thumb|Max von Gallwitz Max Karl Wilhelm von Gallwitz (2. toukokuuta 1852 Breslau, Preussi – 18. huhtikuuta 1937 Napoli, Italia)Hans Möller: Gallwitz, Max Karl Wilhelm von (preußischer Adel 1913) Neue Deutsche Biographie (1964), Deutsche Biographie. Viitattu 29.1.2026. oli saksalainen kenraali, joka toimi komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.
Sotilasura Gallwitz osallistui vapaaehtoisena vuosien 1870–1871 Saksan–Ranskan sotaan ja palveli sen jälkeen upseerina tykistössä, pääesikunnassa ja sotaministeriössä. Hän toimi vuodesta 1903 sotaministeriön osastopäällikkönä, vuodesta 1906 divisioonankomentajana ja vuodesta 1911 tykistön tarkastajana. Hänet ylennettiin 1899 everstiksi, 1903 kenraalimajuriksi, 1906 kenraaliluutnantiksi ja 1911 tykistökenraaliksi sekä aateloitiin 1913.Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 1207 Runeberg.org. Viitattu 7.2.2014.
Maailmansodan puhjettua Gallwitz nimitettiin aluksi länsirintamalle komentamaan kaartin reserviarmeijakuntaa, joka piiritti ja valtasi Namurin elokuussa 1914 yhdessä XI armeijakunnan kanssa. Vielä samassa kuussa hänet kuitenkin siirrettiin 8. armeijan alaisuuteen itärintamalle, jossa hän osallistui Masurian järvien taisteluun ja operaatioihin Puolassa. Helmikuussa 1915 Gallwitz sai komentoonsa aiemman armeijakuntansa ympärille eteläisessä Itä-Preussissa muodostetun ”armeijaryhmä Gallwitzin”, joka elokuussa nimettiin 12. armeijaksi. Hän osallistui suureen hyökkäykseen itärintamalla, mursi venäläisten puolustuslinjan Narewilla ja valtasi Pułtuskin linnoituksen sekä Różanin ja Ostrołękan.Max von Gallwitz Firstworldwar.com. Viitattu 7.2.2014.
Syksyllä 1915 Gallwitz siirrettiin komentamaan 11. armeijaa, joka osallistui Serbian valloitukseen loka–marraskuussa. Hän palasi länsirintamalle maaliskuussa 1916, aluksi Verduniin ”Maasgruppe West” -sotatoimiyhtymän komentajaksi. Heinäkuusta alkaen hän komensi Sommessa Saksan 2. armeijaa sekä jonkin aikaa sen ja 1. armeijan yhdessä muodostamaa uutta ”armeijaryhmä Gallwitzia”, joka osallistui Sommen taisteluun. Joulukuusta 1916 alkaen Gallwitz oli seuraavan kahden vuoden ajan 5. armeijan komentajana Verdunissa. Syyskuusta 1918 sodan loppuun Gallwitz komensi jälleen omaa armeijaryhmää, joka kävi puolustustaisteluita Maasin ja Moselin luona.
Gallwitzia ehdotettiin Saksan valtakunnankansleriksi Theobald von Bethmann Hollwegin erottua vuonna 1917 ja uudelleen sodan lopulla sekä pääesikunnan päälliköksi Paul von Hindenburgin seuraajana syksyllä 1918. Hän erosi armeijasta sodan päätyttyä joulukuun alussa 1918. Vuosina 1920–1924 hän oli Saksalaiskansallisen kansanpuolueen (DNVP) edustajana valtiopäivillä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Saksalaiset kenraalit Luokka:Saksalaiset ensimmäisen maailmansodan sotilaat Luokka:Vuonna 1852 syntyneet Luokka:Vuonna 1937 kuolleet