Gottlieb von Jagow (22. kesäkuuta 1863 Berliini – 11. tammikuuta 1935 Potsdam) oli saksalainen diplomaatti, joka toimi Saksan keisarikunnan ulkoministerinä vuosina 1913–1916. Hän menetti otteensa Saksan ulkopolitiikasta ensimmäisen maailmansodan aikana.Florian Altenhöner: Jagow, Gottlieb von 1914-1918-online. International Encyclopedia of the First World War. Viitattu 21.1.2017.
Jagow syntyi aateliseen maanomistajaperheeseen ja oli koulutukseltaan juristi. Hän aloitti diplomaattiuransa vuonna 1895. Jagow oli vuodesta 1906 Saksan ulkoministeriön esittelyneuvoksena, 1907–1909 lähettiläänä Luxemburgissa ja 1909–1913 suurlähettiläänä Roomassa.Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 729 Runeberg.org. Viitattu 12.1.2014. Ulkoministeri Alfred von Kiderlen-Waechterin kuoltua sydänkohtaukseen Jagow suostui vastentahtoisesti hänen seuraajakseen tammikuussa 1913. Jagow oli luonteeltaan vetäytyvä ja varovainen. Hän pyrki aluksi parantamaan Saksan suhteita Englantiin ja sai muun muassa 1914 neuvoteltua yhteisymmärryksen Bagdadin rautatietä koskeneessa kiistassa. Jagow myös varoitti Saksan muuta johtoa siitä, että sodan puhjetessa Manner-Euroopassa Englanti ei välttämättä jäisi puolueettomaksi vaan saattaisi liittyä Saksan vihollisiin. Ensimmäiseen maailmansotaan johtaneen heinäkuun kriisin aikana vuonna 1914 hän kuitenkin asettui tukemaan kansleri Theobald von Bethmann Hollwegia tämän vaatiessa Saksan ehdotonta tukea Itävalta-Unkarille Serbiaa vastaan, eikä pyrkinyt puuttumaan tapahtumien etenemiseen.Gottlieb von Jagow Firstworldwar.com. Viitattu 12.1.2014.
Jagow vastusti Saksan Schlieffen-suunnitelmaan sisältynyttä hyökkäystä Ranskaan puolueettoman Belgian kautta. Hyökkäyksen pysähdyttyä syksyllä 1914 hän kannatti rauhanneuvotteluihin ryhtymistä, mutta ei saanut tukea. Jagow vastusti myös meriministeri Alfred von Tirpitzin vaatimusta rajoittamattoman sukellusvenesodan aloittamisesta, sillä hän aavisti sen johtavan lopulta Yhdysvaltojen sodanjulistukseen Saksalle. Saksan ylin sodanjohto alkoi halveksia pelkurina pidettyä Jagow’ta. Vastahankansa vuoksi hänet siirrettiin pois ulkoministerin paikalta marraskuussa 1916 ja hänen seuraajakseen tuli Arthur Zimmermann. Sodan päätyttyä Jagow julkaisi vuonna 1919 muistelmateoksen Ursachen und ausbruch des Weltkriegs (”Maailmansodan syyt ja puhkeaminen”).
Lähteet
Luokka:Saksan ulkoministerit Luokka:Vuonna 1863 syntyneet Luokka:Vuonna 1935 kuolleet