Lovastatiini (C24H36O5) on statiineihin kuuluva lääkeaine, jota käytetään veren korkean kolesterolipitoisuuden laskuun muun muassa sepelvaltimotaudin hoidossa.
Lääkeaineen löytäminen ja synteesi Lovastatiinin eristi ensimmäisen kerran Alfred Alberts vuonna 1978 Aspergillus terreus -homeesta työskennellessään Merckillä. Vuotta myöhemmin japanilaisen Sankyon tutkijat löysivät sitä Monascus ruber -sienestä. Yhdisteen havaittiin olevan voimakas HMG-CoA-reduktaasin estäjä ja siten estävän elimistön kolesterolisynteesiä ja alentavan kolesterolipitoisuutta. Lovastatiini oli ensimmäinen Yhdysvalloissa FDA:n hyväksymä statiini ja tuli markkinoille vuonna 1987. Lovastatiinille on kehitetty useita kokonaissynteesimenetelmiä, mutta kaupallisesti tehokkain tapa valmistaa yhdistettä on bioteknisesti fermentoinnin avulla käyttäen A. terreus- tai M. ruber -kantoja. Lovastatiinin patentti umpeutui Yhdysvalloissa vuonna 2002. Lovastatiinista voidaan syntetisoida muita statiineja kuten simvastatiinia.Gajanan S. Joshi & James C. Burnett: Cardiovascular Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 2.3.2014Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 2.3.2014
Toimintamekanismi ja käyttö Lovastatiini on aihiolääke, joka metaboloituu eläimillä maksassa CYP3A4-entsyymin vaikutuksesta. Yhdisteen laktonirengas hydrolysoituu ja muodostuva tuote sitoutuu erittäin voimakkaasti HMG-CoA-reduktaasiin inhiboiden sen toiminnan. Täten kolesterolisynteesi estyy ja erityisesti LDL-kolesterolin määrä vähenee. Lovastatiini on lipofiilinen eli rasvahakuinen yhdiste, minkä vuoksi sen ottaminen aterioiden yhteydessä parantaa sen tehoa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Human Metabolome Database (HMDB): Lovastatin Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Lovastatin Bristol University School of Chemistry, Molecule of the Month: Lovastatin
Luokka:Statiinit