thumb|375x375px|Franz Xaver Winterhalter noin vuonna 1865. Franz Xaver Winterhalter (20. huhtikuuta 1805 Menzenschwand, Sankt Blasien, Schwarzwald, Badenin suurherttuakunta – 8. heinäkuuta 1873 Frankfurt am Main, Saksan keisarikunta)Franz Xaver Winterhalter Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.7.2014. oli saksalainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan parhaiten maalaamistaan Euroopan kuninkaallisia ja ylhäisaatelisia esittävistä muotokuvista.

Winterhalter opiskeli Freiburgin ja Münchenin taideakatemiassa. Hänestä tuli vuonna 1828 Badenin suurherttuakunnan kruununprinssin puoliso Sophien piirustuksenopettaja, ja hän pääsi siten Badenin hovimaalariksi. Vuonna 1836 Winterhalter muutti Pariisiin, jossa hänen teoksensa kohosivat pian muotiin. Hän sai suojelijakseen ensin Ranskan kuningas Ludvig Filipin ja sittemmin tätä seuranneen keisari Napoleon III:n sekä tämän puolison keisarinna Eugénien. Vuonna 1841 hänet kutsuttiin myös Englannin hoviin sekä myöhemmin Belgian ja useiden Saksan ruhtinaskuntien hoveihin. Hän ikuisti muotokuviin huomattavan osan aikansa kuninkaallisista ja ylhäisaateliin kuuluneista.Nordisk familjebok (1921), s. 730–731 Runeberg.org. Viitattu 15.7.2014. pienoiskuva|Omakuva veljen kanssa, 1840. Venäjälle ja Puolaan hän ei matkustanut koskaan vaan asiakkaat kävivät maalauttamassa muotokuvansa hänen studiossaan Pariisissa. Winterhalter mukautti muotokuvat aina kunkin hovin toiveisiin sopiviksi, ja ne palvelivat siten myös vallanpitäjien poliittisia tarpeita.Franz Xaver Winterhalter J. Paul Getty Museum. Viitattu 15.7.2014. Joukossa oli myös joitain ryhmämuotokuvia. Hän teki muitakin maalauksia, kuten Decamerone (1837) ja Florinda (1852).

Winterhalterin maalaustyyli oli alkuun varsin perinteinen, maalauksen pinta oli sileä ja emalimainen. Myöhemmin hän siirtyi vapaampien siveltimenvetojen ansiosta romanttisempaan tyyliin, joka lisäsi hänen suosiotaan. Tämä näkyy hänen Itävallan keisarinna Elisabethista vuonna 1865 tekemästään muotokuvassa. Hän otti tavaksi maalata suoraan valmis muotokuva tekemättä lainkaan luonnoksia sitä varten. Hänen maalauksensa levisivät ja tulivat tunnetuiksi monina hänen tekeminään toisintoina sekä muiden tekeminä litografia kopioina. Nykyään niitä arvostetaan enemmän historiallisina todistuskappaleina aikansa yhteiskunnasta ja muodista kuin taideteoksina.Franz Xaver Winterhalter BBC. Viitattu 15.7.2014.

Suku ja koulutus pienoiskuva|Sophie Badenin rajakreivitär, 1831. Franz Xaver Winterhalterin vanhemmat olivat maanviljelijä ja pihkan tuottaja Fidel Winterhalter (1773–1863) ja Eva Meyer (1765–1838), joka kuului vanhaan menzenschwandilaiseen sukuun. Franz Xaver oli heidän kuudenneksi vanhin lapsensa. Isä oli talonpoikaistaustainen ja vaikutti merkittävästi poikansa elämään. Perheen kahdeksasta lapsesta vain neljä eli aikuiseksi asti. Franz Xaver säilytti koko elämänsä ajan läheiset välit perheeseensä, erityisesti nuorempaan veljeensä Hermann Winterhalteriin (1808–1891), joka oli myös taidemaalari ja joka toimi hänen avustajanaan.

Käytyään koulua Sankt Blasienin benediktiiniluostarissa 13-vuotias Franz lähti kotipaikkakunnaltaan ​​Menzenschwandista vuonna 1818 opiskelemaan piirustusta ja kaiverrusta. Hän kouluttautui oppisopimuksella piirtäjäksi ja litografiksi Karl Ludwig Schülerin (1785–1852) työpajassa Freiburg im Breisgaussa. Hän työskenteli vuodesta 1819 lähtien B. Herderin kustantamossa Freiburg im Breisgaussa. pienoiskuva|Pankkiiri David Seligmann, Freiherr von Eichthal, 1834. Vuonna 1823 hän muutti 18-vuotiaana Müncheniin teollisuusmies ja pankkiiri David Friedrich Seligman, paroni von Eichtalin taloudellisella tuella. Vuonna 1825 hän sai apurahan Badenin suurherttua Ludvig I:ltä (1763–1830) ja aloitti opinnot Münchenin taideakatemiassa Peter von Corneliuksen (1783–1867) johdolla, mutta koki tämän akateemiset opetusmenetelmät ja François Gérardin ranskalaisen muotokuvatyylin perinteen noudattamisen vieraiksi. Winterhalter löysi mieluisamman mentorin muotokuvamaalarina tunnetusta Joseph Karl Stieleristä (1781–1858). Tuona aikana hän ansaitsi elantonsa työskentelemällä litografina.

Muotokuvamaalari-uran alku pienoiskuva|Il dolce farniente, 1836. Winterhalter pääsi hovipiireihin vuonna 1828 tai 1830 ryhdyttyään Badenin rajakreivitär Sophien piirustuksenopettajaksi Karlsruhessa. Tilaisuus luoda uraa Etelä-Saksan ulkopuolella avautui vuonna 1832, kun hän pääsi matkustamaan Italiaan vuosiksi 1833–1834 Badenin suurherttua Leopoldin tuella. Roomassa hän maalasi romanttisia genremaalauksia Louis Léopold Robertin tyyliin ja liittyi Académie des Beaux-Artsin johtajan Horace Vernet’n piiriin. Palattuaan Karlsruheen hän maalasi muotokuvat suurherttua Leopoldista ja tämän puolisosta, ja hänet nimitettiin suurherttuan hovimaalariksi. Palattuaan vuonna 1834 hän maalasi muotokuvan myös David Friedrich von Eichthalista, varhaisesta suojelijastaan. Muotokuvan yksityiskohtaisessa realismissaan oli edelleen vahvasti biedermeier-tyyliin juurtunut.

pienoiskuva|Il Decamerone, 1837. pienoiskuva|Leonilla Baryatinskaja, prinsessa Sayn-Wittgenstein-Sayn muotokuva, 1843. pienoiskuva|Belgian kuningatar Louise d'Orléans ja poika, kruununprinssi Leopold, 1838. Hän jätti kuitenkin Badenin hovin ja muutti Ranskaan, missä hänen italialaisaiheinen genremaalauksensa Il dolce Farniente herätti huomiota vuoden 1836 Pariisin salongissa. Myös vuotta myöhemmin esillä ollut Il Decameron sai kiitosta; molemmat teokset olivat tyyliltään Rafaelin hengessä toteutettuja akateemisia sommitelmia. Vuoden 1838 salongissa hän asetti näytteille muotokuvan Prinssi Alexandre de Wagram ja hänen tyttärensä Malcy (1837), jossa huomiota herätti huolehtivana isänä kuvattu aatelismies. Hänen uransa muotokuvamaalarina vakiintui pian, kun hän maalasi samana vuonna Belgian kuningatar Louise d’Orléansin ja tämän pojan Leopoldista. Todennäköisesti juuri tämän maalauksen ansiosta Winterhalter herätti Belgian kuningattaren äidin, Ranskan kuningatar Maria Amalian huomion. Hän maalasi 30 muotokuvaa Ludvig Filip I:n perheestä.

Myös muotokuva Leonilla Baryatinskaja, prinsessa Sayn-Wittgenstein-Sayn (1843), jossa venäläinen prinsessa makaa divaanilla Krimin maiseman edessä, herätti merkittävää huomiota.

Hovimaalari pienoiskuva|Florinda, 1852. Winterhalter vieraili Englannissa ensimmäisen kerran vuonna 1842 ja palasi sinne useita kertoja maalaamaan kuningatar Viktoriaa, prinssi Albertia ja heidän kasvavaa perhettään. Hän teki heille ainakin 120 teosta, joista monet kuuluvat yhä kuninkaalliseen kokoelmaan ja ovat yleisön nähtävillä Buckinghamin palatsissa sekä muissa kuninkaallisissa residensseissä. Osborne Housessa on esillä Florinda-maalaus, jonka Viktoria antoi Albertille syntymäpäivälahjaksi vuonna 1852. Sinnikkyytensä ansiosta Winterhalter selviytyi yhden hallitsijasuvun kukistumisesta toisen nousuun. Pariisi pysyi hänen kotinaan kuolemaansa edeltäviin vuosiin saakka. Samana vuonna, jona hänen avioliittoehdotuksensa hylättiin, Winterhalter päätti pysyä naimattomana ja omistautua työlleen. thumb|315px|Keisarinna Eugénie hovinaistensa ympäröimänä, 1855. pienoiskuva|Itävallan keisarinna Elisabethin muotokuva, 1865. Winterhalterin tunnettuja maalauksia ovat muun muassa Keisarinna Eugénie hovinaistensa ympäröimänä (1855) sekä Itävallan keisarinna Elisabetin muotokuva. Hän kuvasi Ranskan keisarinnan paimenidyllisessä ympäristössä keräämässä kukkia yhdessä hovinaistensa kanssa; he muodostavat harmonisen piirin. Maalaus sai osakseen suurta kiitosta, ja se oli esillä vuoden 1855 maailmannäyttelyssä (Exposition Universelle). Teos on säilynyt Winterhalterin tunnetuimpana työnä. Sen sommittelu muistuttaa huomattavasti taiteilijan aiempaa Florinda-maalausta, mikä synnytti skandaalinkäryisiä huhuja siitä, että keisarinna ja hänen hovinaisensa olisivat poseeranneet vähäpukeisina tuota aiempaa teosta varten.

Vuonna 1852 Winterhalter matkusti Espanjaan maalaamaan kuningatar Isabella II:n ja tämän tyttären muotokuvan. Myös Pariisissa vierailevat venäläiset aateliset halusivat teettää muotokuvansa tällä kuuluisalla mestarilla. ”Ruhtinaiden maalarina” tunnettu Winterhalter oli tämän jälkeen jatkuvasti kysytty taiteilija eri hoveissa: Britanniassa vuodesta 1841 alkaen, Espanjassa, Belgiassa, Venäjällä, Meksikossa, Saksan valtioissa ja Ranskassa. 1850- ja 1860-luvuilla Winterhalter maalasi useita merkittäviä muotokuvia puolalaisista ja venäläisistä aatelisista. Vuonna 1857 hän maalasi keisarinna Maria Aleksandrovnan muotokuvan.

Hänen maalauksiaan arvostivat myös Pariisin maanpaossa asuvat puolalaiset aateliset, kuten Kreivitär Elżbieta Krasińska ja hänen lapsensa (1853). Neljävuotiaan Luise von Boyenin muotokuva (1856) todistaa lasten kuvaamisen vaikeudesta: tyttö näyttää sekä lapselliselta että aristokraattiselta. Harvojen porvariston jäsenten muotokuvien joukossa on mietteliäs Édouard André (1857) upeassa univormussaan. Myös Rajakreivitär Anna von Hessen (1858) katsoo vakavasti ja tutkivasti. Huolellinen maalauksellinen toteutus ja kasvojen ilmeiden hienovarainen vangitseminen tekevät tästä teoksesta yhden hänen hienoimmistaan.

Winterhalterin tunnetuin teos on luultavasti Itävallan keisarinna Elisabethin muotokuva (1865), joka vaikuttaa hänestä muodostuneeseen käsitykseen tänäkin päivänä, vastakohtana taasen Keisari Frans Joosefin muotokuva (1865). Julkiseen esittelyyn ei ollut tarkoitettu epätavallisempi, intiimi muotokuva Itävallan keisarinna Elisabeth hiukset avoinna (1864), joka rikkoi tarkoituksella aikansa konventioita.

Meksikon toisen keisarikunnan aikana 1860-luvulla, jolloin hallitsijana toimi Maksimilian I, Winterhalter sai tehtäväkseen maalata keisariparin muotokuvat. Meksikon keisarinna, Belgian prinsessa Charlotte oli Ranskan prinsessa ja Belgian kuningatar Louise d'Orléansin tytär. Winterhalter oli maalannut kuningattaren muotokuvan uransa alkuvaiheessa Ranskassa. Jotkin Winterhalterin Meksikon hallitsijoista maalaamista teoksista ovat yhä tallessa México Cityssä sijaitsevassa Chapultepecin linnassa, joka toimii nykyään kansallisena historiallisena museona. pienoiskuva|Itävallan keisarinna Elisabeth hiukset avoinna, 1864. Napoleon III:n vallasta kukistumisen ja Saksan–Ranskan sodan alkamisen jälkeen vuonna 1870 Winterhalter palasi Karlsruheen. Pankkiirinsa Georg Friedrich Metzlerin välityksellä hän sai tilauksia Frankfurtin patriisikunnan jäseniltä, viimeisimpänä maalauksena muun muassa Frau Eduard von Grunelius (1872).pienoiskuva|Kuninkaallinen perhe, kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin sekä heidän viiden vanhimman lapsensa muotokuva, 1846. pienoiskuva|Omakuva, 1868. Vieraillessaan Frankfurt am Mainissa kesällä 1873 Franz Xaver Winterhalter sairastui epidemian aikana lavantautiin ja kuoli 8. heinäkuuta 68-vuotiaana. Hänet on haudattu Frankfurtin katoliselle hautausmaalle.

Teoksia

Lähteet

Aiheesta muualla

Luettelo Franz Xaver Winterhalterin teoksista (ranskaksi)

Luokka:Saksalaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1805 syntyneet Luokka:Vuonna 1873 kuolleet Luokka:Muotokuvamaalarit Luokka:Romantiikan taiteilijat