thumb|Heinälatoja Lappajärvellä. Lato on puusta tehty rakennus, jossa säilytetään esimerkiksi heiniä, viljaa, olkia tai rehua.
Käyttö pienoiskuva|oikea|Turvelato Ypäjällä.
Ladon päätarkoitus on ollut säilöä varastoja talven yli karjalle ja ihmisille.Kuisma 2019, s. 133. Pelloilta korjatut ja kuivatetut heinät ajettiin kesällä niittylatoon ja sitten vähitellen talven mittaan hevosreellä pihalatoon, josta ne syötettiin kotieläimille.
Ladoissa voidaan säilyttää monenlaista ainesta, josta kuiva tai kuivuva heinä on ollut ylivoimaisesti tärkein. Rehuvarastona käytetyssä ladossa säilytetään heinän lisäksi esimerkiksi olkea, ruokoa tai kerppuja eli lehtipuiden oksista tehtyä lampaiden talviruokaa. Navetan viereen pystytetyssä rehuladossa säilytetään kaikenlaista karjanruokaa, kuten heinää, kortetta, kaislaa, taarnaa ja lehdeksiä. Olkiladot olivat yleensä riihen jatkeena ja lähellä tallia. Pahnalato sijaitsi puimalan yhteydessä, ja siinä oli taittunutta ja katkeillutta olkea. Puintijätteitä säilytettiin silppuladossa eli törkyladossa, ruumenuksessa, korsussa, kumossa tai riihikumossa. Turveladossa säilytettiin turvetta eläinten kuivikkeeksi ja sammalladossa sammalta. Sysilato oli sepän töissä tarvittavan sysihiilen pieni ja tiivisseinäinen säilytyspaikka. Armeijan tarvitseman salpietarin säilytyspaikka oli salpietarilato. Kalkkilato oli poltetun kalkin säilytyspaikka ja lantalato lannan säilytypaikka. Muita käyttötarkoituksen mukaan nimettyjä latoja olivat puulato, verkkolato, nuottalato, rataslato, liiterilato, venelato ja paattilato.Kuisma 2019, s. 32–36.
Latoja on rakennettu kaikkialla niillä Euroopan alueilla, joilla heinää on täytynyt varastoida ja hirsiä on ollut käytettävissä rakentamiseen. Lato onkin luultavasti keksitty useaan kertaan eri paikoissa toisistaan riippumatta.Kuisma 2019, s. 48. Enimmillään Suomessa arvioidaan 1960-luvulla olleen jopa yli miljoona latoa. Yksi ladonala oli puolen hehtaarin niitty.Kuisma 2019, s. 36. Maatalouden viljelytekniikan muututtua viime vuosikymmeninä latojen tarve on vähentynyt. Heinät pakataan muovilla päällystettyihin isoihin pyöröpaaleihin, jotka voidaan säilyttää ulkona. Tämän takia ladot ovatkin häviämässä tai niissä säilytetään muuta tavaraa, kuten polttopuita tai koneita.Kuisma 2019, s. 135–136.
Lautarakenteisen ladon eräs käyttötarkoitus ovat olleet kesällä latotanssit. Latoja voivat käyttää nykyisin suojanaan myös luonnossa kulkijat, kuten marjastajat ja metsästäjät.Kuisma 2019, s. 136.
Sijainti ja rakenne thumb|Suomalainen heinälato: pärekaton päälle asennettu peltikatto, oven yläpuolella erillinen heinäluukku. Heinäseipäät varastoituna räystään alle. Pihalato sijaitsee joko lähellä navettaa tai jopa navetassa kiinni, heinälato yleensä pellolla tai pellon reunassa.
Ladon paikaksi valittiin pellon tai niityn keskipiste, jolloin heinän kuljetusmatka oli pienin mahdollinen. Paikan tuli olla luonnostaan kuiva, kuten kumpare. Oli hyvä, jos paikalla oli valmiiksi kiviä, joista ladolle saatiin kulmakivet.Kuisma 2019, s. 27–28.
Lato on puusta tehty ilmava laatikko, joka on tarkoitettu säilyttämään sen sisään tuotu aines kuivana ja kunnossa. Ladossa on seinät ja katto sekä lattia, jonka alta ilma kiertää vapaasti.Kuisma 2019, s. 32.
Perinteisen niittyladon pystyi pieni joukko miehiä rakentamaan yhdessä päivässä. Rakennuspuut saatiin viereisestä metsästä. Katto voitiin valmistaa esimerkiksi ruo’osta, rukiinkorsista, kuusenkuoresta tai suoriksi prässätyistä koivuntuohilevyistä, joiden päälle aseteltiin painoiksi malkoja ja joskus kiviä. Katto voitiin tehdä myös haljaksista eli halkaistusta puusta tai kouruiksi veistetystä puusta. Päreistä tehty katto piti uusia 30 vuoden välein. Uusissa lautaladoissa on teollisesti valmistettu katto, joka on peltiä, savesta poltettua kattotiiltä tai pikipintaista kattohuopaa.Kuisma 2019, s. 38–39.
Muodoltaan ladon katto on yleensä kaksilappeinen harjakatto. Itäisessä Suomessa rakennettiin myös yksilappeisia pulpettikattoja. Kattorakenteita on ollut useita erilaisia.Kuisma 2019, s. 39–40.
Ladon lattia rakennettiin kulmakivien, välikivien ja aluskivien päälle. Alinna olivat pohjahirret, joiden päälle lattia ladottiin. Ladon alle syntyi alipaine, joka kuivatti rakennusta ja heinää. Lattiapuita ei tarvinnut kiinnittää paikoilleen. Ladossa saattoi olla loiva ajosilta, jota pitkin heinä ajettiin latoon hevosella tai traktorilla. Ovia oli monenlaisia.Kuisma 2019, s. 41.
Ladon seinät olivat vaakasuuntaan aseteltuja hirsiä tai pystysuuntaisesti aseteltuja lautoja. Seinät saattoivat olla suoria tai ylöspäin leveneviä. Ladon etupäätyyn rakennettiin joskus lippa.Kuisma 2019, s. 41–43. Ladossa ei ole ikkunoita eikä lämmitystä.
Suomalaisia latotyyppejä rakenteen mukaan Kaikkein pienin lato on pikkulato, perusmitoiltaan alle 2 × 3 metriä.Kuisma 2019, s. 55.
Yksiaukkoinen niittylato on pohjapinta-alaltaan noin 3 × 5 metriä, isoimmillaan 5 × 7 metriä.Kuisma 2019, s. 57.
Korpilato rakennettiin nopeasti ja hienostelematta syrjäiseen paikkaan eli korpeen.Kuisma 2019, s. 61.
thumb|right|Pellolle rakennettu vinoseinäinen heinälato Lappajärvellä. Vinoseinäistä latoa kutsutaan myös noppaladoksi. Seinien ylöspäin levenevä muoto on heinän säilytyksen kannalta edullista, sillä tällaiseen latoon ei jää kuollutta tilaa ja myös puutavaraa tarvitaan suhteellisen vähän.Kuisma 2019, s. 65.
Läpiajettava lato on lato, jossa on kaksi niittylatoa vastakkain ja niiden välissä välikkö.Kuisma 2019, s. 67.
Tulva-alueille rakennettiin pylväslatoja, joiden lattiat olivat pylväiden kannattelemina toista metriä maanpinnan yläpuolella.Kuisma 2019, s. 71.
Silmäpuoliladoksi kutsutaan pitkähköä latoa, jonka ovi on päädyn reunassa eikä keskellä.Kuisma 2019, s. 72.
Liiterilato on hongasta neliöön rakennettu monitoimilato, jollaisia löytyy Rovaniemen seudulta.Kuisma 2019, s. 81.
Iso-ovinen laudasta rakennettu heinä- tai olkilato on suuli, ja sitä suurempi kartanoiden heinälato on makasiinilato.Kuisma 2019, s. 46.
Kaarilato on Suomessa harvinainen amerikkalaistyyppinen lato, jonka katto on kaareva.
Pyöröpaalilato on uudenaikainen lato, jonka katto perustuu teollisesti valmistettuihin kattoristikoihin. Tyyppi on syntynyt siitä, kun nurmirehua on alettu korjata pyöröpaaleihin.Kuisma 2019, s. 46, 95.
Jotkin latotyypit ovat jo kadonneet, mutta suomalaisessa maisemassa näkyy yhä muun muassa pikkulatoja, niittylatoja, noppamaisia luhtalatoja, silmäpuolilatoja, läpiajettavia ja parilatoja, pylväslatoja, suuleja, kaarilatoja, makasiinilatoja ja pyöröpaalilatoja.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Maatalousrakennukset Luokka:Maatalouden historia Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit