Käräjäkartano oli aiemmin Ruotsissa ja Suomessa käräjiä varten rakennettu talo, jonka rakentaminen oli käräjäkunnan asukkaiden vastuulla.
Historia Vuoden 1734 lakia edeltävässä lainsäädännössä oli määrätty, että jokaisessa kihlakunnassa tai Suomessa käräjäkunnassa tuli olla käräjäkartano. Nämä määräykset saivat vuoden 1734 lain rikoskaaressaRikoskaari (1734), 26. luku 4 §. sellaisen muodon, että käräjäkartanon rakentaminen jätettiin käräjäkuntalaisten omaan harkintaan.
Käräjätalon rakentaminen Jos käräjäkartano rakennettiin, se oli sijoitettava ”tavalliseen käräjäpaikkaan” taikka maaherran määräämään, yleisölle sopivaan paikkaan. Kartanossa tuli olla suuri tupa ja kaksi kamaria, joita käräjäkuntalaiset olivat velvolliset pitämään kunnossa, mutta eivät lämmittämään, paitsi jos käräjäkuntalaiset olivat lämmittämiseen erikseen suostuneet.Kuninkaallinen kirje 15.6.1778.
Käräjäkartanon rakentamiseen ja kunnossapitoon ottivat osaa kaikki käräjäkuntalaiset manttaalin mukaan, lukuun ottamatta sätereitä ja karjataloja sekä sätereihin yhdistettyjä piiritaloja.Ritariston ja aatelin erioikeudet 16.10.1723.
Vankihuone Jokaisen käräjäkartanon yhteydessä tuli olla myös vankihuone, jossa voitiin säilyttää mies- ja naispuolisia vankeja erillään toisistaan. Tämän vankihuoneen olivat käräjäkuntalaiset velvollisia pitämään lämpimänä kylminä vuodenaikoina.
Talon vuokraus Niissä käräjäkunnissa, joissa ei ollut käräjätaloa, olivat käräjäkuntalaiset velvolliset suorittamaan tuomarille korvauksen käräjäkartanon vuokrauksesta. Tällaista korvausta suoritettiin tavallisesti kappa jyviä talonsavulta, ja tätä maksua kannettiin käräjähuonevuokrakapan nimellä.
Katso myös Käräjähuone
Lähteet
Lakiviitteet
Luokka:Suomen oikeushistoria Luokka:Ruotsin oikeushistoria