Guttstadtin–Deppenin taistelu

Guttstadtin–Deppenin taistelu käytiin 5.–6. kesäkuuta (J: 24.–25. toukokuuta) 1807. Guttstadt () ja Deppen () sijaitsevat Warmia-Masurian voivodikunnassa Koillis-Puolassa.

Taistelun taustoja

Danzigin piiritys päättyi 24. toukokuuta (J: 12. toukokuuta) 1807 preussilaisen kenraalin von Kalckreuthin antatuessa Ranskan marsalkka Francois Lefebvrelle. Danzigin tultua varmistetuksi, Napoleonilla oli vapaat kääntää armeijansa itään Bennigsenin johtamaa Venäjän armeijaa vastaan. Napoleonilla oli komennossaan 220 000 ja venäläisillä 115 000. Napoleon suunnitteli aloittavansa hyökkäyksen 10. kesäkuuta.

Bennigsen siirsi joukkonsa 2. kesäkuuta hyökkäysasemiin päätarkoituksenaan tuhota Ranskan marsalkka Michel Neyn VI armeijakunta, joka oli majoittuneena ympäristössä. Bennigsen jakoi armeijansa kuuteen kolonnaan ja iski samanaikaisesti ranskalaisten eri armeijakuntien asemiin.

Päähyökkäyksessä venäläisillä oli ylivoima 63 000 miestä ranskalaisten 17 000 vastaan. Vaikka Ney menetti 2 000 miestä, kuormastonsa ja kaksi tykkiä hänen armeijakuntansa pääosan onnistui paeta lounaaseen Passarge () -joen toiselle rannalle suorittamalla hyvin hallitun jälkijoukko-operaation.

Ranskalaisten armeijakuntien sijoitukset Bernadotten I armeijakunta oli asettunut Preußisch Hollandin (), Mühlhausenin (), Braunsbergin () ja Schlodienin () väliselle alueelle. Soultin IV armeijakunta oli majoittuneena Wormdittin (), Liebstadtin () ja Mohrungenin () alueella. Neyn VI armeijakunta oli Guttstadt, Deppen ja Bergfrieden () kylien alueella Passarge-joen ja Guttsatdt – Allensteinin () tien välissä.

Bennigsenin hyökkäyskolonnat Bennigsenin hyökkäyskolonnat olivat seuraavat:"F.Loraine Petre">Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s. 270–271

1. Kolonna: kenraaliluutnantti Dmitri Dohturovin24 pataljoonaa ja 4 tykkipatteria, Dohturovilla oli oman divisioonansa 4 653 miehen lisäksi komennossaa kenraaliluutnantti Pjotr Essenin 8. divisioonan 5 670 miestä tuli hyökätä Passarge – joen yli linjalla LomittenLomittenin kylää ei ole enää, paikalla on pelto – Sportehnen () – Alken () ja siitä edetä etelään estäen Ranskan marsalkka Soultin avun Neylle. 2. Kolonna: kenraaliluutnantti Fabian Osten-Sackenin42 pataljoonaa ja 140 eskadronaa ja 9 tykkipatteria. Oman divisioonansa 6 432 miehen lisäksi hän komensi kenraalimajuri Aleksandr Osterman-Tolstoin 2. ja 14 divisioonien 9 615 miestä sekä ratsuväkeä kenraaliadjutantti Fjodor Uvarovin 3 836 ratsumiestä ja Golitsynin 2 982 ratsumiestä tehtävänä oli iskeä Neyn vasempaan sivustaan ja tukea viereisiä 1. ja 3. Kolonnaa. 3. Kolonna: kenraaliluutnantti Pjotr Bagrationin42 pataljoonaa, 10 eskadroonaa ja 6 kasakka rykmenttiä. Bagrationin etuiskujoukossa oli 12 537 miestä. tehtävä oli iskeä Guttstadtiin koillisesta ja katkaista Neyn VI Armeijakunta. 4. Kolonna: kenraaliluutnantti Aleksei Gortšakovin Oma 6. Divisioona 10 873 miestä, jossa oli 12 pataljoonaa ja 20 eskadroonaa sekä 3 kasakka rykmentiä tuli iskeä Guttstadtin eteläpuolelta Neyn oikeaan sivustaan. 5. Kolonna: ratsuväenkenraali Matveij Platovin 3 pataljoonaa, 10 eskadroonaa ja 9 kasakkarykmenttiä. Yhteensä miehiä oli 6 347. Luvussa on mukana yksi 6. Divisioonan prikaati vahvistuksena. tuli ylittää etelässä Alle () -joki Bergfriedin kohdalla ja kiertää Neyn oikea sivusta. 6. Kolonna: Suuriruhtinas Konstantin Pavlovitšin Ensimmäinen keisarillinen kaartin divisioona, 28 pataljoonaa, 28 eskadroonaa ja 3 tykkipatteria. Miehiä oli yhteensä 17 000. kaarti oli armeijan reservinä. Bennigsenin tukena oli lisäksi kenraalimajuri L’Estocqin preussilainen divisioona Noin 3 000 miestä jalkaväkeä, 1 500 ratsuväkeä ja 2 tykistöpatteria jonka tuli hyökätä leveällä rintamalla Bernadotten armeijakuntaa vastaanPetre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s. 272.

Taistelujen tapahtumat Bernadotten armeijakunnan alueella 4. ja 5. kesäkuuta pienoiskuva|Passarge-joen ylittävä silta Spandenin kohdalla vuonna 2014 Bennigsenin alkuperäinen hyökkäyspäivä oli 4. kesäkuuta. L'Estocqilla oli von Rembowin divisioona valmiudessa Mehlsackissa (). Aikaisin aamulla von Rembow siirtyi Spandeniin () ja hyökkäsi. Bennigsen oli kuitenkin muuttanut hyökkäyspäivän ja alkuperäistä hyökkäyskäskyä ei oltu kumottu oikealla tavalla. Saatuaan tiedon hyökkäyksen siirtämisestä preussilaiset vetäytyivät. Bernadotte oli tämän jälkeen varuillaan.Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s. 278.

Aamulla 5. kesäkuuta klo 10.00 von Rembow hyökkäsi uudestaan Spandeniin ja pohjoisessa Pettelkauhin () ja Zagernin () kyliin. Kovin taistelu käytiin linnoitetun Spandenin kylän luona. L'Estocq menetti eri arvioiden mukaan 500–800 miestä kaatuneinaPetre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s. 273. Taistelussa haavoittui myös Bernadotte päähän osuneesta musketin kuulasta.

Soultin armeijakunnan alueella 5. kesäkuuta pienoiskuva|Albrehtsdorfin metsä vuonna 2014 Soult oli rakentanut puolustusalueelleen linjan Passarge – joen suuntaisesti Lomitten - Sportehnen - Alken.

Aamulla kesäkuun 5. päivänä klo 6.00 Dohturov ilmestyi Albrechtsdorfiin () metsästä ja hyökkäsi klo 8.00 divisioonakenraali Saint-Cyrin Lomittenin kylän luona olevaan sillanpääasemaan. Samanakaisesti venäläinen ratsuväki ylitti Passagren Sportehnenin luona ja jalkaväki ja tykistö hyökkäsivät Alkenissa. Dohturovin päähyökkäys ja ratsuväenhyökkäys torjuttiin.

Taistelut kestivät hiljenivät noin klo 20.00 ja venäläiset vetäytyivät. Ranskalaisten tappiot olivat 1 200 miestä ja venäläisten 2 800 kaatuneina ja haavoittuneenaPetre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s. 296. Dohturov asettui asemiin ldittenin () sillan luo. Divisioonakenraali Saint-Hilarella oli vahvat puolustusasemat ja Dohturov ei yrittänyt joen ylitystä.

Ney oli sijoittanut joukkonsa Guttstadtin ympäristöön Altkirchin (), Schmolainenin (), Neuendorfin () ja Deppenin suuntaan olevalle tielle Glottauhin (), Knopeniin (), Lingnauhin () ja Queetziin ()Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s.276.

Aamulla klo 6.00 Bagrationin etuiskujoukko hyökkäsi Altkirchiin vallaten ranskalaisten asemat. Bargation pysähtyi ja jäi odottelemaan aikataulustaan jäljessä olevia Osten-Sackenin 2. ja Gortšakovin 4. kolonnaa. Ney käytti taukoa täydellisesti hyväkseen vetäen joukkonsa Schmolainenista ja tekemällä voimakkaan vastaiskun Bagrationia vastaan. Osten-Sackenin ilmestyttyä paikalle Ney aloitti vetäytymisen Ankendorfiin () taistellen ja hyödyntäen maksimaalisesti erilaisia viivytystaisteluiskujaPetre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s. 276.

Gortšakov saapui Neyn hylkäämään Guttstadtiin. Ney pysähtyi noin klo 15.00 Ankendorfiin ja Heiligenthaliin (). Venäläiset jäivät asemiin Queetziin. Platov oli ylittänyt Alle-joen Bergfriedin kohdalla ja liittyi venäläisten hyökkäysasemin myöhässä. Näihin asemiin jäätiin yöksi.

Neyn oikeaa sivustaa suojasi Queetzin järvijärvi on nykyisin kuivunut melko pieneksi kosteikoksi ja hänen vasemman sivustan linja ulottui suoalueen kautta Passagre -jokeen. Hänen vasemman sivustansa edessä oli pieni metsä ja metsän läpi kulki tie Waltersmühlista () Deppeniin. Ney rakennutti siltoja Passagren ylitystä varten.Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s. 277 pienoiskuva|oikea|300px|Waltersmühlin () kylän alueella olevaa taistelumaastoa v 2014

Neyn armeijakunnan alueella 6. kesäkuuta

Aamuyöllä noin klo 3.00 Bagration hyökkää mutta Ney pysyy asemissaan paikallaan. Golitsyn hyökkäsi klo 5.00 tarkoituksenaan kiertää Neyn asemat, miehittää sillat ja katkaista Neyn pakotie joen yli. Osten-Sacken hyökkäsi keskustaan ja Gortšakov Neyn oikeaan sivustaan. Bennigsen piti Bagrationin ja suuriruhtinas Konstantin Pavlovitšin reservinään.

Gortšakov ei päässyt metsän läpi eteenpäin koska Ney hyökkäsi vastaan. Gortšakov päätti kiertää Queetzin järven toivoen siten pääsevänsä paremmin Neyn kimppuun. Gortšakov oli pois taistelusta useita tunteja ja Neyn todetessa Gortšakovin virheen, hän siirsi armeijakuntansa Passagren toiselle rannalle pienin tappioin.

Jälkiselvittelyt

Napoleon oli hämmästynyt, ettei Bennigsen jatkanut hyökkäystään ja kokosi armeijaansa vastahyökkäykseen. Venäläisten epäonnistuttua tuhoamaan Neyn VI Armeijakunnan, Bennigsen pelkäsi venäjän armeijan katkaisemista. Siksi Bennigsen päätti vetäytyä vahvasti linnoitettuun Heilsbergiin (). Heilsbergin taistelu tapahtui 10. kesäkuuta (J: 29. toukokuuta) 1807. Bennigsen raivostui taistelusuunnitelmansa epäonnistuttua. Osten-Sackenin viivästyminen ratkaisi Bennigsen mukaan taistelun. Puhuttelun jälkeen Osten-Sacken erosi välittömästi palveluksesta ja myöhemmin joutui vastaamaan laiminlyönnistään oikeudessa.

Lähteet

Lisätietoa Lessons 1807: Maneuvers of Eylau and Friedland

Kirjallisuutta

Luokka:Vuoden 1807 sotahistoria Luokka:Napoleonin sotien taistelut Luokka:Venäjän taistelut Luokka:Neljännen liittokunnan sota Luokka:Warmia-Masurian voivodikunta

Guttstadtin–Deppenin taistelu

Źródło i licencja