Troy Kenneth Aikman (s. 21. marraskuuta 1966, West Covina, Kalifornia) on yhdysvaltalainen entinen amerikkalaisen jalkapallon pelinrakentaja (engl. quarterback), joka pelasi koko 12 kautta kestäneen ammattilaisuransa NFL-liigan Dallas Cowboysissa vuosina 1989–2000.
Hän johti Cowboysin kolmeen Super Bowl -voittoon (XXVII, XXVIII ja XXX) ja muodosti yhdessä Emmitt Smithin ja Michael Irvinin kanssa joukkueen 1990-luvun menestyksen keskeisenä pidetyn Triplets-hyökkäyskolmikon. Aikman valittiin kuudesti Pro Bowliin ja palkittiin Super Bowl XXVII:n arvokkaimpana pelaajana. Hänet valittiin Pro Football Hall of Fameen vuonna 2006 ja College Football Hall of Fameen vuonna 2008.
Peliuransa jälkeen Aikman siirtyi televisioon amerikkalaisen jalkapallon asiantuntijakommentaattoriksi. Hän aloitti vuonna 2001 Fox Sportsin NFL-lähetyksissä ja työskenteli pitkään selostaja Joe Buckin kanssa. Buckista ja Aikmanista tuli NFL-historian pitkäaikaisin televisiolähetysten selostajapari. Vuodesta 2022 lähtien Aikman on toiminut Buckin työparina ESPN:n Monday Night Football -lähetyksissä, joissa hän jatkaa edelleen asiantuntijakommentaattorina.
Aikman on peli- ja televisiouransa ohella osallistunut liiketoimintaan sekä lasten terveyttä ja koulutusta tukevaan hyväntekeväisyystyöhön.
Varhaisvuodet ja yliopistoaika
Lapsuus ja lukio Aikman syntyi West Covinassa Kaliforniassa ja vietti varhaislapsuutensa lähikaupunki Cerritosissa. Hänen ollessaan 12-vuotias perhe muutti Henryettaan Oklahomaan, jossa Aikman varttui kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla maatilalla.
Henryettan lukiossa Aikman pelasi sekä amerikkalaista jalkapalloa että baseballia ja sai All-State-tason tunnustusta. Hän menestyi myös opinnoissaan ja valmistui lukionsa priimuksena.
Oklahoma Sooners Lukion jälkeen Aikman rekrytoitiin yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista pelinrakentajista University of Oklahoman jalkapallo-ohjelmaan, jota valmensi Barry Switzer. Hän pelasi kaudella 1984 varapelinrakentajana Soonersin pääasiassa wishbone-hyökkäystä käyttäneessä joukkueessa.
Kaudella 1985 Oklahoma lisäsi hyökkäykseensä Aikmanin vahvuuksia hyödyntävää heittopeliä, ja hänestä tuli joukkueen aloittava pelinrakentaja. Hänen kautensa päättyi kuitenkin ottelussa Miami Hurricanesia vastaan, kun puolustaja Jerome Brownin taklaus aiheutti Aikmanille vakavan jalkavamman.
Aikmanin tilalle noussut tulokaspelinrakentaja Jamelle Holieway johdatti Soonersin takaisin juoksupainotteiseen wishbone-hyökkäykseen ja lopulta kauden 1985 kansalliseksi mestariksi. Joukkueen menestyksen myötä Oklahoma jatkoi wishbone-järjestelmällä, joka ei sopinut Aikmanin vahvuuksiin heittävänä pelinrakentajana. Switzerin tukemana Aikman päätti siirtyä yliopistoon, jossa hän voisi pelata NFL:n hyökkäyksiä muistuttavassa heittopainotteisessa järjestelmässä, ja valitsi UCLA:n.
UCLA Bruins Aikman siirtyi UCLA:han vuoden 1986 alussa. NCAA:n tuolloisten siirtosääntöjen vuoksi hän ei saanut pelata ensimmäisellä kaudellaan, joten hänen UCLA-uransa käsitti kaudet 1987 ja 1988.
Kaudella 1987 Aikman nousi Bruinsin aloittavaksi pelinrakentajaksi. UCLA päätti kauden 10 voittoon ja kahteen tappioon, ja Aikman valittiin Pac-10-konferenssin vuoden hyökkäyspelaajaksi. Bruins päätti kautensa 20–16-voittoon Floridasta Aloha Bowlissa.
Aikman nousi viimeisellä yliopistokaudellaan 1988 maan johtavien pelinrakentajien joukkoon. Hän heitti 2 771 jaardia ja 24 touchdownia ja voitti Davey O'Brien Awardin Yhdysvaltain parhaana yliopistopelinrakentajana. Hän oli consensus All-American -valinta ja sijoittui kolmanneksi Heisman Trophy -äänestyksessä Barry Sandersin ja Rodney Peeten jälkeen. UCLA nousi kauden aikana hetkellisesti Associated Pressin valtakunnallisen mediaäänestyksen ykköseksi.
Kauden päätteeksi UCLA kohtasi 1989 Cotton Bowl Classicissa Arkansasin. Aikman johdatti Bruinsin 17–3-voittoon ja valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hän päätti UCLA-uransa kahteen peräkkäiseen 10 voiton kauteen ja nousi keväällä 1989 NFL:n varaustilaisuuden kärkipelaajaksi. NFL-ura
Varaus ja Cowboysin jälleenrakennus (1989–1990) Dallas Cowboys varasi Aikmanin ensimmäisenä pelaajana vuoden 1989 NFL Draftissa. Varaus tapahtui pian sen jälkeen, kun Jerry Jones oli ostanut seuran helmikuussa 1989 ja palkannut päävalmentajaksi University of Miamin entisen päävalmentajan Jimmy Johnsonin.
Aikman nimettiin tulokaskaudellaan heti aloittavaksi pelinrakentajaksi joukkueeseen, joka oli jälleenrakennuksessa Tom Landryn pitkän päävalmentajakauden jälkeen. Cowboys voitti kaudella vain yhden ottelun (1–15), eikä Aikman voittanut yhtäkään 11 ottelusta, jotka hän aloitti. Hän heitti yhdeksän touchdownia ja 18 syötönkatkoa. Joukkueen uudelleenrakennuksen kannalta merkittäväksi muodostui tähtikeskushyökkääjä Herschel Walkerin kauppaaminen Minnesota Vikingsiin lokakuussa 1989. Dallas sai kaupassa useita varausvuoroja, joita se käytti myöhemmin 1990-luvun mestaruusjoukkueidensa rakentamiseen.
Kaudella 1990 Cowboys paransi tuloksensa 7–9:ään. Joukkue varasi samana vuonna keskushyökkääjä Emmitt Smithin, josta tuli yhdessä Aikmanin ja laitahyökkääjä Michael Irvinin kanssa Dallasin hyökkäyksen keskeisiä pelaajia seuraavien vuosien aikana.
Dallas-dynastian nousu ja mestaruusvuodet (1991–1995) thumb|right|alt=Troy Aikman (8), Emmitt Smith (22) ja Michael Irvin (88) Dallas Cowboysin ottelussa.|Troy Aikman (8), Emmitt Smith (22) ja Michael Irvin (88) muodostivat 1990-luvun alussa The Triplets -nimellä tunnetun hyökkäyskolmikon.
Kaudella 1991 Cowboys eteni pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa Aikmanin uralla ja päätti runkosarjan tulokseen 11–5. Hyökkäyksen koordinaattoriksi tullut Norv Turner kehitti Dallasin heittopeliä, ja Aikmanin, Smithin ja Irvinin muodostamasta hyökkäyskolmikosta tuli myöhemmin tunnettu nimellä The Triplets.
Aikman valittiin kauden päätteeksi ensimmäiseen kuudesta peräkkäisestä Pro Bowlistaan. Cowboys voitti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Chicago Bearsin mutta hävisi divisioonakierroksella Detroit Lionsille.
Kaudella 1992 Dallas voitti NFC East -divisioonan tuloksella 13–3. Aikman heitti runkosarjassa 3 445 jaardia ja 23 touchdownia. Pudotuspeleissä Cowboys eteni Super Bowl XXVII:ään, jossa se kohtasi Buffalo Billsin. Dallas voitti ottelun 52–17, ja Aikman valittiin Super Bowlin arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hän onnistui ottelussa 22 syötössä 30 yrityksestä, heitti 273 jaardia ja neljä touchdownia ilman syötönkatkoja.
Cowboys uusi NFC Eastin mestaruuden kaudella 1993 tuloksella 12–4 ja eteni toistamiseen Super Bowliin. NFC:n loppuottelussa San Francisco 49ersia vastaan Aikman sai kolmannella neljänneksellä aivotärähdyksen ja joutui jättämään ottelun kesken. Dallas voitti ottelun 38–21, mutta Aikman kärsi vamman jälkeen vakavasta muistikatkoksesta ja vietti yön sairaalassa. Hän palasi seuraavalla viikolla Super Bowl XXVIII:aan, jossa Cowboys kohtasi jälleen Buffalo Billsin. Dallas voitti 30–13 ja saavutti toisen peräkkäisen mestaruutensa; Emmitt Smith valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Kaudella 1994 Cowboys päätti runkosarjan jälleen tulokseen 12–4 ja eteni kolmannen kerran peräkkäin NFC:n loppuotteluun. Tällä kertaa San Francisco 49ers voitti Dallasin 38–28 ja katkaisi Cowboysin kahden peräkkäisen mestaruuden sarjan.
Dallas palasi Super Bowliin kaudella 1995. Cowboys voitti NFC Eastin tuloksella 12–4 ja eteni pudotuspeleissä Philadelphia Eaglesin ja Green Bay Packersin kautta Super Bowl XXX:ään Pittsburgh Steelersia vastaan. Dallas voitti ottelun 27–17 ja saavutti kolmannen Super Bowl -mestaruutensa neljän kauden aikana.
Aikman valittiin Pro Bowliin kuutena peräkkäisenä kautena vuosina 1991–1996. Dallasin vuosien 1992, 1993 ja 1995 mestaruusjoukkueita ja niiden muodostamaa ajanjaksoa on myöhemmin pidetty yhtenä NFL:n 1990-luvun dynastioista.
Uran loppuvaiheet (1996–2000) Kaudella 1996 Cowboys päätti runkosarjan tulokseen 10–6 ja eteni vielä divisioonakierrokselle, jossa se hävisi Carolina Panthersille. Kausi jäi Aikmanin viimeiseksi Pro Bowl -kaudeksi. Seuraavana vuonna Dallasin tulos heikkeni 6–10:een ja joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle.
Cowboys palasi pudotuspeleihin vuosina 1998 ja 1999, mutta putosi molemmilla kerroilla ensimmäisessä ottelussaan. Aikmanin pelaamista vaikeuttivat uran loppupuolella useat loukkaantumiset, ja hän jäi kummallakin kaudella sivuun osasta otteluista. Hän on myöhemmin kertonut kärsineensä NFL-uransa aikana useista aivotärähdyksistä.
Kaudella 2000 Aikman aloitti 11 ottelua, mutta loukkaantumiset rajoittivat jälleen hänen pelaamistaan. Hänen viimeiseksi jääneessä NFL-ottelussaan Washingtonia vastaan joulukuussa 2000 tukimies LaVar Arrington taklasi Aikmanin, joka sai tilanteessa aivotärähdyksen eikä enää palannut kentälle. Dallas päätti kauden tulokseen 5–11.
Cowboys vapautti Aikmanin sopimuksestaan keväällä 2001 muun muassa seuran palkkakattotilanteen vuoksi. Hän harkitsi uransa jatkamista muualla ja keskusteli mahdollisuuksista muun muassa San Diego Chargersin ja Miami Dolphinsin kanssa, mutta päätyi lopettamaan NFL-pelaajauransa 9. huhtikuuta 2001.
Aikman päätti 12 kautta kestäneen NFL-uransa Cowboysin kaikkien aikojen johtajana sekä syöttöjaardeissa (32 942) että touchdown-syötöissä (165). Hänen ennätyksensä rikkoivat myöhemmin Cowboysin pelinrakentajat Tony Romo ja Dak Prescott.
Pelityyli ja johtajuus Aikmania on luonnehdittu perinteiseksi pocket-pelinrakentajaksi, jonka keskeisiä vahvuuksia olivat heittojen ajoitus, nopea heitonlähtö ja syöttötarkkuus. Hän johti NFL:ää syöttöjen onnistumisprosentissa kaudella 1993 tuloksella 69,1 prosenttia ja päätti uransa 61,5 prosentin onnistumisprosenttiin.
Dallasin mestaruusvuosien hyökkäys rakentui Aikmanin heittopelin lisäksi Emmitt Smithin juoksupelin ja Michael Irvinin vastaanottopelin ympärille. Aikmanin tilastollinen rooli jäi siksi erilaiseksi kuin monilla runsaasti heittäneillä aikalaisillaan, ja Pro Football Hall of Fame on kuvannut häntä kurinalaiseksi ja epäitsekääksi pelinrakentajaksi, joka asetti joukkueen menestyksen henkilökohtaisten tilastojensa edelle. Irvin on kuvannut Aikmanin syöttötarkkuutta Netflixin dokumenttisarjassa America's Team: The Gambler and His Cowboys toteamalla Aikmanin heittämän pallon tulleen ”suoraan numeroon” eli osuneen vastaanottajan pelipaidan numeroihin.
Julkisuudessa Aikmania kuvattiin pelaajauransa aikana pidättyväiseksi ja yksityisyyttään suojelevaksi, mutta kentällä hänen johtamistapaansa luonnehdittiin vaativaksi ja suoraviivaiseksi. Taustajuttujen ja joukkuetovereiden kuvausten mukaan hän painotti valmistautumista ja pelaajien omien vastuiden täsmällistä hoitamista sekä piti hyökkäyksen kokoontumisissa (engl. huddle) ohjeet lyhyinä ja suorasukaisina.
Loukkaantumiset ja pelin fyysisyys Aikmanin NFL-ura ajoittui aikaan, jolloin pelinrakentajiin kohdistuvia kontakteja rajoitettiin nykyistä vähemmän eikä aivotärähdysten tunnistamiseen ja hoitoon ollut nykyisenkaltaista järjestelmällistä lääkintäprotokollaa. NFL on 2000-luvulla kiristänyt pelaajaturvallisuutta koskevia sääntöjä ja käytäntöjä merkittävästi. Nykyisin epäillyn aivotärähdyksen saanut pelaaja poistetaan pelistä välittömään lääkinnälliseen arviointiin, eikä hän voi palata kentälle ilman lääkintähenkilöstön hyväksyntää. Aikman on pelaajauransa jälkeen puhunut toistuvasti NFL:n tuolloisesta fyysisyydestä sekä korostanut, kuinka tärkeänä hän pitää sitä, että liigan suhtautuminen päävammoihin ja pelaajien suojelemiseen on sittemmin muuttunut.