Gloire-luokka oli Ranskan laivaston kolmen 1860-luvun alussa valmistetun panssarifregatin () muodostama alusluokka, jonka nimikkoalus Gloire oli ensimmäinen avomerikelpoinen ironclad maailmassa. Luokan alukset luokiteltiin aikanaan yhdellä koko aluksen pituuden kattavalla tykkikannella varustettuina aluksina panssarifregateiksi. Koska tykit oli asetettu aluksen kummallekin laidalle ne ovat brittiläisen luokituksen mukaan myös niin sanottuja broadside ironcladejä.
Suunnittelu Linjataktiikkaan soveltuvat alukset suunnitteli ranskalainen laiva-arkkitehti Henri Dupuy de Lôme, mikä poikkesi brittiläisen Warrior-luokan suunnitellusta käytöstä. Alukset olivat 77,25-78,22 metriä pitkiä ja niiden leveys oli 17 metriä. Niiden syväys oli 8,48 metriä.
Voimanlähteenä oli yksi höyrykone, joka pyöritti kuusilapaista 5,8 metrin potkuria. Höyry tuotettiin kahdeksalla kattilalla. Koneisto oli suunniteltu tuottamaan 2 500 hevosvoimaa. Koeajoissa saavutettiin kolmentoista solmun nopeus. Alusten varastoissa oli 675 tonnia hiiltä, mikä mahdollisti kahdeksan solmun nopeudella 4 000 kilometrin toimintamatkan. Alukset oli lisäksi varustettu kolmimastoisella parkkimaisella takilalla, jonka purjepinta-ala oli 1 100 neliömetriä. Takila vaihdettiin myöhemmin 2 500 neliömetrin täystakilaan, josta kuitenkin jouduttiin luopumaan alusten heilumisen vuoksi.
Luokan alusten aseistuksena oli aluksi 36 kappaletta 164 millimetrin Modèle 1858 rihlattuja suustaladattavia tykkejä. Nämä oli kahta lukuun ottamatta asennettu laidoille. Kaksi tykkiä oli asenettu ylemmälle kannelle keulaan. Tykeillä ammuttiin 44,9 kilogramman ammuksia, joiden nopeus oli ainoastaan 322 metriä sekunnissa. Ammukset olivat lähes tehottomia panssaroitua alusta vastaan. Tykit vaihdettiin vuonna 1868 takaaladattaviksi Modèle 1868 -tykeiksi. Kuusi 240 millimetrin tykkiä asennettin keskelle tykkikantta ja kaksi 194 millimetrin tykkiä korvasivat alkuperäiset yläkannen tykit. Tulenjohtotorni oli avokattoinen ja sen suojana oli 100 millimetrin panssarointi.
760 millimetriä paksu puinen runko oli täysin verhottu 120 millimetrin valurautalevyin. Panssarointi kattoi 5,4 metriä vesirajasta ja kaksi metriä vesirajan alle.
Alukset + Gloire-luokan taistelulaivatGardiner, Robert s. 286NimiTelakkaKölinlaskuVesilleValmistuiKohtaloGloireArsenal de Toulon4. maaliskuuta 185824. marraskuuta 1859elokuu 1860reserviin 1871alusluettelosta 27. joulukuuta 1879InvincibleToulon1. toukokuuta 18584. huhtikuuta 1861maaliskuu 1862alusluettelosta 12. elokuuta 1872NormandieArsenal de Cherbourg14. syyskuuta 185810. maaliskuuta 186013. toukokuuta 1862alusluettelosta 1. elokuuta 1871
Lähteet
Viitteet
*