamalla.Luntinen, s. 9.
Kun Iivana III nai Konstantinopolista prinsessa Sofia Palaigoksen ja Konstantinopoli kukistui, kutsuttiin Venäjällä Moskovaa toiseksi Konstantinopoliksi. Iivana IV ”Julma” otti näin itselleen tsaarin (Caesarin) arvonimen korostaakseen tätä yhteyttä ja sitä, että hän oli suoraan Jumalalle vastuussa.Luntinen, s. 10 Hän sai tästä syyn pitäytyä myös Bysantin mallin mukaisena hengellisenä johtajana. Samalla toisen Bysantin, kolmannen Rooman tsaari oli ainoana kristittynä (ortodoksina) hallitsijana velvoitettu maailmanherruuteen ja imperialismiin.Luntinen, s. 10. Huomattakoon, että maailmalla hallitsijan jo tuolloin tunnettu lisänimi ”Julma” on Venäjällä ”Ankara” (ven. Groznyi).Venäjän historia, Kirkinen Heikki (toim.), Kolmas painos, Helsinki Otava, 2004, s. 95. Venäjällä Iivanan lisänimestä puuttuu hirmuhallintoon liitetty negatiivinen sävy, ja nimeä ”Ankara” on toisinaan ymmärretty isällisen ankaraksi. Myöhemmin erityisesti Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin tunnetaan ihailustaan Iivanaa kohtaan. Stalin haki Iivanan toimista perusteita omalle terrorilleen.Radzinski, Edvard, Stalin, WSOY 2003, 6. p., s. 576, 595–596.
Pietari I Suuri eurooppalaisti monella tavalla takapajuista Venäjää. Hän uudisti hallintoa ja armeijaa ja ryhtyi rakennuttamaan uutta pääkaupunkia Pietaria. Myös uudet aatteet kuten valistunut itsevaltius saapuivat vähitellen Venäjälle. Ne elivät rinnakkain vanhan mallin kanssa riippuen hallitsijan tahdosta. Katariina II ja Aleksanteri II ovat tunnettuja vapaamielisestä uudistushengestä. Esimerkiksi maaorjuus lakkautettiin vasta Aleksanterin aikana vuonna 1861. Hänen edeltäjänsä Nikolai I ja seuraajansa Aleksanteri III olivat taas tunnettuja kurin kannattajia ja Venäjä tunnettu heidän aikanaan ankarasta poliisivaltiosta.
Luettelo hallitsijoista Muinaiset Kiovan ruhtinaat Ruhtinas vallassaKyi tuntematonBožnoin 350–376
Novgorodin ruhtinaat Rurik-suku
Ruhtinas vallassa 100px Rurik 862–879 100px Oleg Viisas 879–882
Kiovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat Kyi-suku Askold ja Dir (842–842)
Rurik-suku
Oleg Viisas (882–912) Igor (912–945) Olga (945–962) Svjatoslav I (962–972) Jaropolk (972–980) Vladimir I (980–1015) Svjatopolk I (1015–1019) Jaroslav I Viisas (1019–1054) Izjaslav I (1054–1073, 1076–1078) Svjatoslav II (1073–1076) Vsevolod I (1078–1093) Svjatopolk II (1093–1113) Vladimir Monomah (1113–1125) Mstislav I Suuri (1125–1132) Jaropolk II (1132–1139) Vjatšeslav I (1139, 1151–1154) Vsevolod II (1139–1146) Igor II (1146) Izjaslav II (1146–1154) Yrjö I (1149–1151, 1155–1157) Rostislav I (1154–1167) Izjaslav III (1155–1162) Mstislav II (1167–1169) Gleb I (1169, 1170–1171) Vladimir II Mstislavitš (1171) Mikael I (1171) Roman I (1171–1173, 1175–1177) Vsevolod III (1173) Rurik (1173, 1180–1182, 1194–1202, 1203–1205, 1206, 1207–1210) Jaroslav II, (1174–1175, 1180) Svjatoslav III (1173, 1176–1180, 1181–1194) Ingvar I (1202, 1214) Roman II (1203-1205) Rostislav II (1204–1206) Vsevolod IV (1206–1212) Mstislav III (1214–1223) Vladimir III (1223–1235) Izjaslav IV (1235–1236) Jaroslav III (1236–1238, 1246) Mikael II (1238–1239, 1241–1246) Rostislav III (1239) Daniel I (1239–1240)
Vladimirin ruhtinaat ja suuriruhtinaat Rurik-suku
Andrei I (1168–1175) Mikael I (1175–1176) Vsevolod III (1176–1212) Juri II (1212–1216 ja 1218–1238) Konstantin I (1216–1218) Jaroslav II (1238–1246) Svjatoslav III (1246–1249) Andrei II (1249–1252) Aleksanteri Nevski (1252–1263) Jaroslav III (1263–1271) Vasili Jaroslavitš (1272–1277) Dmitri Aleksandrovitš (1277–1294) Andrei III (1294–1304) Mihail Jaroslavitš (1304–1318)
Moskovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat Rurik-suku
Daniel (1283–1303) Juri (1303–1325) Iivana I (1325–1341) Semjon (1341–1353) Iivana II (1353–1359) Dimitri (1359–1389) Vasili I (1389–1425) Vasili II (1425–1462) Iivana III (Iivana Suuri) (1462–1505) – ensimmäinen koko Venäjän hallitsija – nai Bysantin viimeisen keisarin veljentyttären Sofia Palaiologoksen Vasili III (1505–1533) Iivana IV "Julma" (1533–1547)
Venäjän tsaarit
Rurik-suku Iivana IV "Julma" (1547–1584) Fjodor I (1584–1598)
Sekasorron aika
Godunov-suku
Boris Godunov (1598–1605) Fjodor II (1605)
Rurik-suku
Vale-Dmitri I (1605–1606) Šuiski-suku Vasili IV (1606–1610) Rurik-suku
Vale-Dmitri II (1607–1610) Vale-Dmitri III (1611–1612)
interregnum, useita vallantavoittelijoita 1610-1613
Vaasa-suku
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut 100px Ladislaus IV Puolalainen 6.9.1610 – 4.11.1612 (syrjäytetty) / 14. kesäkuuta 1634 (erosi) 9. kesäkuuta 1595 Krakova PuolaCecilia RenataMarie Louise Gonzaga Merkinė, Liettua
Romanov-suku
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut 100px Mikael I 26.7.1613 – 14.7.1645 12.7.1596 MoskovaMaria Dolgorukova 1624Jevdokija Strešneva 5.2.1626 Moskova 100px Aleksei I 14.7.1645–29.1.1676 9.5.1629 Moskova Maria Miloslavskaja 17.2.1648Natalja Naryškina 1.2.1671 Moskova 100px Fjodor III 29.5.1676–7.5.1682 9.6.1661 Moskova Agafia Gruševskaja 28.7.1680Marfa Apraksina 24.2.1682Moskova 100px Pietari I Suuri7.5.1682–2.11.1721 9.6.1672Moskova Jevdokija Fjodorovna Lopuhina 1689Marta Helena Skowrońska 1707 Pietari 100px Iivana V 2.6.1682–8.2.16966.9.1666 Moskova Praskovja Fjodorovna Saltykova 1684 Moskova
Venäjän keisarit Romanov-suku
Kaikki hallitsijat vuoteen 1917 saakka on katsottu kuuluviksi Romanovien dynastiaan, vaikka teknisesti Pietari III ja kaikki keisarit Paavali I:stä alkaen olivat Holstein-Gottorpin sukua, kun taas Katariina I, Iivana VI ja Katariina II kuuluivat kokonaan muihin sukuihin.
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut 100px Pietari I Suuri 2. marraskuuta 1721 – 8. helmikuuta, 1725 9. kesäkuuta 1672 Moskova Jevdokija Fjodorovna Lopuhina 1689Marta Helena Skowrońska 1707 Pietari
Skowroński -suku Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut 100px Katariina I8. helmikuuta 1725 – 17. toukokuuta 1727 15. huhtikuuta 1684Tartumaa LiivinmaaRuotsi Pietari I Suuri 1707 Pietari
Romanov-suku
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut 100px Pietari II 18. toukokuuta 1727 – 30. tammikuuta 1730 23. lokakuuta 1715Pietari naimatonMoskova
Mecklenburg-Schwerin-suku
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut 100px Anna13. helmikuuta 1730 – 28. lokakuuta 1740 7. helmikuuta 1693Moskova Kuurinmaan herttua Friedrich Wilhelm Kettler marraskuussa 1710 Moskova
Braunschweig-Bevern-suku Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut 100px Iivana VI 28. lokakuuta 1740 – 6. joulukuuta, 1741 23. elokuuta 1740Pietari naimatonPähkinälinna (murhattiin)
Romanov-suku
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut 100px Elisabet 6. joulukuuta 1741 – 5. tammikuuta 1762 29. joulukuuta 1709Kolomenskoje Aleksei Razumovski 1742 Pietari
Holstein-Gottorp-Romanov-suku
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut 100px Pietari III 5. tammikuuta 1762 – 9. heinäkuuta 1762 21. helmikuuta 1728Kiel Schleswig-Holstein prinsessa Sophie Friederike Auguste von Anhalt-Zerbst 16. elokuuta 1745 (murhattu)Ropsunhovi
Askania-suku
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut 100pxKatariina II(Katariina Suuri)9. heinäkuuta 1762 – 6. marraskuuta 1796 2. toukokuuta 1729 Preussin kuningaskunnassa Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta Pietari III 16. elokuuta 1745 Pietari
Holstein-Gottorp-Romanov-suku
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut