Keritytönkorento (Ischnura pumilio) on tytönkorentoihin kuuluva pienikokoinen sudenkorento.
Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|left|Naaras
Keritytönkorento on ulkonäöltään samankaltainen kuin hoikkatytönkorento ja suurin osa muista tytönkorennoista. Koiraan takaruumiin yhdeksäs jaoke ja kahdeksannen jaokkeen takaosa ovat väriltään vaaleita. Naaraan takaruumiin kahdeksas jaoke taas on selkäpuolelta tumma. Naaras on nuorena väriltään kirkkaan oranssi, ja sukukypsän naaraan keskiruumis on vihreä tai sininen. Lajilla on päälaella vaaleat pyöreähköt täplät.
Kuten muillakin Ischnura-suvun korennoilla, keritytönkorennolla on mustavalkoiset siipitäplät. Ne ovat koiraan etusiivissä puoliksi kumpaakin väriä, ja koiraan takasiivissä ja naaraalla enimmäkseen vaaleat. Täplä on etusiivissä paljon suurempi kuin takasiivissä. Useimmilla keritytönkorennon lähisukulaisilla siipitäplät ovat kokonaan tummat.
Lajin takaruumiin pituus on 21–25 mm ja takasiiven pituus 14–18 mm.
Levinneisyys ja elinympäristö
Keritytönkorentoa tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa sekä Aasiassa vähintään Länsi-Siperiaan asti. Suomessa laji on harvinainen mutta mahdollisesti yleistynyt. Suomen ensimmäiset havainnot yksittäisistä yksilöistä ovat vuosilta 1984 Espoosta ja 1995 Ahvenanmaalta.
Laji elää erilaisissa pienvesissä, esimerkiksi vastaruopatuissa ojissa, uusissa puutarhojen lammikoissa ja sorakuoppien lampareissa. Muutaman vuoden välein keritytönkorento siirtyy elinpaikasta toiseen.
Elintavat
Keritytönkorennon lentoaika on kesäkuun alkupuolelta elokuun puoliväliin. Naaras munii tytönkorennoille poikkeuksellisesti ilman koirasta eikä sen kanssa. Keritytönkorento on pioneerilaji, jolle kannan suuruuden vaihtelu on ominaista.
Lähteet
Aiheesta muualla Keritytönkorento Korentowikissä
Luokka:Tytönkorennot