Emanuel Lasker (24. joulukuuta 1868 Berlinchen, Pohjois-Saksa, nyk. Barlinek Puolassa – 11. tammikuuta 1941 New York, Yhdysvallat) oli shakin suurmestari, matemaatikko ja filosofi. Hän oli shakin toinen maailmanmestari ja piti titteliä hallussaan yhtäjaksoisesti 27 vuotta, 1894–1921, mikä on edelleen ennätys.
Laskerista tuli shakin maailmanmestari hänen voitettuaan Wilhelm Steinitzin ottelussa vuonna 1894. Hän puolusti mestaruuttaan onnistuneesti viisi kertaa: kerran Steinitzia vastaan vuonna 1896, Frank Marshallia vastaan 1907, Siegbert Tarraschia vastaan 1908 sekä kahdesti vuonna 1910 Carl Schlechteriä ja David Janowskia vastaan. Hän menetti mestaruutensa vuonna 1921 ottelussa José Raúl Capablancaa vastaan mutta jatkoi aktiivista pelaamista vielä yli vuosikymmenen ajan. Hän julkaisi useita shakkilehtiä ja -kirjoja sekä työskenteli matematiikan ja filosofian parissa.
Elämä
Perhe ja lapsuus Lasker syntyi Neumarkin Berlinchenissä juutalaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa olivat Adolf ja Rosalie Lasker (o.s. Israelssohn). Adolf Lasker oli paikallisen synagogan kanttori. Rosalie piti Adolfin luonteen takia perheen taloudesta huolta. Perheeseen kuului neljä lasta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Vanhin lapsista oli Berthold, joka oli menestyvä opiskelija. Perheen tyttäret olivat Teophila ja Amalia. Emanuel oli lapsista nuorin.Konsala 1981, s. 223
Emanuel oli matemaattisesti lahjakas ja laski jo viisivuotiaana päässään kertolaskuja kaksinumeroisilla luvuilla. Laskerit lähettivät kuitenkin vanhemman veljen Bertholdin opiskelemaan ensin. Hän meni Berliiniin ja menestyi opinnoissaan hyvin. Samalla hän ansaitsi opiskelurahoja opettamalla korttipelejä ja shakkia. Liioiteltuja huhuja Bertholdin menestyksestä kantautui Laskerien kotikaupunkiin asti, ja niinpä vanhemmat päättivät lähettää nuoremmankin poikansa opiskelemaan. Emanuel lähti jo 11-vuotiaana Berliiniin, missä hänen isoveljensä huolehti hänestä parhaansa mukaan. Emanuel ilmoittautui heti erään koulun pääsykokeeseen, mutta ilmoittautuminen myöhästyi, eikä häntä hyväksytty kouluun. Emanuel sai silti katsottavakseen koekysymykset ja totesi, että olisi osannut ne kaikki. Onni oli kuitenkin mukana, sillä Emanuel haki toiseen kouluun, jossa oli sattumalta täsmälleen samat kysymykset. Hän osasi vastata kokeessa niin hyvin, että pääsi kouluun ja vielä kahta vuosikurssia ylemmälle luokalle kuin normaalisti.Konsala 1981, s. 223–225
Emanuel aloitti opiskelun kyseisessä koulussa mutta sairastui pian vakavasti ja joutui sairaalaan. Berthold halusi keksiä veljelleen tekemistä, joten hän vei tälle shakkilaudan ja opetti pelin säännöt. Emanuel kiinnostui heti shakista, ja siitä tuli hänelle harrastus. Hän kävi säännöllisesti paikallisessa shakkikahvilassa Cafe Kaiserhofissa, jossa hänen veljensä pelasi rahasta.
Kun poikien vanhemmat saivat kuulla heidän tienaavan elantonsa uhkapelillä, he vaativat heti Emanuelia vaihtamaan koulua ja lopettamaan uhkapeliharrastuksen. Berthold etsi Emanuelille uuden koulun. Emanuel muutti toiselle puolelle kaupunkia Laskerien perhetuttavan luokse mutta kävi edelleen katsomassa pelejä, jolloin isä tuli itse käymään Berliinissä. Yhdessä he etsivät Emanuelille Landsbergista uuden koulun, jossa isä toivoi poikansa pysyvän erossa uhkapeleistä. Uuden koulun rehtori oli kuitenkin myös paikallisen shakkikerhon johdossa ja Emanuelin uusi matematiikan opettaja taas paikallinen mestari. Niinpä Emanuel joutui entistä enemmän shakin pariin. Hän suoritti tutkinnon ja palasi Berliiniin opiskelemaan Humboldt-yliopistoon.Konsala 1981, s. 226–227
Shakinpeluu alkaa
Cafe Kaiserhof järjesti kesäkuussa vuotuisen shakkiturnauksen, jossa oli rahapalkinnot. Myös Emanuel Lasker kuuli tästä, ja koska hän oli rahan tarpeessa, hän päätti osallistua. Lasker yllättyi itsekin menestyksestään, sillä hän voitti turnauksen puhtaasti antamatta yhdellekään vastustajistaan pisteen pistettä. Huomattuaan voivansa hankkia shakilla elantonsa Lasker jätti opintonsa taka-alalle ja jatkoi pelaamista.Konsala 1981, s. 228–229
Kuukautta myöhemmin Lasker osallistui Breslaussa järjestettyyn turnaukseen. Turnauksessa oli erikseen kansainvälisten mestarien turnaus ja ehdokasturnaus (), jossa etsittiin uusia kykyjä. Mestariturnauksen voitti Siegbert Tarrasch. Ehdokasturnaus meni loppua kohti hyvin jännittäväksi, kun Lasker oli tasapisteissä niin ikään nuoren Feyerfeilin kanssa, kun tällä oli vielä yksi peli jäljellä. Feyerfeil olisi voittanut pelinsä mutta unohti kuorisiirron jälkeen peliä jatkettaessa yhden sotilaistaan.Feyerfeilillä oli kaksi lähettiä, ratsu ja kaksi sotilasta tornia, ratsua ja sotilasta vastaan. Pelaajat eivät jaksaneet katsoa nappulaluetteloa, joka tehdään aina kuorisiirtoa tehdessä. Feyerfeil unohti toisen sotilaistaan ja hävisi pelin. Hän hävisi lopulta pelinsä yli sadan siirron taistelun jälkeen. Lasker ja Feyerfeil pelasivat pelin, koska olivat tasapisteissä. Lasker voitti pelin ja samalla turnauksen. Hän sai voitostaan saksalaisen shakkimestarin arvonimen ().Konsala 1981,s. 228–230
Ura lähtee nousuun Laskerin voitto Breslaussa vakuutti Amsterdamissa pidettävän pienen kansainvälisen turnauksen järjestäjät, ja niin Lasker sai kutsun turnaukseen. Turnaus oli hänen ensimmäisensä ulkomailla. Hän pärjäsi turnauksessa mainiosti, vaikka ei voittanutkaan sitä. Hän tuli toiseksi, kun turnauksen voittaja oli englantilainen Amos Burn. Lasker sai myös laatupalkinnon pelistään Johann Hermann Baueria vastaan. Peli herätti aikanaan suurta kiinnostusta, sillä se oli ensimmäinen tunnettu tapaus, jossa pelaaja oli murtanut vastustajan linnoitusaseman lähettiparin uhrauksella.Konsala 1981, s. 231–232
Lasker palasi voiton jälkeen Berliiniin, jossa hän antoi simultaaniesityksiä. Hän otteli lyhyen ottelun myös saksalaisen shakkimestarin Curt von Bardelebenin kanssa. Lasker voitti kaksi peliä, yksi päättyi tasan ja yhden voitti Bardeleben. Seuraavana Lasker osallistui Itävallan Grazissa pidettyyn turnaukseen. Hän sijoittui kolmanneksi. Lasker jatkoi aktiivista pelaamista otellen Henry Birdin kanssa. Lopputulos oli 7–2, mikä yllätti useimmat asiantuntijat, sillä he olivat olettaneet Birdin voittavan ottelun. Lasker jatkoi vielä loistavaa ottelusarjaansa kukistamalla nuoren saksalaissyntyisen Jacques Miesesin puhtaasti 5–0.
Vuonna 1891 Lontoossa pidettiin taas maailmannäyttely, jonne Lasker houkuteltiin pelaamaan simultaanina kaikkia halukkaita vastaan. Hän oli Saksan paviljongissa maansa edustajana. Useimmat pelaajista olivat aloittelijoita, ja Lasker voittikin kahden päivän aikana pelaamistaan 44 pelistä kaikki paitsi yhden, joka päättyi tasan. Laskerille tuli Englannissa niin paljon otteluhaasteita ja turnauskutsuja, että hän jäi saarivaltioon kahdeksi vuodeksi. Hän voitti monet englantilaiset mestarit, ja revanssia hakeneen Birdin Lasker voitti murskaluvuilla 5–0. "Mustan surman" lempinimellä kulkeva englantilainen mestari Joseph Henry Blackburnekin hävisi ottelunsa Laskeria vastaan. Lopputulos oli kuusi voittoa Laskerille ja neljä tasapeliä. Lasker voitti myös kaksikierroksisena pelatun turnauksen, johon osallistui monta englantilaista mestaria, esimerkiksi Gunsberg, Mason, Bird ja Blackburne.
Englannista Lasker siirtyi Yhdysvaltoihin etsimään uusia haasteita. Hänen toiveisiinsa kuului muun muassa hallitsevan maailmanmestarin Wilhelm Steinitzin haastaminen otteluun. Yhdysvaltalaisistakaan pelaajista ei ollut vastusta tulevalle maailmanmestarille. Lasker osallistui vuonna 1893 New Yorkissa pelattuun turnaukseen, jossa hän voitti kaikki kolmetoista peliään. 4½ pistettä erotti hänet turnauksen toiseksi tulleesta pelaajasta. Lasker otteli myös useita lyhyitä otteluita, jotka hän voitti usein selvästi. Ehkä tiukin ottelu käytiin Laskerin ja Jackson Showalterin välillä. Lasker voitti kuusi peliä, hävisi kaksi ja kaksi päättyi tasan.Konsala 1981, s. 233
Lasker sai menestyksestään paljon itsevarmuutta ja haastoi Siegbert Tarraschin, jota pidettiin hallitsevan maailmanmestarin Wilhelm Steinitzin pahimpana uhkaajana. Sen vuoksi lähes tuntemattoman pelaajan esittämä haaste yllätti Tarraschin. Hän ei pitänyt Laskeria tarpeeksi menestyneenä pelaajana ja hylkäsi haasteen kirjeitse.Konsala 1981, s. 234
Maailmanmestariksi
Lasker ei lannistunut Tarraschin kieltäytymisestä, vaan haastoi itsensä Wilhelm Steinitzin otteluun. Steinitz oli ensin tiukasti ottelua vastaan, mutta Laskerin tukijoiden painostuksesta sekä luvatun palkkion houkuttelemana Steinitz lopulta suostui ottelemaan. Ottelu alkoi 15. huhtikuuta 1894 New Yorkissa ja pelattiin loppuun Philadelphiassa ja Montrealissa. Maailmanmestaruuteen vaadittiin kymmenen voittoa, ja aikarajaksi oli asetettu 15 siirtoa tunnissa. Lasker laittoi peliin viisi tuhatta dollaria omia rahojaan. Hän luotti omiin kykyihinsä, vaikka asiantuntijat ja enemmistö shakinpelaajista uskoivat Steinitzin voittoon.Konsala 1981, s. 235Konsala 1981, s. 170
Lasker voitti heti ensimmäisen pelin. 58-vuotias Steinitz syytti tappiostaan väsymystä ja hermostuneisuutta. Hän nousi seuraavassa pelissä tasoihin, ja kuudennen pelin jälkeen molemmilla pelaajilla oli kaksi voittoa. Lasker voitti kaksi seuraavaa peliä, minkä jälkeen ottelu siirtyi Philadelphiaan. Tilanne oli 4–2 Laskerin hyväksi. Steinitz ei kuitenkaan pystynyt vastaamaan Laskerille, vaan hävisi kaikki Philadelphiassa pelatut kolme peliä. Ottelu siirtyi Montrealiin, jossa hallitseva maailmanmestari kavensi tilanteeksi 7–4. Tämä ei kuitenkaan auttanut, vaan Lasker meni voittoon kymmenellä voitolla, viidellä tappiolla ja neljällä tasapelillä. Laskerista tuli 25-vuotiaana shakin kaikkien aikojen nuorin maailmanmestari.Konsala 1981, s. 171–172
Vakiinnuttamisen aika Lasker halusi tuoreena maailmanmestarina vakiinnuttaa heti asemansa, sillä monet uskoivat hänen voittaneen mestaruuden vahingossa. Ottelun jälkeen hän palasi Saksaan, jossa sairastui lavantautiin ja oli vähällä kuolla. Lasker oli vielä toipilas, kun ensimmäinen tilaisuus suuren turnauksen voittoon ilmaantui vuonna 1895. Englannissa järjestettiin suurturnausta Hastingsiin. Paikalla oli monia huippuja ja Laskerin pahimmat kilpailijat Steinitz, Tšigorin ja Tarrasch. Turnauksessa oli yhteensä 22 pelaajaa, jotka pelasivat yksinkertaisen sarjan. Turnauksen voitti 23-vuotias yhdysvaltalainen pelaaja Harry Nelson Pillsbury, ja Tšigorin tuli toiseksi. Lasker jäi kolmanneksi pisteen päähän voittajasta. Tarrasch ja Steinitz jäivät sijoille neljä ja viisi. Lasker ei ollut tyytyväinen kolmanteen tilaansa ja ilahtuikin, kun Venäjällä haluttiin järjestää otteluturnaus Hastingsin viiden parhaan kesken. Vain Tarrasch joutui jäämään pois turnauksesta. Turnaus alkoi Pietarissa seuraavan vuoden puolella. Lasker voitti turnauksen selvästi kahden pisteen erolla Steinitziin. Pillsbury jäi kolmanneksi ja kotiyleisön suosikki Tšigorin viimeiseksi. Kolmannen kierroksen pelissään Lasker voitti Pillsburyn mustilla pelissä, jota piti itse koko uransa parhaana suorituksena.Konsala 1981, s. 237–239Pickard 1995
Laskerin seuraava suuri koitos oli Nürnbergin vuoden 1896 kansainvälinen turnaus, jossa oli taas parhaat pelaajat mukana. Lasker otti johtopaikan käsiinsä heti alkumetreillä eikä luopunut siitä enää. Hän voitti turnauksen pisteillä 13½ unkarilaisen Géza Maróczyn ollessa toinen pisteen perässä. Voitto oli merkittävä, sillä Lasker oli voittanut selvästi sekä Tarraschin, että Steinitzin.Konsala 1981, s. 241–242