Kissansilmäsumu (NGC 6543) on planetaarinen sumu Lohikäärmeen tähdistössä. Se on rakenteeltaan monimutkaisimpia tunnettuja planetaarisia sumuja.
Kissansilmäsumun löysi William Herschel 15. helmikuuta 1786. Kohde oli ensimmäinen planetaarinen sumu, jonka spektriä tutkittiin. Vuonna 1864 William Huggins tutki kohdetta spektrometrillä. Hän huomasi kohteen spektrin olevan täysin erilainen tähtien spektreihin verrattuna. Se koostui vain muutamista emissioviivoista, mikä oli ensimmäinen viittaus siitä, että planetaariset sumut koostuvat hyvin harvasta kaasusta.
Kissansilmäsumu muodostui noin 1 000 vuotta sitten, kun ikääntyvä tähti päätti elinkaarensa ja sinkosi uloimpia kaasu- ja pölykerroksiaan avaruuteen. Nämä kerrokset ympäröivät nyt kuumaa planetaarisen sumun ydintä (PNN), joka saa ne hehkumaan. Planetaariset sumut ovat lyhytikäisiä, ja Kissansilmäsumu hajaantuu muutaman tuhannen vuoden kuluessa, jolloin sen keskustähti jäähtyy ja himmenee valkoiseksi kääpiöksi.
Sumu koostuu pääasiassa vedystä ja heliumista, ja siinä on pienempiä määriä raskaampia alkuaineita, kuten hiiltä, typpeä ja happea. Sen laajeneminen tapahtuu noin 16,4 km/s nopeudella. Infrapunahavainnot ovat paljastaneet viileää tähtipölyä ja molekyylivetyä sumun ulkohalossa, mikä viittaa iskuaaltoihin. Sumun ulkohalo on halkaisijaltaan yli kolme valovuotta ja koostuu aiemmin sinkoutuneesta materiaalista.
Keskustähti (HD 164963) on O7 + WR-tyyppinen tähti, joka on noin 10 000 kertaa Aurinkoa kirkkaampi, mutta vain 0,65 Auringon säteen kokoinen. Sen lämpötila on noin 80 000 kelviniä, ja se menettää massaa nopeassa tähtituulessa noin 20 biljoonaa tonnia sekunnissa. Tähti oli alun perin noin viisi kertaa Auringon massainen, mutta sen massa on nyt hieman yli yhden auringonmassan.
Sumun monimutkainen rakenne sisältää solmuja, kuplia, samankeskisiä kaasukehäjä ja suihkuja, jotka on havaittu Hubble-avaruusteleskoopin korkean resoluution kuvissa. Rakenteen uskotaan mahdollisesti johtuvan kaksoistähtijärjestelmästä, vaikka kaksoistähden olemassaoloa ei ole vielä vahvistettu. Sumun keskellä on kuuma kaasukehä, ja sen ulkoreunoilla on symmetrisiä renkaita, jotka ovat todennäköisesti peräisin tähtituulen ja aiemmin sinkoutuneen materiaalin vuorovaikutuksesta.
Kissansilmäsumu on ollut tutkimuskohteena monilla aallonpituuksilla, mukaan lukien röntgen- ja infrapunahavainnot. Röntgenhavainnot osoittavat kuumaa, miljoonien asteiden kaasua, joka on seurausta tähtituulen ja sumun materiaalin vuorovaikutuksesta. Vuonna 2021 sumusta luotiin 3D-malli, joka paljasti symmetrisiä renkaita ja suihkuja, viitaten kaksoistähtijärjestelmään.
Sumu sijaitsee lähellä pohjoisen ekliptisen navan suuntaa ja on helposti havaittavissa pohjoisilla leveysasteilla. Se näkyy teleskoopeissa sinivihreänä levynä, jossa on monimutkaisia rakenteita. Paras aika tarkkailla sumua on heinäkuussa, jolloin Lohikäärmeen tähdistö on näkyvissä iltataivaalla.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Planetaariset sumut Luokka:Lohikäärmeen tähdistö 6543