James Augustine Aloysius Joyce (2. helmikuuta 1882 Dublin, Irlanti – 13. tammikuuta 1941 Zürich, Sveitsi) oli irlantilainen kirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä kirjailijoista. Joycen tunnetuimpia teoksia ovat novellikokoelma Dublinilaisia (1914) sekä romaanit Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta (1916), Odysseus (1922), Finnegans Wake (1939, ei suomennettu). Teoksista varsinkin Odysseus (engl. Ulysses) on laajalti tunnettu ja kiistelty, ja sitä on sanottu yhdeksi 1900-luvun tärkeimmistä kaunokirjallisista teoksista.
Joycen tuotannossa ovat kokemukset Irlannista olennaisia, vaikka hän asui suurimman osan elämäänsä ulkomailla. Kirjojen tapahtumapaikat ja suurin osa teosten aiheista ovat peräisin Irlannista. Joyce loi Dublinista oman kirjallisen pienoismaailmansa.
Nuoruusvuodet Dublinissa
James Joyce syntyi 1882 syvästi katoliseen dublinilaiseen virkamiesperheeseen. Joidenkin väitteiden mukaan synnyinpaikka olisi ollut dublinilainen slummi, mutta todellisuudessa Joycen synnyinkoti oli 41 Brighton Square hyvämaineisessa esikaupungissa.Norris & Flint 1994, s. 13. James Joycen vanhemmat olivat John Joyce ja Mary Jane Murray. Isä-Johnin elämäntyyliä pidettiin tuhlailevana, ja Mary Jane Murrayn isä oli aikoinaan yrittänyt estää tyttärensä kihlautumisen John Joycen kanssa.Norris & Flint 1994, s. 15. Vuonna 1916 ilmestyneessä teoksessaan Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta James Joyce kirjoitti pilkalliseen sävyyn isänsä lukuisista toimista luettelon, jonka mukaan John Joyce oli ”lääketieteen opiskelija, soutaja, tenori, harrastelijanäyttelijä, karjuva poliitikko, vähäinen maanomistaja, pikkusijoittaja, juoppo, mainio seuramies, jutunkertoja, jonkun sihteeri, joku viinatehtaassa, veronkantaja, vararikkoinen ja nykyisin oman menneisyytensä ylistäjä”.Norris & Flint 1994, s. 20.
200px|thumb|Marjorie FitzGibbon, James Joycen patsas, 1990.
Joycen perhe alkoi köyhtyä 1890-luvulla, lähinnä perheen isän John Joycen juopottelun ja huonon taloudenpidon vuoksi. Perheeseen oli syntynyt yhteensä kolmetoista lasta, joista kolme kuoli nuorena. James Joyce itse oli syntyneistä lapsista toinen, eloonjääneistä vanhin.Norris & Flint 1994, s. 24.
Joyce aloitti koulunkäynnin 1888 paikallisessa Clongowes Wood Collegessa. Se oli Kildaren kreivikunnassa sijaitseva jesuiittojen sisäoppilaitos.Norris & Flint 1994, s. 18. Joycen on sanottu olleen hyvä oppilas, vaikka häntä rangaistiin muun muassa ”karkeasta kielenkäytöstä” ja muista pienemmistä rikkeistä.Norris & Flint 1994, s. 19. Joyce joutui lopettamaan koulunkäynnin Clongowes Wood Collegessa 1891, sillä perheen raha-asiat olivat entistä huonommalla tolalla.Norris & Flint 1994, s. 26.
Jonkin aikaa Joyce ja hänen veljensä Stanislaus opiskelivat kristillisessä koulussa North Richmond Streetillä. John Joyce kuitenkin tapasi Clongowes Wood Collegen entisen rehtorin, John Conmeen, jonka ansiosta James ja Stanislaus Joyce pääsivät siirtymään Conmeen Belvedere-jesuiittakouluun. Joycen myöhempien aikojen teoksista Conmeen hahmo esiintyy esimerkiksi Ulysseksessa.
Joyce menestyi koulussa hyvin, ja hän kirjoittautui Dublinin yliopistoon vuonna 1898 opiskellakseen kieliä, etenkin englantia, ranskaa ja italiaa. Hän toimi myös kaupungin kirjallisuus- ja teatteripiireissä, kirjoitti arvosteluja lehtiin ja ainakin kaksi näytelmää.
James Joyce hylkäsi katolisuuden 16-vuotiaana. Tuomas Akvinolaisen filosofiaa hän kuitenkin arvosti koko elämänsä. Joycen kirjassa Odysseus Buck Mulliganin henkilöhahmo toteaa Stephen Dedaluksella olevan ”kirottua jesuiittaverta suonissaan, paitsi että se virtaa vastapäivään”.Riikonen 1985, s. 12. Useissa Joycen teoksissa esiintyvä Stephen Dedalus on Joycen kirjallinen omakuva.Norris & Flint 1994, s. 32.
Jesuiittakoulussa Joyce pääsi tutustumaan yleiseen teologiaan, kristilliseen symboliikkaan ja rituaaleihin sekä latinankieliseen kirjallisuuteen. Tämä tuli myöhemmin esille useissa Joycen teoksissa. Kielistä Joyce tutustui myös latinaan ja saksaan. Joyce ei kuitenkaan monien aikansa kirjailijoiden tapaan opiskellut muinaiskreikkaa, mutta myöhempinä vuosina puhui jonkin verran nykykreikkaa.
Nuoren Joycen kiinnostuksen kohteena olivat hyvin erilaiset kirjailijat, kuten Henrik Ibsen, Dante, Gerhart Hauptmann ja Gustave Flaubert.Riikonen 1985, s. 14. Manner-Euroopasta tulevien taiteilijoiden lisäksi irlantilaista Joycea kiinnostivat myös eräät kotimaan kuuluisuudet. Näitä irlantilaisia olivat esimerkiksi William Butler Yeats ja John Millington Synge. Joyce käänsi yhden Syngen näytelmän italiaksi.
1900-luvun alku
Joyce muutti Pariisiin 1902 opiskellakseen lääkäriksi ja tutustuakseen sen vireään taiteilijakaupunginosaan Montparnasseen. Aluksi Joyce hankki elantonsa kirjallisuusarvostelijana sanomalehdissä, mutta tätä uraa kesti vain vuoden verran.Norris & Flint 1994, s. 36. Asuessaan Pariisissa Joyce joutui kokemaan kylmää ja nälkää ja hän velkaantui.Norris & Flint 1994, s. 39.
Joyce palasi vuonna 1903 Irlantiin, jossa hänen äitinsä oli kuolemassa syöpään. Joyce viipyi Irlannissa äitinsä sairauden ajan. Tänä aikana perheen isän juopottelu lisääntyi entisestään. John Joycen kerrotaan eräänä iltana tulleen humalapäissään kotiin ja huutaneen raivoissaan sairaalle vaimolleen: ”Olen poikki, en kestä enää! Jos et parane, niin kuole! Kuole ja ole kirottu!”Norris & Flint 1994, s. 41. Tilanne oli johtaa tappeluun Joycen isän ja nuoremman veljen välillä. James Joyce ei äitinsä pyynnöistä huolimatta suostunut ripittäytymään eikä osallistumaan pääsiäismessuun. Vielä äitinsä kuolinvuoteella Joyce kieltäytyi polvistumasta vuoteen ääreen, vaikka hänen enonsa niin vaati.Norris & Flint 1994, s. 42.
Seuraavan vuoden tammikuussa syntyi yhdessä päivässä esseetarina Taiteilijan omakuva, jonka hän myöhemmin laajensi romaaniksi. 17. tammikuuta kirjoitettu luonnos oli alkujaan vain nimellä ”Taiteilijan muotokuva", kunnes Joyce laajensi hiomattoman tekstinsä romaanimuotoiseksi tarinaksi Stephen Hero. Tarina jäi kuitenkin julkaisematta, mutta siitä muovautui myöhemmin teos Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta. Aikakauslehdet eivät kuitenkaan suostuneet julkaisemaan tätäkään teosta. Omaelämäkerrallisen kertomuksensa lisäksi Joyce kirjoitti kolme tarinaa, jotka myöhemmin olivat Dublinilaisia -teoksen kannalta merkityksellisiä. Noissa kolmessa tarinassa Joyce käytti allekirjoituksena Stephen Daedalusta.Norris & Flint 1994, s. 50.
10. kesäkuuta 1904 Joyce huomasi kadulla kauniina pitämänsä nuoren naisen, josta myöhemmin tuli hänen rakastettunsa Nora Barnacle. Joycen onnistui järjestää tapaaminen 16. kesäkuuta.Norris & Flint 1994, s. 47. Tämä oli myöhemmin Joycelle tärkeä päivämäärä, sillä esimerkiksi Joycen pääteoksena pidetty Ulysses sijoittuu juuri kesäkuun 16. päivään 1904. Kirjassa esiintyy myös sama dublinilainen esikaupungin ranta, jolla Joyce tapasi Nora Barnaclen kyseisenä päivänä.
Syyskuussa 1904 Joyce asui pari päivää lääketieteen opiskelija Oliver St. John Gogartyn luona. Myöhemmin Gogarty oli esikuvana Ulysseksessa esiintyvän Buck Mulliganin hahmolle. Joyce, Gogarty ja seurueeseen kolmantena jäsenenä kuulunut Samuel Chenevix Trench asettuivat asumaan pieneen puolustustorniin, joka oli aikoinaan rakennettu Napoleonin hyökkäyksen varalta. Sama torni esiintyi myöhemmin myös Ulysseksen alussa. Kolmikon yhteinen aika tornissa loppui kuitenkin lyhyeen, sillä muutaman päivän kuluttua Trench näki painajaista, otti puoliunessa valmiiksi ladatun revolverinsa, ampui huoneen takkaan ja oli osua Joyceen.Norris & Flint 1994, s. 53.
Joyce ”karkasi” rakastettunsa Nora Barnaclen kanssa vuonna 1904 Zürichiin. Molemmat olivat taloudellisesti tiukoilla, eivätkä he pyytäneet vanhemmiltaan lupaa epäviralliselle liitolleen. Heitä on myöhemmin kuvailtu hyvinkin erilaisiksi, sillä Joyce oli sivistynyt aloitteleva kirjailija, kun taas Nora Barnacle oli ammattiltaan huonesiivooja.Norris & Flint 1994, s. 49. Joyce toivoi saavansa Zürichistä työpaikan opettajana, mutta toive ei toteutunut. Zürichistä hän ja Nora siirtyivät nykyisen Kroatian alueella sijaitsevaan Pulaan. Jo muutaman kuukauden kuluttua he siirtyivät Triesteen. Samalla Joycen kirjallinen työ eteni, ja vuoden 1905 lopussa hänellä oli valmiina sekä alkuperäisversio Dublinilaisista että runoteos Kamarimusiikkia.Norris & Flint 1994, s. 54. Teosten julkaiseminen sen sijaan osoittautui hankalammaksi. Joycen tosin onnistui saada lontoolainen kustantaja Grant Richards kiinnostumaan Dublinilaisista, mutta hanke kaatui kirjanpainajan vastustukseen. Kirjanpainaja esimerkiksi piti joitain Joycen tarinoita liian epäsiveellisinä julkaistavaksi.Norris & Flint 1994, s. 55. Joycen vastaus kustantaja Richardsille oli:
Dublinilaisten julkaisu sekä Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta thumb|left|Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta -teoksen kansi. Itse teos valmistui 1916, mutta sen pohjana olleen esseen Taiteilijan omakuva Joyce luonnosteli yhdessä päivässä 1904.
Vuonna 1905 Joyce ja Nora Barnacle saivat ensimmäisen lapsensa Giorgion. Vuonna 1907 perheeseen syntyi seuraava lapsi, tytär Lucia. Noina vuosina Joycen kirjallinen ura alkoi edistyä, sillä 1909 hänen onnistui lopultakin saada kustantaja Dublinilaisille. Dublinin-matkansa aikana hän teki sopimuksen kustannusyhtiö Maunsel & Companyn kanssa.Norris & Flint 1994, s. 57.
Myöhemmin Triestessä Joyce sai sisarensa puheista ajatuksen perustaa elokuvateatteri Dubliniin. Joyce esitteli suunnitelmansa paikallisille elokuvateatteriyrittäjille, ja vuonna 1909 hän palasi jälleen Irlantiin vuokratakseen tilat teatteria varten. Nimen Volta saanut teatteri avattiin samana vuonna.Norris & Flint 1994, s. 59. Volta-teatteri aloitti menestyksekkäästi, mutta pian Joyce sai vaivakseen vuokraisäntänsä. Häneltä vaadittiin maksua maksamattomista vuokrista, ja koko Joyce-suvun molemmat haarat sekä Dublinissa että Triestessä uhattiin haastaa samanaikaisesti oikeuteen.Norris & Flint 1994, s. 61. Kaiken lisäksi Maunsel & Company ei ollut vieläkään sopimuksesta huolimatta julkaissut Dublinilaisia.
Kun Nora Barnacle lähti heinäkuussa 1912 tapaamaan äitiään, myös Joyce matkusti pian takaisin Irlantiin. Siellä hän kävi uusia vaivalloisia neuvotteluja Maunsel & Companyn kanssa. Lopulta yrityksen edustaja George Robert ilmoitti, että yritys oli päättänyt hävittää Dublinilaisten oikovedosliuskat.Norris & Flint 1994, s. 62. Joycella itsellään oli kuitenkin näistä liuskoista jäljennökset, ja hän yritti tuloksetta tarjota ainoaa kappaletta muille kustantajille. Junamatkan aikana Joyce kirjoitti kustantajista satiirin:
Joyce joutui odottamaan vielä kaksi vuotta, ennen kuin Grant Richards lopulta hyväksyi Dublinilaisten julkaisemisen. Teokseen oli tehtävä vain vähäisiä muutoksia, ja se ilmestyi lopulta kesäkuussa 1914. Dublinilaisten jälkeen Joyce keskittyi seuraavaan teokseensa, Taiteilijan omakuvaan nuoruuden vuosilta. Jo maaliskuussa 1914 Joyce oli siirtynyt kirjoittamaan Ulyssesta, ja 1916 ilmestyi jo kauan luonnosvaiheessa valmiina ollut Taiteilijan omakuva. Se ei kuitenkaan saavuttanut kriitikoiden suosiota. Literary World -lehti kommentoi sitä sanoen: ”Herra Joycen uudesta kirjasta on hyvin vaikea sanoa mitään.”Norris & Flint 1994, s. 104. Everyman taas totesi: ”Herra Joyce on älykäs kirjailija, mutta olisi omimmalla alueellaan kirjoittaessaan viemäreistä.”
Vuodet Ulysseksen parissa Ulysseksen kirjoittaminen thumb|200px|Vuodesta 1917 alkaen Joycen näössä alkoi esiintyä ongelmia. Hän joutui käymään elämänsä aikana läpi yksitoista silmäleikkausta.Norris & Flint 1994, s. 105. Joycen silmäsairaus näkyy tässä vuonna 1922 tehdyssä piirroksessa.
Alun perin Joyce oli ajatellut Ulyssesta novelliksi Dublinilaisiin.Norris & Flint 1994, s. 107. Hän on sanonut, että Homeroksen Odysseian henkilöhahmo Odysseus (englanniksi ”Ulysses”) oli aina kiinnostanut häntä. Sen lisäksi, että Ulysses sisälsi nykyaikaisen yhteen päivään sijoitetun odysseian, se oli Joycen mukaan myös ”eeppinen kertomus kahdesta rodusta”, irlantilaisista ja juutalaisista.