Saksan jalkapallomaajoukkue () on joukkue, joka edustaa Saksaa jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se toimii Saksan jalkapalloliiton alaisuudessa. Joukkue on voittanut neljästi maailmanmestaruuden sekä kolmesti Euroopan-mestaruuden.

Saksa on ainoa maajoukkue, joka on saavuttanut mitalin neljissä peräkkäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa. Lisäksi Saksan maajoukkue on ainoa maajoukkue, joka on saavuttanut kaikkien FIFAn maanosaliittojen alueella järjestetyissä MM-kisoissa vähintään yhden mitalin (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Aasia ja Afrikka; Oseaniassa ei vielä ole kisoja pidetty.)

Historia

Alkuajat

Vaikka Saksan maajoukkue pelasikin ensimmäisen virallisen ottelunsa 5. huhtikuuta 1908 Baselissa Sveitsiä vastaan, oli epävirallisia otteluita järjestetty jo 1898 Pariisissa. Saksa voitti paikallisen joukkueen 12. joulukuuta 7–0 ja seuraavana päivänä toisen joukkueen 2–1. Vuotta myöhemmin 1899 eri saksalaiskokoonpanot pelasivat kahden vuoden aikana vastaavia englantilaisjoukkueita vastaan viisi ottelua. Näistä nykyään esimaaotteluina tunnetuista kohtaamisista ensimmäinen pelattiin Berliinissä 23. marraskuuta 1899 ja päättyi Englannin 2–13 vierasvoittoon. Myös muut käydyistä otteluista päättyivät englantilaisten selviin voittoihin.

Saksan jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1900 Leipzigissa 86 seurajoukkueen edustajien välisessä kokouksessa. Ensimmäisinä vuosina virallisia maaotteluita ei kuitenkaan järjestetty, johtuen suurelta osin saksalaisen jalkapallon tuolloisesta voimakkaasta alueellisesta jakautumisesta. Maaottelutoiminta aktivoitui vasta mainitussa ottelussa Sveitsiä vastaan vuonna 1908, ja Sveitsistä muodostuikin saksalaiselle maaottelutoiminnalle perinteinen avausvastustaja - myös molempien maailmansotien ja toisaalta yhdistymisen jälkeiset ensimmäiset ottelut pelattiin juuri Sveitsiä vastaan.

Maajoukkueen ensimmäinen varsinainen arvoturnaus olivat Tukholman vuoden 1912 kesäolympialaiset, joissa joukkue saavutti yhä edelleen suurinumeroisimman voittonsa 16–0 Venäjää vastaan. Ottelussa Saksan Gottfried Fuchs teki kaikkiaan kymmenen maalia, joka sekin on edelleen voimassa oleva Saksan ennätys. Joukkue kantoi jo tuolloin Preussin mustavalkoisia värejä, myöskään ne eivät ole poliittisista muutoksista huolimatta kadonneet.

Vuoteen 1923 joukkue pelasi ilman valmentajaa (alkuaikojen epävirallisia joukkueita kasasi Walter Bensemann ja myöhemmin valintakomiteat), tuolloin valmentajan tehtävän otti ensimmäisenä vastaan mannheimilainen kansakoulunopettaja Otto Nerz, jonka johdolla Saksa otti osaa myös ensimmäisiin MM-kisoihinsa vuonna 1934 Italiassa ja sijoittui kolmanneksi. Kaksi vuotta myöhemmin Berliinin olympialaisissa joukkue putosi jo puolivälierissä hävittyään Norjalle 0–2. Tämä on edelleen Norjan ainoa voitto Saksasta.

Kehitystä ennen sotia

Berliinin kisojen jälkeen uudeksi valmentajaksi nousi entinen maajoukkuepelaaja Sepp Herberger, joka lunastikin odotukset murskaamalla seuraavana vuonna ystävyysottelussa Tanskan lukemin 8–0, ja joukkue saikin ottelun pelipaikan mukaan lempinimekseen Breslauer-Elf. Breslaun joukkue pelasi vuoden aikana 11 ottelua, voittaen niistä kymmenen. Joukkuetta pidettiinkin yhtenä ennakkosuosikeista vuoden 1938 kisojen maailmanmestariksi, kun karsinnassa Saksa voitti Ruotsinkin 5–0. Keväällä 1938 ennen MM-kisoja marssivat Saksan sotajoukot Itävaltaan, ja uusi jalkapallomaajoukkue määrättiin muodostettavaksi valiten tasapuolisesti saksalaisia ja itävaltalaisia pelaajia. Ranskaan matkustikin epäyhtenäinen joukkue, joka putosi Sveitsiä vastaan jo ensimmäisellä kierroksella. Tämä oli ainoa kerta, ennen vuotta 2018, kun Saksan maajoukkue ei MM-kisoissa selviytynyt vähintään puolivälierään (tilanne 2018). Sotavuosina Saksa pelasi noin 30 maaottelua 1939–1942 Euroopan maita vastaan kunnes ne Stalingradin tappion myötä lopetettiin. Viimeisen kerran sodan aikana Saksan maajoukkue oli koolla 1943 jolloin se voitti harjoitusottelussa Hessenin 4–0. Saksan toiseksi suurin maaotteluvoitto tuli sekin sodan aikana 1. syyskuuta 1940 Leipzigissa Suomea vastaan 13–0. Saksa oli merkittävin ehdokas vuoden 1942 MM-kisojen isäntämaaksi, mutta sodan vuoksi niitä ei pelattu. Saksan jalkapalloliitto DFB oli alistettu 1933–1938 Saksan valtakunnan urheiluliiton osastoksi (DRL) ja 1938–1945 (NSRL).

Paluu sotien jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1945 miehitysvyöhykkeisiin jaettu Saksa suljettiin kansainvälisestä jalkapallosta, eikä sen sallittu osallistua ensimmäisiin sodanjälkeisiin arvoturnauksiin. Saksan jalkapallokomitea (DFA) perustettiin 1948 ja jalkapalloliitto uudelleen 1950 ja syksyllä se hyväksyttiin uudelleen FIFAn jäseneksi. Nyt jalkapalloliitto edusti länsiliittoutuneiden miehitysvyöhykkeistä muodostettua Länsi-Saksaa aina Saksojen jälleenyhdistymiseen asti.

thumb|left|1954 MM-finaalin ryhmitys: Toni Turek – Jupp Posipal, Werner Kohlmeyer – Horst Eckel, Werner Liebrich, Karl Mai – Helmut Rahn, Max Morlock, Ottmar Walter, Fritz Walter, Hans Schäfer. Valmentaja: Sepp Herberger. Paluu MM-kisoihin tapahtui Sveitsissä vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa maa hävisi alkulohkossa kansainvälistä jalkapalloa tuolloin hallinneelle Unkarille 8–3, ja tarvitsi uusintaottelun tasapisteisiin yltänyttä Turkkia vastaan päästäkseen jatkoon. Alkulohkon jälkeen maa selvitti kuitenkin tiensä loppuotteluun raivaten tieltään Jugoslavian ja Itävallan. Loppuottelussa vastaan asettui alkulohkossa ylivoimaiseksi vastukseksi osoittautunut Unkari, ja ottelu alkoikin odotetuissa merkeissä Unkarin siirtyessä kahdeksassa minuutissa 2–0 johtoon. Saksa onnistui kuitenkin kaventamaan välittömästi, ja vain yhdeksän minuuttia myöhemmin oli peli tasan. Siitä eteenpäin muodostui ottelu kiivastahtiseksi kamppailuksi, ja ratkaisu syntyi vasta 84. peliminuutilla Helmut Rahnin toisen osuman myötä. Maalin jälkeen keskittyi Unkari pelkästään hyökkäämään, ja onnistuikin maalinteossa melkein heti Saksan maalin jälkeen. Osuma kuitenkin hylättiin paitsiona ja Saksa voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Niin ottelusta itsestään kuin erityisesti sitä seuranneesta voitosta muodostui Saksassa suuri kansanjuhla, ja voitto koettiin yleisesti uuden aikakauden aluksi ja kansallistunnon palauttajaksi toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen. Mestaruuskautensa aikana Saksan maaottelutilasto oli negatiivinen, mutta siitäkin huolimatta Saksa voitti Ruotsin kisoissa alkulohkonsa ja oli lopulta neljäs. Chilen kisoissa 1962 Saksa voitti alkulohkon, jossa oli isäntämaa Chile ja Italia, mutta putosi yllättäen puolivälierässä Jugoslavialle.

Vuonna 1964 Saksa voitti olympiajalkapallossa pronssimitalit. Kyseessä oli sillä kertaa DDR:n maajoukkue, joka kisoissa kuitenkin edusti Saksan yhteistä joukkuetta.

Menestystä

Seuraavaa arvokisamenestystä saatiin odottaa vuoden 1966 maailmanmestaruuskilpailuihin asti, jolloin Saksa selviytyi vaikeasta alkulohkosta tappioitta jatkoon, ja kaatoi jatkopeleissä Uruguayn ja Neuvostoliiton kohdaten isäntämaa Englannin loppuottelussa. Tasainen ottelu päätyi lopulta jatkoajalle, jolloin oli Saksan vuoro joutua kyseenalaisen maalitulkinnan uhriksi Englannin Geoff Hurstin toimitettua pallon maaliviivalle. Englanti voitti lopulta 4–2, Hurstin viimeisteltyä loppulukemat toisella kyseenalaisella maalilla jatkoajan viimeisellä minuutilla yleisön rynnätessä jo kentälle.

Vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailuissa Meksikossa joukkue sijoittui lopulta kolmanneksi hävittyään välierissä dramaattisesti Italialle ottelussa, joka muistetaan Saksassa nimellä Jahrhundertspiel - vuosisadan ottelu. Italia oli siirtynyt ottelussa johtoon jo ensimmäisten peliminuuttien aikana, ja johto kestikin aina lisäajalle saakka, jolloin Karl-Heinz Schellinger teki mittavan maajoukkueuransa ainoan maalin vieden ottelun jatkoajalle. Jatkoajasta, jonka Saksa pelasi käytännössä alivoimalla avainpelaajiin lukeutuneen Franz Beckenbauerin taistellessa loukkaantuneena, muodostui poikkeuksellisen runsasmaalinen. Molemmat joukkueet ehtivät jo vuorollaan johtaa ottelua, kunnes Italian Gianni Rivera viimeisteli viimein 112. minuutilla lopullisiksi jääneet 4-3 numerot.

thumb|left|1974 MM-finaalin ryhmitys: Sepp Maier – Berti Vogts, Franz Beckenbauer, Georg Schwarzenbeck, Paul Breitner – Rainer Bonhof, Uli Hoeneß, Wolfgang Overath – Jürgen Grabowski, Gerd Müller, Bernd Hölzenbein. Päävalmentaja: Helmut Schön. Saksa sai pitkän odottelun jälkeen lopulta MM-kisat 1974, sillä 1942 sota oli esteenä ja 1966 kisat menivät Englannille, jonka liitto oli juuri täyttänyt 100 vuotta. Kuten Münchenin olympiakisoissa, niin nytkin myös DDR:n maajoukkue selviytyi lopputurnaukseen. Saksa oli hallitseva Euroopanmestari ja Brasilian ohella suurin mestariehdokas, johon kisojen aikana nousivat myös olympiavoittaja Puola sekä Hollanti. Saksa voitti kotimaailmanmestaruuden Münchenin olympiastadionilla Hollantia vastaan 2–1, pelissä jossa Saksan suurimman seurajoukkueen FC Bayern Münchenin pelaajia oli peräti kuusi eli maalivahti Sepp Maier, puolustaja Georg Schwarzenbeck, libero ja kapteeni Franz Beckenbauer, Paul Breitner, joka teki rangaistuspotkusta tasoitusmaalin, Uli Hoeneß sekä voittomaalin tehnyt Gerd Müller (Der Bomber, pommittaja), joka nousi MM-kisojen kaikkien aikojen kuninkaaksi 14 osumallaan, koska 15. maali hylättiin paitsiona väärin perustein. (Vuoden 2006 kisoissa Brasilian Ronaldo teki 15. maalinsa ja ohitti Müllerin). DDR:n maajoukkue voitti Saksan 1–0 historian ainoassa kohtaamisessa Hampurissa ja DDR oli lopulta kuudes.

Argentiinan MM-kisoissa 1978 Saksa oli kuudes, mutta Espanjassa 1982 sekä Meksikossa 1986 molemmissa hopealla. Saksa selviytyi Italian 1990 kisoissa kolmannen kerran peräkkäin loppuotteluun ja voitti Argentiinan 1–0 ottaen samalla kolmannen maailmanmestaruuden. Saman vuoden syksyllä Saksan jälleenyhdistymisen yhteydessä DDR:n maajoukkue ja jalkapalloliitto (DFV) lakkautettiin ja ne liitettiin Saksan jalkapalloliittoon.

1990-luvulta 2000-luvulle

Yhdysvaltojen 1994 ja Ranskan 1998 MM-kisoissa Saksa oli puolivälierissä, mutta Korea/Japanin 2002 kisoissa Saksa selviytyi loppuotteluun, jossa se hävisi historiallisessa pelissä Brasilialle 0–2. Vaikka maat olivat tuolloin MM-historian kaksi ylivoimaisesti menestyksekkäintä maata, niin vasta nyt ne kohtasivat ensi kertaa MM-lopputurnauksessa.

MM-kotikisat 2006 & EM-hopeaa 2008

Toisissa kotikisoissaan 2006 Saksa lähti haastajan asemasta. Se kuitenkin pelasi aiemmista kisoista poikkeavasti, erittäin hyökkäävää peliä, mikä tuotti tulosta. Saksa voitti alkulohkonsa ja sen jälkeen se voitti pudotuspeleissä ensin Ruotsin ja sitten Argentiinan. Saksa hävisi välierässä mestari Italialle jatkoajalla 0–2, mutta voitti pronssiottelussa Portugalin 3–1. Saksan pronssiottelun hahmoja olivat keskikenttäpelaaja Bastian Schweinsteiger, joka teki 1–0- ja 3–0-maalit sekä laukoi 2–0-maalia edeltäneen laukauksen, jonka Portugalin Petit ohjasi omaan maaliin, sekä maalivahti Oliver Kahn, joka pelasi ottelussa viimeisen maaottelunsa.

Vuoden 2008 EM-kisoissa, Itävallassa ja Sveitsissä, Saksalla oli viimeistä kertaa mukana niin kutsuttu "kultainen sukupolvi", sillä kokeneista pelaajista Michael Ballack, Christoph Metzelder, Oliver Neuville ja Jens Lehmann pelasivat tuolloin viimeisen arvoturnauksensa. Saksa avasi kisat 2–0-voitolla Puolasta mutta hävisi sitten Kroatialle 2–1. Jatkopaikka varmistui, kun Saksa voitti Itävallan Michael Ballackin vapaapotkumaalilla 1–0. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Portugalin 3–2 ja välierässä Turkin tasaisen ja intensiivisen ottelun jälkeen 3–2. EM-finaalissa Saksa hävisi Espanjalle 1–0 Fernando Torresin tehtyä ottelun ainoan maalin.

Saksan maajoukkue uudistuu, MM-pronssia 2010