thumb|Ruhtinas Mikael Obrenović III. pienoiskuva|Ruhtinas Mikael Obrenović III, Jovan Popović 1841. Mikael Obrenović III () ; (16. syyskuuta (J: 4. syyskuuta) 1823 Kragujevac – 10. kesäkuuta (J: 29. toukokuuta) 1868 Kosutnjak, lähellä Belgradia)Michael III Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.11.2013. (viite päivitetty 26.2.2020) oli Serbian ruhtinas vuosina 1839–1842 ja 1860–1868. Hänet salamurhattiin vuonna 1868.
Suku ja koulutus
Mikael oli ruhtinas Miloš Obrenovićin ja Ljubica Vukomanovićin (1785–1843) toiseksi vanhin poika, ja hän peri kruunun vanhemman veljensä Milanin kuoltua 8. heinäkuuta 1839. Saatuaan Osmanien valtakunnan hyväksynnän hän astui hallitsijan tehtäviin seuraavana vuonna. pienoiskuva|Mikael Obrenović maanpakonsa aikana, Anastas Jovanovićin valokuva n. 1856.
Ensimmäinen ruhtinaskausi Hän halusi jatkaa isänsä työtä kaikkien Serbian kansan ja mahdollisuuksien mukaan kaikkien muiden Balkanin kristittyjen vapauttamiseksi suorasta Turkin vallasta. Vaikka tämä ohjelma teki sulttaani Abd-ul-Mejidista vihamielisen, se ei myöskään onnistunut saamaan Itävallan tukea, joka ei halunnut kunnianhimoisen Serbian avaavan idän kysymystä. Hänen pyrkimystensä Venäjällä löytämä tuki lisäsi Turkin ja Itävallan epäilyksiä ruhtinaan toimintaa kohtaan. Samaan aikaan poliittinen tilanne kotimaassa ei ollut suotuisa hänen Turkin-vastaiselle politiikalleen. Valta oli miesten käsissä, jotka olivat pakottaneet Miloš Obrenović I:n luopumaan vallasta ja pelkäsivät, että Obrenović III saattaisi kostaa isänsä puolesta. He ajattelivat turvallisemmaksi korvata hänet valtaistuimella miehellä, joka ei ollut Obrenović ja joka olisi heille henkilökohtaisesti kiitollinen asemastaan. Hänet syöstiin vallasta vuonna 1842 senaattori Vučićin johtaman kapinan seurauksena. Ruhtinas Mikael lähti maasta ja hänen tallimestarinsa, Aleksanteri Karađorđević valittiin Serbian ruhtinaaksi.
Sen jälkeen hän eli maanpaossa pääasiassa opiskellen Wienissä ja matkusteli etenkin Englannissa, mutta pääsi palaamaan Serbiaan, kun hänen jo aiemmin syrjäytetty isänsä palautettiin valtaistuimelle vuonna 1858. Mikael toimi sen jälkeen armeijan ylipäällikkönä ja kohosi uudelleen Serbian ruhtinaaksi isänsä kuoltua 26. syyskuuta 1860.Nordisk familjebok (1914), s. 422–423 Runeberg.org. Viitattu 15.11.2013.
Paluu ruhtinaaksi Vuonna 1858 serbialaiset, syrjäytettyään ruhtinas Aleksanteri Karađorđevićin kutsuivat takaisin Mikaelin isän Miloš Obrenovitš I:n. Mikael palasi Serbiaan ja isänsä kuoltua vuonna 1860 nousi Serbian valtaistuimelle toisen kerran. Hänen julistuksensa, "että tästä lähtien laki on Serbian korkein tahto", aloitti uuden aikakauden, jolloin vallitsi tiukka laillisuus ja samalla täydellinen vapautuminen ulkomaisista vaikutteista ja erityisesti Turkin puuttumisesta Serbian sisäisiin asioihin. pienoiskuva|Ruhtinas Mikael Obrenović III, Johann Böss n. 1859–1860. pienoiskuva|Ruhtinaan "Vanha palatsi" (Stari Dvor) Belgradissa. Vanha perustuslaki, jonka sulttaani Abd-ul-Mejid myönsi Serbialle sen yliherrana ja tsaari Serbian suojelijana jo vuonna 1839, hylättiin ja korvattiin perustuslailla, joka rajoitti oligarkkisen senaatin valtaa ja antoi tietyn osuuden lainsäädännössä "Narodna Skupštinalle" (kansalliskokoukselle). Mikael perusti Serbian kansallisen armeijan ja lisäsi vakinaista armeijaa. Kaikkia julkishallinnon aloja uudistettiin, ja Serbiaa, joka oli siihen asti puoliksi itämainen ja puoliksi patriarkaalinen valtio, johdettiin päättäväisesti kohti eurooppalaisessa mielessä sivistynyttä maata. Kun turkkilainen varuskunta pommitti Belgradia sen linnoituksesta vuonna 1862, ruhtinas Mikael onnistui eurooppalaisen diplomatian tukemana saamaan joitakin Serbian pienempiä linnoituksia evakuoitua, mutta Belgradin vahva linnoitus oli edelleen turkkilaisten joukkojen varuskunta. Ruhtinas Mikael teki nyt voimakkaita poliittisia ja sotilaallisia valmisteluja sotaa varten Turkkia vastaan. Hän teki salaisia sopimuksia Bulgarian, Bosnian ja Albanian johtajien kanssa, liiton Montenegron kanssa ja sopimuksen Kreikan kanssa, tarkoituksenaan, että ne kaikki nousisivat aseisiin, jos Serbia julistaisi sodan Turkille. Hän onnistui jopa saamaan Itävallan lupauksen, että se noudattaisi ystävällistä puolueettomuutta eikä vastustaisi Bosnian suurimman osan lopullista liittämistä Serbiaan, ja sai itselleen Napoleon III:n ja tämän hallituksen tuen.
Vuoden 1867 alussa hän pyysi virallisesti Korkeaa porttia eli Osmanien valtakunnan keskushallintoa (باب عالی; Bâb-ı Âlî or Babıali) vetämään turkkilaiset varuskunnat pois Belgradin linnoituksesta sekä kahdesta muusta vähemmän tärkeästä linnoituksesta. Jonkin aikaa oli mahdollista, että Serbian ja Turkin välillä syttyisi sota keväällä 1867, mutta rauha säilyi Ison-Britannian toiminnan ansiosta. Se neuvoi sulttaani Abd-ul-Azizia vetämään turkkilaiset varuskunnat pois Serbian linnoituksista. Tämä Venäjän, Ranskan ja Itävallan tukema neuvo sai lopulta sulttaanin hyväksymään. Linnoitukset luovutettiin 26. huhtikuuta 1867 prinssi Mikaelille, joka meni pian sen jälkeen Konstantinopoliin kiittämään sulttaania henkilökohtaisesti. pienoiskuva|Ruhtinas Mikael III:n ratsastajapatsas Belgradissa, kuvanveistäjä Enrico Pazzi 1882. Mikael oli saanut länsimaisen koulutuksen ja osoittautui valistuneeksi hallitsijaksi, joka pyrki edistämään oikeusvaltion kehittämistä aiemman despoottisen hallinnon sijaan. Vuonna 1861 hyväksytty uusi perustuslaki toisaalta lisäsi ruhtinaan valtaoikeuksia, ja vähitellen hänen hallintonsa muuttui itsevaltaisemmaksi. Mikaelin valtakaudella perustettiin vakinainen asevelvollisuusarmeija (1861), valtion hypoteekkipankki (1862), Serbian oppineiden seura (1864) ja kansallisteatteri sekä otettiin käyttöön oma valuutta (1868). Eurooppalaisten suurvaltojen tuella Mikael onnistui vähitellen irrottamaan Serbian osmanien valtapiiristä. Vuonna 1867 turkkilaiset joutuivat luopumaan viimeisistä linnakkeistaan ja vetivät sotajoukkonsa kokonaan pois Serbiasta. Mikael pyrki myös yhdistämään eteläslaavit turkkilaisvastaiseksi Balkanin liitoksi, mutta tämä liitto hajosi pian hänen kuoltuaan.
Ruhtinas Mikaelin politiikka oli menestyksekästä, mutta se oli lyhytaikaista. Ryhmä nuoria miehiä, jotka olivat enimmäkseen saaneet koulutuksensa Ranskassa ja Saksassa, aloitti nyt liberaalin liikkeen Yovan Ristichin (tai Ristichin) johdolla. He halusivat liberaalimman perustuslain kuin se, jonka ruhtinas Mikael oli antanut; ja tämä liike pyrki heikentämään hänen suosiotaan.
Ruhtinas Mikael erosi — joittenkin lähteitten mukaan harkitsi eroa — ensimmäisestä vaimostaan Júlia Hynuadista avioliiton lapsettomuuden vuoksi; toisen lähteen mukaan ero tuli vuonna 1865 Júlian uskottomuuden vuoksiJovanović, Jelena & Kovčić, Tijana & Nikolić, Jelena: "Mihailo Obrenović: 150 godina od ubistva kneza" (PDF). Istorijski Arhiv Beograda, 2018..S. 6. ja kihlautui serkkunsa, prinsessa Anka Obrenovićin tyttären Katarina Konstantinovićin (1848–1910) kanssa. Toisten tietojen mukaan Katarina oli hänen rakastajattarensa. Mikael salamurhattiin 10. kesäkuuta 1868 hänen ollessaan kävelyllä Topčiderin puistossa Katarinan ja serkkunsa kanssa. Myös serkku Anka Obrenović sai surmansa. Syyllisiksi epäiltiin kilpailevan Karađorđevićin suvun kannattajia tai jopa nimettyinä entisen valtiosihteeri ruhtinas Aleksanteri Karađorđevićin ja tämän kahden langon muodostama salaliitto.
Uudeksi hallitsijaksi tuli Mikaelin 13-vuotias serkunpoika Milan.
Avioliitto ja jälkeläiset Mikael avioitui 1. elokuuta 1853 kreivitär Júlia Hunyady de Kéthelyn (1831–1919) kanssa Wienin Venäläisessä kappelissa. Júlia oli kreivi Ferenc Hunyady de Kéthelyn ja kreivitär Julia Zichy de Zich et Vásonkeőn nuorin lapsi ja ainoa tytär. Avioliitto osoittautui onnettomaksi ja lapsettomaksi.
Mikaelilla oli avioton lapsi Velimir Mihailo Teodorović (1849–1898) aiemman steiermarkilaisen tai slovenialaisen rakastajattarensa Maria Berghausin kanssa. Isä piti pojasta huolta, mutta ei aikonut ottaa tätä mukaan kruununperimysjärjestykseen. Velimir Teodorović kuoli Münchenissä ja testamenttasi koko omaisuutensa Serbian valtiolle.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Serbian hallitsijat Luokka:Serbialaiset henkirikosten uhrit Luokka:Vuonna 1823 syntyneet Luokka:Vuonna 1868 kuolleet